Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Seikkailua Visegrad-maissa

  • Braniewon rajakaupunki lähellä Kaliningradin aluetta
    Braniewon rajakaupunki lähellä Kaliningradin aluetta
  • Gdansk
    Gdansk
  • Poznan
    Poznan
  • Wroclaw
    Wroclaw
  • Praha
    Praha
  • Brno
    Brno
  • Wien
    Wien
  • Bratislava
    Bratislava
  • Bratislava
    Bratislava
  • Slovakian ja Itävallan raja
    Slovakian ja Itävallan raja
  • Unkarin ja Slovakian rajasilta
    Unkarin ja Slovakian rajasilta
  • Budapest
    Budapest
  • Budapestin juna-asema
    Budapestin juna-asema

Puola, Unkari ja Tšekkoslovakia muodostivat niin sanotun Visegradin ryhmän vuonna 1991. Valtiot olivat juuri vapautuneet sosialismista ja ne etsivät tukea toisistaan uusien haasteiden edessä. Vuonna 1993 Tšekkoslovakia jakautui kahtia ja kyseistä ryhmää on sittemmin kutsuttu Visegradin nelikoksi. Termi on ollut viime aikoina julkisuudessa maiden omalaatuisen politiikan vuoksi ja monet ovat puhuneet jopa Euroopan uudesta kahtiajakautumisesta. Visegrad-maat sijaitsevat kaikki strategisesti keskeisellä paikalla Saksan ja Venäjän välissä ja ne ovat pyrkineet liittoutumaan aiemminkin keskenään omien intressiensä turvaamiseksi, mistä hyvänä esimerkkinä toimii Józef Piłsudskin pyrkimys muodostaa ns. Intermarium-liitto 1920-luvulla. Matkustin hiljattain Puolan, Tšekin, Slovakian ja Unkarin läpi ja tutustuin maiden nykytilaan ja politiikkaan.

Puola

Suuntasin Puolaan Venäjän Kaliningradin alueelta. Halusin matkustaa paikallisen kaverini kanssa Gdanskiin bussilla, mutta jostain syystä varhain aamulla lähtevät bussit olivat lähtöpäivänämme täynnä. Jouduimme näin ollen matkustamaan venäläisellä paikallisbussilla Mamonovon rajakaupunkiin ja kävelemään noin 5 kilometrin matkan Puolan ja Venäjän väliselle raja-asemalle. Matkaamme liittyi myös nuori pariskunta, jonka oli tarkoitus matkustaa vuosipäivänsä kunniaksi Gdanskiin samaisella aamubussilla. Koska Venäjän rajaa ei voinut ylittää kävellen, jouduimme liftaamaan venäläisten rajatolppien edessä ja odottamaan rajanylitystä paikallisen miehen tilavassa katumaasturissa. Pääsimme lopulta iltaan mennessä Gdanskiin liftailtuamme Braniewon rajakaupungista Elblagin bussiasemalle.

Vierailin kaverini kanssa Gdanskissa, Poznanissa ja Wroclawissa. Kaupungit kuuluivat aikoinaan Saksalle ja niiden katukuvassa näkyi yhä paljon 1900-luvun alun Jugend- ja Bauhaus-tyylisiä rakennuksia. Yövyimme paikallisissa nuorisohostelleissa, joissa tapasimme etenkin saksalaisia, puolalaisia ja ukrainalaisia nuoria. Poznanissa paikallinen tuttumme järjesti meille myös pienen kiertokävelyn ja tutustutti meidät yliopistoonsa. Ilmeisesti monet saksalaiset ovat löytäneet Puolasta halvan ja kotoisan lomakohteen, osa puolalaisista opiskelijoista asuu hostelleissa vakituisesti ja ukrainalaisia on saapunut Puolaan töihin ja opiskelemaan etenkin viimeaikaisten tapahtumien takia.

Puolassa nousi viime vaalien jälkeen valtaan kohuttu Laki ja oikeus-niminen puolue. Paikalliset nuoret näyttivät suhtautuvan puolueeseen hyvin negatiivisesti, vaikkei sen valtaannousua toisaalta pidetty varsinaisena yllätyksenä. Puoluetta voisi kuvailla kristilliskonservatiiviseksi ja EU-kriittiseksi, mutta se suhtautuu negatiivisesti myös Venäjään. Jotkut tapaamamme nuoret pelkäsivät puolueen muuttavan Puolaa entistä sulkeutuneemmaksi ja kannattivat sen sijaan Saksan nykypolitiikkaa, mikä on historian kannalta varsin mielenkiintoinen ilmiö. Puolalaisnuorten suhtautuminen Ukrainaan oli tosin jakautunut, koska maiden historia ei ole kovin ongelmaton ja monet haluaisivat yhä palauttaa Lvivin/Lwowin kaupungin Puolalle.

Wroclaw on Euroopan vuoden 2016 kulttuuripääkaupunki ja sen moniin museoihin on nyt täysin ilmainen sisäänpääsy. Sen vanhakaupunki on myös restauroitu todella mallikkaasti. Yleisesti ottaen ero Puolan ja Kaliningradin alueen välillä on valtava, koska Puolaa ei voi enää juuri tunnistakaan entiseksi sosialistimaaksi. En usko Laki ja oikeus-puolueen muuttavan Puolan politiikkaa niin paljon kuin monet väittävät, mutta sen valtaannousu on kieltämättä muutos ilmapiirissä. Monet nuoret sanoivatkin Puolan olevan nyt hyvin kahtiajakautunut juuri viime vaalien takia. Yksi tapaamamme puolalaistyttö syytti nykytilanteesta Länsi-Eurooppaa, joka on hänen mukaansa jättänyt Itä-Euroopan intressit huomioimatta ulkopolitiikassaan ja aiheuttanut pakolaisvirtojen ilmaantumisen omilla toimillaan.

Tšekki

Matkamme jatkui Wroclawista Prahaan mukavan puolalaismiehen ja paikallisen nuoriparin kyydissä. Emme saaneet valitettavasti Prahasta kovin hyvää ensivaikutelmaa Puolan jälkeen. En ymmärrä miten kaupunki voi olla jo maaliskuussa sellainen turistirysä, ettei sen kaduilla mahdu liikkumaan tai hengittämään. Turistit olivat myös pääasiassa humalaisia ja mölyäviä nuoria Italiasta, Espanjasta ja Iso-Britanniasta. Ainoat paikalliset, joita saapumispäivänä tapasimme, olivat joukko nykyistä presidentti Miloš Zemania tukevia mielenosoittajia. Mielenosoittajat olivat venäläistä kaveriani kohtaan oikein mukavia, sillä Zeman on viime aikoina laukonut hyvin Venäjä-mielisiä ja pakolaisvastaisia lausuntoja, mutta Suomea he pitivät pakolaisten maahantuojana ja toistelivat salaliittoteorioita Euroopan islamisaatiosta. Mielenosoittajien joukko oli tosin varsin pieni ja se näytti koostuvan hyvin sekalaisesta seurakunnasta.

Tapasimme myöhemmin enemmän paikallisia nuoria ja matkustimme Prahasta Brnoon tšekkiläisen bisnesmiehen kyydissä. Pientä mielenosoittajien joukkoa lukuun ottamatta tšekkiläiset eivät juuri piitanneet politiikasta ja puhuivat mieluummin animaatiohahmo Myyrästä (krtek) tai paikallisesta oluesta. Tšekkiläinen olut osoittautuikin todella halvaksi ja hyväksi ja sitä sai ostaa suoraan paikallisista pienpanimoista toisin kuin Suomessa. Tšekkiläinen ruoka oli myös todella maukasta, vaikkei sitä ole valitettavasti saatavilla yhtä laajalti kuin Puolassa, jossa jokaisesta kaupungista löytyy halpoja perinneruokia tarjoileva maitobaari (bar mleczny). Brnossa vierailimme kaupungin alle rakennetuissa vanhoissa tunneleissa, keskiaikaisessa vankilassa ja Starobrnon olutpanimossa, josta löytyy jopa oma Drive-In-kaista olutta himoitseville.  

Venäläinen kaverini suuntasi Brnosta takaisin Kaliningradiin, mutta oma matkani jatkui Itävallan kautta Slovakiaan. Kaverini oli varsin yllättynyt kaikesta näkemästään, sillä Venäjällä on tällä hetkellä todella vahva stereotypia eurooppalaisista Venäjän ”vihollisina”. Venäjän media on mustamaalannut erityisesti Puolaa ja väittänyt Euroopan unionin olevan täynnä ongelmia ja pakolaisia. Matkustimme silti maiden läpi ilman minkäänlaisia ongelmia ja monet puolalaiset ja tšekkiläiset olivat todella kiinnostuneita kuuntelemaan venäjänkielistä keskustelua ja tunnistamaan siitä tuttuja sanoja. Ainoat tapaamamme mielenosoittajat olivat vieläpä Venäjä-mielisiä, mikä oli erikoista etenkin siksi, että joukossa näytti olevan pääasiassa skinheadeja ja uusnatseja, joita Venäjä väittää virallisesti vastustavansa.

Slovakia

Ennen Bratislavaan lähtöä vietin muutaman päivän Wienissä, Itävallassa. Entinen kämppikseni Valko-Venäjän Minskistä majoitti minut upeaan opiskelijakämppäänsä ja sain levättyä muutaman päivän ilman tarvetta kiirehtiä paikasta toiseen. Kaverini mukaan Itävallan ja Itä-Euroopan välillä on yhä ns. henkinen rautaesirippu, vaikkei matka Wienistä Bratislavaan kestä kuin 40 minuuttia. Itävaltalaiset eivät historiastaan huolimatta ole kovin kiinnostuneita matkailemaan itäisiin naapurimaihinsa ja entisestä itäblokista saapuu maahan pääasiassa lyhytaikaisia keikkatyöntekijöitä. Suurimpia ja eniten keskustelua herättäneitä vähemmistöjä ovat Itävallassa serbit ja turkkilaiset.

Bratislavan kaupunki sijaitsee aivan Itävallan rajalla. Toteutin ajankulukseni pienen päiväkävelyn maiden rajatolpille, sillä Bratislavan kaupunki ei ole kooltaan kovin suuri. Kaupungin arkkitehtuuri on myös pientä historiallista keskustaa lukuun ottamatta varsin sosialistista ja kohtasin sen kaduilla taas pelkkiä humalaisia nuorisoporukoita Etelä-Euroopasta ja Englannista. Tapasin onnekseni paikallisen suomen kielen opiskelijan, jonka kanssa maistelin paikallista Coca-Colaa eli Kofolaa ja Slivovica-luumusnapsia. Paikallinen opiskelija ei ollut erityisen ilahtunut itävaltalaisten stereotypioista Slovakiaa kohtaan ja painotti maan olevan elintasoltaan paljon monia muita entisen itäblokin maita edellä, mikä toki näkyy myös katukuvassa. Slovakia on myös yksi alueen harvoista euroalueeseen liittyneistä maista.

Matkani jatkui Bratislavasta Komarnoon, joka on unkarilaisenemmistöinen rajakaupunki Tonavan varrella. Slovakian väestöstä noin 9 % puhuu unkaria äidinkielenään, mutta unkarilaisvähemmistö on keskittynyt maan eteläosiin ja muodostaa monin paikoin enemmistön väestöstä. Kysymys vähemmistön asemasta on hiertänyt Slovakian ja Unkarin välejä jo noin vuosisadan ajan. Nyt maat näyttäisivät kuitenkin löytäneen toisensa, sillä niiden politiikka EU:ta kohtaan on hyvin samankaltaista. Maiden johtajat ovat myös julistaneet Eurooppaan vyöryvät pakolaismassat uhaksi koko länsimaiselle oikeusjärjestykselle. Maan pääministeri Robert Fico ilmoitti hiljattain olevansa valmis rakentamaan jopa muurin maan rajalle.

Unkari

Unkarin politiikka on puhuttanut viime syksystä lähtien koko Eurooppaa. Pakolaiskriisin kärjistyttyä Unkari rakennutti etelärajalleen massiivisen aidan ja puolusti aluettaan jopa vesitykein ja kumiluodein. Joillekin Unkarin politiikka on ollut täysi järkytys, kun taas toisille maan pääministeri Viktor Orban on näyttäytynyt lännen viimeisenä portinvartijana. Slovakian ja Unkarin rajasiltaa ylittäessäni tunsin tiettyä ylpeyttä siitä, että juuri tämä pieni suomalais-ugrilainen maa nousi viime syksynä maailmanlaajuisiin otsikoihin. Suuntasin pikimmiten kohti Budapestia ja yritin junamatkan aikana pohtia, millaisiksi paikalliset osoittautuisivat.

Budapest on kaupunkina jonkinlainen itäeurooppalainen versio Wienistä. Kaupunki on yleisilmeeltään todella keskieurooppalainen ja sitä koristavat lukuisat palatsit ja puistot. Unkarilainen elämäntyyli vaikuttaa tosin hieman itävaltalaista rennommalta ja Budapestin kaduilla näkee jonkin verran enemmän ravintoloita ja yöelämää. Kävin parilla turistikierroksella kaupungin keskustassa ja sen kommunismin ajan kortteleissa ja vierailin paikallisessa miehitysmuseossa, joka kertoo kommunismin ajan kauheuksista Unkarissa. Unkarin poliittinen kenttä on ollut pitkään todella oikeistolainen ja kommunismi on jättänyt näkyvät traumat väestöön.

Toinen turistioppaistani osoittautui kovaksi Unkarin nykypolitiikan kannattajaksi. Hän ei pitänyt Viktor Orbania parhaana mahdollisena pääministerinä, mutta tapaamispäivänämme sattuneet Brysselin terrori-iskut vahvistivat hänen käsitystään siitä, että rajojen sulkeminen oli Unkarilta oikea valinta. Hän tosin painotti, ettei rajoja ole täysin suljettu, vaan jokainen maahantulija voi edelleen hakea laillista turvapaikkaa maasta – ongelma on vain se, etteivät monet ole hakemassa pelkkää poliittista turvapaikkaa, vaan mahdollisimman korkeaa elintasoa. Samoja mielipiteitä toistelivat myös lukuisat muut tapaamani unkarilaiset, samalla kun toiset kohteliaasti kieltäytyivät keskustelemasta asiasta. Monilla paikallisilla vaikutti olevan myös historiaan perustuva epäluulo islaminuskoisia kohtaan, vaikka Unkarin osmanimiehityksestä onkin kulunut jo muutama vuosisata.

Tapasin kaikissa edellä mainituissa maissa monia länsieurooppalaisia turisteja, joista erityisesti saksalaisilla oli todella negatiivinen suhtautuminen maiden nykypolitiikkaan. Etenkin Unkarin politiikan nähtiin perustuvan yksinkertaisesti rasismiin ja turhiin ennakkoluuloihin. En jaksa silti uskoa, että asia olisi aivan näin yksinkertainen. Maiden vapautumisesta on kuitenkin kulunut vasta noin neljännesvuosisata, ja niiden tuoreessa muistissa on yhä Moskovasta käsin toteutettu itsemääräämisoikeuden ja kansallisen kulttuurin rajoittaminen. Taakanjakosuunnitelmillaan Bryssel näyttäytyy niille nyt samanlaisena ulkoisena uhkana. Länsi-Euroopasta poiketen Visegrad-maiden johtajat eivät myöskään missään vaiheessa kutsuneet pakolaisvirtaa maihinsa. On silti vaikea uskoa, että virta tulisi Visegrad-maiden ansiosta pysähtymään, sillä sodat jatkuvat yhä Lähi-idässä ja vaihtoehtoisia reittejä on aina tarjolla. EU:n tulevaisuuden kannalta onkin mielenkiintoista, miten maat suhtautuvat jatkossa Venäjään ja sen toimintaan Euroopan lähialueilla. Ehkä Pilsudskin visioima allianssi toteutuu vielä joku päivä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mielenkiintoinen läpileikkaus ko. alueelta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Julkisuudessa on väitetty, jotta unkarilaiset rakentaisivat itselleen kunniakasta menneisyyttä selittämällä etnisen taustansa uudelleen, tiedätkö asiasta uutta?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Paikallinen äärioikeisto eli Jobbik on tällaista ajatusta levittänyt, mutta kaikki tapaamani unkarilaiset kyllä fiilistelivät heti kun sanoin olevani suomalainen.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala
Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Intermarium on suomeksi reunavaltiopolitiikka.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Tykkään sanasta Intermarium, Pilsudskilla oli toki myös puolankielinen vastine Międzymorze.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset