Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Opiskelu

Kevään koittoa Puolassa

Kevät Puolassa on lähtenyt vihdoin käyntiin ja työharjoitteluni Gdańskissa on saavuttanut puolivälinsä. Vieraita Suomesta on saapunut luokseni jo lähes viikoittain ja vieläpä lukuisista eri yliopistoista ja tiedekunnista. On ollut kauppatieteilijää, historioitsijaa, valtiotieteilijää ja kielitieteilijää, ja ehdinpä itsekin vierailemaan tšekkiläisen maantieteilijän vieraana Łódżissa maaliskuun ainoana vapaana viikonloppunani. Tyttöystävänikin löysi vihdoin tiensä Puolaan, yllättyäkseen myös aurinkoisesta säästä, halvoista hinnoista ja upeasta arkkitehtuurista.

Toruń, Chełmno & Chełmża

Matkustin taas viikonlopuksi Gdanskin ulkopuolelle. Tällä kertaa kohteekseni valikoitui parin tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Torun, johon Polskibusin menopaluuliput sai viikon varoitusajalla vain 15 eurolla. Halvempiakin hintoja olisi toki tarjolla, jos liput ostaisi tarpeeksi ajoissa ennakkoon, mutta liika suunnittelu ei tee aina hyvää kaikkien arjen kiireiden keskelle. Torunistakaan en selvittänyt etukäteen muuta kuin sen, että kaupungissa tehdään Puolan parhaita piparkakkuja, ja ulkoistin täten muun tiedonvälityksen Couchsurfingista löytämälleni majoittajalle.

Arjen seikkailuja Gdanskissa

Gdanskin esikaupunkialueilla on säilynyt hämmästyttävän paljon vanhaa arkkitehtuuria, vaikka kaupungin keskusta tuhoutui toisen maailmansodan aikana kokonaan. Kolmoiskaupungin halkaisevalta Aleja Grunwaldzkalta ei tarvitse poiketa kauas Wrzeszczin tai Strzyżan sivukaduille löytääkseen vanhoja huvilakeskittymiä, jotka voisivat olla suoraan kuin Helsingin Eirasta. Lähiöitä koristavat myös suuret katoliset kirkot, jotka vetävät yllättävän paljon nuortakin väkeä puoleensa aina iltaisin ja sunnuntaisin.

Kulttuurishokkeja Puolassa

Ehdin vierailla Puolassa jo seitsemän kertaa ennen muuttopäätöstäni Gdanskiin, enkä näin ollen kuvitellut kohtaavani maassa kovinkaan suurta kulttuurishokkia. Venäjällä ja Valko-Venäjällä vietettyjen vaihto-opintojen jälkeen oletin puolalaisten muistuttavan jossain määrin itäisiä naapurikansojaan ja kuvittelin puolan kielen oppimisen tapahtuvan melko nopeasti venäjän kielen pohjalta. Ensimmäiset kaksi viikkoa Puolassa ovat tosin osoittaneet monet ennakko-oletukseni vääriksi, ja käsitykseni puolalaisesta yhteiskunnasta ovat muuttuneet osin parempaan ja osin huonompaan suuntaan.

Ensimmäinen viikko kolmoiskaupungissa

Ensimmäinen viikkoni Puolassa sujui mainiosti ja ehdin jo tutustua moniin paikallisiin puolalaisiin töissä ja vapaa-ajalla. Työpäivieni jälkeen olen tutustunut etupäässä asuinalueeni Wrzeszczin ravintolatarjontaan, vanhaan saksalaisarkkitehtuuriin ja löytänyt pienen ekspaattiyhteisön, joka kokoontuu pari kertaa viikossa jossain Gdanskin, Sopotin ja Gdynian muodostaman kolmoiskaupungin alueella.

Töihin Puolaan

Puola selvisi vuoden 2008 finanssikriisistä Euroopan unionin ainoana jäsenvaltiona, jonka talouskasvu ei missään vaiheessa kääntynyt negatiiviseksi. Tällä hetkellä 38 miljoonan asukkaan Puola on Euroopan kuudenneksi vahvin talous, jonka asukaskohtainen bruttokansantuote on lähivuosina saavuttamassa teollisuusmailta vaaditun 15 000 dollaria per asukas.

Kotiinpaluu Iranista

Loput Iranin-matkastamme kuluivat Esfahanin ja Teheranin välisessä Kashanissa ja Teherania ympäröivässä vuoristossa. Esfahanista poiketen Kashan muistutti arkkitehtuuriltaan perinteisempää itämaista kaupunkia, sillä sen keskusta koostui yhä pienistä savesta rakennetuista asuintaloista ja basaareista. Tiet ja kadut olivat usein kapeita ja rauhallisia ja ihmisten pukeutuminen jossain määrin konservatiivisempaa kuin Teheranissa ja Esfahanissa. Majoittajaksemme Kashanissa osoittautui puhelias 26-vuotias mies, joka oli juuri valmistunut insinööriksi yliopistoltaan.

Azerbaidžanista etelään

Azerbaidžanilaiset ovat yksi Iranin suurimmista väestöryhmistä. Heitä asuu Iranille kuuluvassa Etelä-Azerbaidžanissa oikeastaan enemmän kun Azerbaidžanin tasavallassa, joka on myös pinta-alaltaan etelänaapuriaan pienempi. Moni on myös historian saatossa kyseenalaistanut azerbaidžanilaisten olemuksen itsenäisenä kansakuntana ja pitänyt heitä siialaisuuden omaksuneina turkkilaisina, eikä kielitieteen näkökulmasta heidän kielensä Iranissa olekaan varsinaisesti muuta kuin persialaisia vaikutteita omaksunut osa turkin itämurteita.

Kaspianmeren rannikkoa

Teheranissa vietetyn pääsiäisen jälkeen siirryimme Kaspianmeren rannikolle. Saimme yöpyä iranilaisen tuttumme kesähuvilalla Nošarin kaupungissa, joka tunnetaan Iranissa erityisesti maan poliittisen eliitin rentoutumispaikkana. Toinen toistaan upeammat kartanot koristivatkin muutoin varsin karuja maalaiskyliä, jotka sijoittuvat pienelle tasangolle meren ja vuoriston väliin. Puhdasta luontoa pitää valitettavasti etsiä Pohjois-Iranissa etupäässä Māzandarānin maakunnan vuoristoista, sillä koko Kaspianmeren eteläranta on lähes kauttaaltaan asutettua ja rakennettua aluetta.

Kohti Irania

Koitti taas se mahtava hetki vuodesta, kun aika ja rahani riittivät uuden lentolipun ostoon. Mikä onkaan mukavampi tapa aloittaa aamunsa, kuin matka kohti uutta ja tuntematonta! Tuoreinta matkaani edelsivät vieläpä ikuisuuden kestäneet opettajan opinnot, joita tuttavani kuvaili osuvasti elämänsä pisimmäksi ja haikeimmaksi vuodeksi. Nyt omista opinnoistani on onneksi jäljellä enää pelkkä gradun kirjoittaminen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä