*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Amerikansuomalaisten vieraana

  • Karjala Road Aberdeeniin johtavalla tiellä
    Karjala Road Aberdeeniin johtavalla tiellä
  • Astorian kaupunki
    Astorian kaupunki
  • Wiitamaki Jewelry Aberdeenissä
    Wiitamaki Jewelry Aberdeenissä
  • Aberdeenin portti
    Aberdeenin portti
  • Rappeutunutta Aberdeenin keskustaa
    Rappeutunutta Aberdeenin keskustaa
  • Nasellen kyläkauppa
    Nasellen kyläkauppa
  • Ev.lut. kirkko ja viinakauppa
    Ev.lut. kirkko ja viinakauppa
  • Puhelinluettelo
    Puhelinluettelo
  • Ida Marguerite Pajusen (1881-1917) hauta keskellä metsää.
    Ida Marguerite Pajusen (1881-1917) hauta keskellä metsää.
  • Emma Wiitala (1876-1900)
    Emma Wiitala (1876-1900)
  • Yksinäinen kukkanen keskellä hylättyä hautausmaata
    Yksinäinen kukkanen keskellä hylättyä hautausmaata
  • Amerikansuomalaisten kuukausijulkaisuja
    Amerikansuomalaisten kuukausijulkaisuja
  • Raistakan perheen rekisterikilpi
    Raistakan perheen rekisterikilpi
  • Astorian Suomi-talo
    Astorian Suomi-talo
  • Yhdistyneet Suomalaiset Kaleva -Veljet ja -Sisaret -Seuran juhlahuone.
    Yhdistyneet Suomalaiset Kaleva -Veljet ja -Sisaret -Seuran juhlahuone.
  • Finnish Meat Market ja Authentic Finnish Sauna
    Finnish Meat Market ja Authentic Finnish Sauna
  • Victor Järvisen Portway Pub
    Victor Järvisen Portway Pub
  • Suomalaisten rakentamaa Uniontownin kaupunginosaa
    Suomalaisten rakentamaa Uniontownin kaupunginosaa
  • Vanha suomalaisten sosialistien lehti
    Vanha suomalaisten sosialistien lehti
  • Moderni suomalainen muotiliike Astorian keskustassa
    Moderni suomalainen muotiliike Astorian keskustassa

Kiinnitin Seattlen ja Aberdeenin välisellä automatkalla huomiota erikoisiin tienviittoihin, joista oli erotettavissa lukuisia suomalaisia ja pohjoismaisia sanoja. Tyttöystäväni oli pyytänyt minua matkaamaan Kurt Cobainin kotikaupunkina tunnettuun Aberdeeniin suuren Nirvana-innostuksensa takia, mutta jäisimme pian yöksi kaupungin läheisyyteen aivan muista syistä. Kulutimme lopulta kolme täyttä päivää kierrellessämme Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden rajapitäjiä ja saimme kosketuksen ihmisiin, joiden historia on jäänyt vielä monin paikoin tutkimatta.

Washingtonin ja Oregonin rajalla virtaava Columbia-joki veti 1800-luvun lopulla puoleensa väkeä eri puolilta maailmaa. Joen avaralle suulle perustettu Astorian kaupunki kasvoi suureksi kauppakeskittymäksi, jota pitkin laivat kulkivat Tyyneltämereltä kauas sisämaahan. Erityisen paljon väkeä siirtyi kaupunkiin Suomen suurruhtinaskunnasta, jota ankarat venäläistämistoimet koettelivat, ja Astoriaan syntyi suuri Uniontowniksi kutsuttu suomalaiskaupunginosa. Pääasiassa Pohjanmaalta lähteneet talonpojat kutsuivat myöhemmin myös muut perheenjäsenensä Amerikkaan, ja suomalaisasutus levisi aina pohjoisessa sijaitsevaan Aberdeeniin asti.

Vierailtuamme jo lähes aavekaupungiksi muuttuneessa Aberdeenissa ja sen Kurt Cobain Memorial Parkissa suuntasimme Tyynenmeren rannikkoa pitkin alas kohti Astoriaa. Mystisen Karjala Roadin ja Wiitamaki Jewelry Storen nähtyämme olimme melko vakuuttuneita siitä, että aluetta asuttaisi vielä suomalaistaustaista väestöä, mutta pienessä Nasellen kylässä meitä odottikin jo suuri Suomen ja Yhdysvaltain lipuin koristeltu kyläkauppa. Ylitsepursuava innostukseni sai minut pysäyttämään auton ja kurkkaamaan lähikaupan sisälle, mistä poikkeuksellisen vaaleaveriset kassaneidit katsoivat toimintaani ihmeissään. Seinillä roikkuvista Suomen lipuista kysyttyäni nainen kohautti yllättäen vain olkapäitään, tokaisten ”It’s a Finnish town”, ja huomasin pian hypänneeni jonkinlaiseen vaihtoehtotodellisuuteen.

Nasellen keskusta ei muistuttanut suomalaista pikkukaupunkia vain lähikaupassa roikkuvien lippujen takia, vaan sitä koristivat tyypilliseen tapaan luterilainen kirkko, pankki, kirjasto ja Alkolta näyttävä viinakauppa. Sen läheisyydessä kulkevat tiet kantoivat nimiä Parpala, Ullakko, Torppa ja Tienhaara, ja sen keskusaukiolla oli vietetty juuri viikkoa aiemmin suurta FinnFest-kyläjuhlaa. Näyttivätpä ympäröivät pellot ja puut myös siirtyneen alueelle suoraan Pohjanmaan rannikoilta.

Iloksemme paikallinen nainen neuvoi meidät parin kilometrin päässä sijaitsevaan kotiseutumuseoon, josta kaupungin arkistot ja asukkaat myös todennäköisimmin löytyisivät. Pienen Torppa Roadin läheisyydestä löytyikin syrjäinen kapakka ja arkistorakennus, joka oli valitettavasti maanantaisin kiinni. Apu löytyi tosin välittömästi kapakasta, jossa tutun suomalaiselta näyttävät hahmot esittelivät ylpeinä paikallista puhelinluetteloa, jonka nimistö koostui esimerkiksi Wirkkaloista, Hyrkaksista ja Peltosista. Eräs kolmosoluttaan viimeistelevä paikallismies tarjoutui myös majoittamaan meidät luokseen, jotta pääsisimme vierailemaan seuraavana päivänä arkistoissa. Viereisessä pajassa työskentelevä norjalainen lupasi myös ottaa yhteyttä suomalaistaustaiseen pomoonsa ja kertoi tuntevansa hyvin Nirvanan basistin, joka asuu kuulemma myös kylän läheisyydessä.

Mukavalla eläkeläispariskunnalla yövyttyämme aloitimme seuraavan aamun retkellä pitäjän reunalla sijaitsevalle 1800-luvun hautausmaalle, joka oli harvinaisen korvessa jopa suomalaisten rakentamaksi paikaksi. Pahasti rehevöityneistä ja kuluneista hautakivistä paljastui pienen tarkkailun jälkeen useita suomalaisia sukunimiä, jotka olivat siirtyneet Etelä-Pohjanmaan Kaustisilta Naselleen joskus 1800-luvun puolessavälissä. Läheisellä, yhä toiminnassa olevalla hautausmaalla oli lisäksi monta ruotsalaista sukunimeä ja paljon toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa palvelleita amerikansuomalaisia.

Myöhemmin saisimme tutustua kylän arkistorakennukseen, johon sana vierailustamme oli jo kiertänyt. Joukko vanhemman polven amerikansuomalaisia oli saapunut hautausmaakiertueemme aikana kylän koululle odottamaan että ”young couple from Finland” saapuisi, ja tapasimme pian esimerkiksi Raistikan ja Ullakon perheet. Englantia ja muutaman suomalaisen sanan taitavat paikalliset olivat yhä ulkonäöltään ja eleiltään hyvin suomalaisia, vaikka heidän pohjalaiset esi-isänsä olivat saapuneet Amerikkaan jo yli sata vuotta sitten. He myivät yhä kylillään jopa perinteisiä suomalaisia käsitöitä, harjoittelivat kansantansseja ja koristelivat autojaan motoilla ”Proud to be a Finn”, ”Honk if you’re a Finn!” tai ”Finnish American”. Löytyipä Nasellesta jopa alueen suomalaista historiaa käsittelevää kaunokirjallisuutta.

Paikallista suomalaisyhdistystä pyörittävä Anita Raistakka järjesti meille pian kiertueen Astorian kaupunkiin, joka sijaitsee noin parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Nasellesta. Sen suuren teräksisen sillan alta alkoi heti vanha Uniontownin kaupunginosa, jonka keskuskadulta löytyy yhä Finnish Brotherhoodin oma Suomi-talo, historiallinen Finnish Meat Market ja Authentic Finnish Sauna, joka oli valitettavasti vierailumme aikana poissa käytöstä. Leeroy-niminen kolmannen sukupolven amerikansuomalainen tarjosi meille ilmaisen kiertueen Suomi-talon sisälle ja johdatti meidät tämän jälkeen Victor Järvisen 1920-luvulla rakennuttamaan Portway Pubiin, jossa olut virtasi kovaa tahtia jo keskellä päivää pelikoneiden vilkkuessa. Leeroy oli itse hiljainen mies, jolla suomalainen mentaliteetti oli säilynyt hämmästyttävän hyvin; ”I’m just a Uniontown Finn, I was born here and I am gonna die here”.

Valitettavasti suomen kieli ei enää elänyt Astorian katukuvassa, mutta osa Uniontownin asukkaista liehutti pihoillaan yhä Suomen ja Yhdysvaltain lippuja. Leeroyn mukaan kaupunki oli vielä 1970-luvulla täysin kaksikielinen ja sen kaikista liikkeistä löytyi aina yksi suomenkielinen asiakaspalvelija. Uniontownin suomalaiset puurakennukset erottuivat myös helposti kaupungin keskustan viktoriaanisista taloista, joita etenkin tanskalais- ja norjalaistaustaiset amerikkalaiset yhä asuttivat. Löysimme kaupungin keskustasta myös suomalaisen muotiliikkeen ja tapasimme Portway Pubissa vahvassa humalassa heiluvia paikallisia, jotka eivät olleet aivan varmoja omasta etnisestä taustastaan; ”I dunno if there’s any Finn in me, but I’m not one of those Korhonens or Pesios!”

Alkoholinkäyttö oli myös historiallisesti yksi Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten suurimmista ongelmista ja 1900-luvun alun sanomalehdet Aberdeenista ja Astoriasta kertovat jatkuvasti tarinoita puukkojen kanssa heiluneista ”Russian-Finneistä”, jotka puukottivat juovuspäissään hengiltä ainakin yhden irlantilaismiehen. Suomalaisyhteisö jakautui tosin ajan hengen mukaisesti ankaraa kristinoppia harjoittaviin ”Church Finneihin” ja marxilaista sosialismia ihaileviin ”Red Finneihin”, jotka rakennuttivat Astoriaan suuren Finnish Socialist Hallin. 1920-luvulle tultaessa osa Astorian punaisista suomalaisista muutti jopa vastaperustettuun Neuvosto-Karjalaan, jossa kommunistisen yhteiskunnan todellinen luonne valitettavasti paljastuisi pian monille melko kuolettavalla tavalla. Jotkut amerikansuomalaiset onnistuivat tosin palaamaan Karjalasta Astoriaan, ja heidän jälkeläisiään löytyy kaupungista yhä edelleen.

Suunnitelmissamme oli viettää matkan päälle osunut syntymäpäiväni Oregonin pääkaupungissa Portlandissa, mutta Anita kutsui meidät vielä yöksi kotitaloonsa Naselleen. Keskustelimme illan aikana paljon Suomen ja suomalaisten historiasta ja jaoimme syvällisiä ajatuksia Anitan ja hänen amerikkalaisen miehensä kanssa. Jostain syystä satunnainen kulttuurimatka pieneen amerikansuomalaiseen kylään oli koko laajan Amerikan-matkamme mielenkiintoisinta aikaa, ja ehkä mitä parhain ja odottamattomin syntymäpäivälahjani koskaan. Se teki myös harvinaisen selväksi sen, miten tärkeää oman identiteetin vaaliminen on pienille kansoille yhä nykyäänkin. Ajoimme seuraavana päivänä vielä hetkeksi Astorian Tapiola Parkiin ja suuntasimme Portlandiin pientä maantietä pitkin, kuunnellen radiosta Nirvanaa ja ihmetellen taas suomalaisia ja ruotsalaisia tienviittoja.

 

(Amerikansuomalaiset toivat monella tapaa mieleeni tverinkarjalaiset, joista kirjoitin pari vuotta sitten täällä. Aberdeenin suomalaisia käsitteleviä uutisia on luettavissa täällä.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Taisi olla puhelinluettelossa Oscar Wirkkalan sukua (siellä päin kielitaidottomuus on näemmä ollut vain hidaste pystyvälle miehelle).
http://caijsamortensdt.blogspot.fi/2013/04/metsako...
http://www.washingtonhistory.org/files/library/03-...
http://content.lib.washington.edu/curriculumpacket...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yhdysvalloissa ei jostain syystä vanhempien siirtolaisten kieli periydy nuoremmille sukupolville niin kuin on Kanadassa asian laita. Kulttureissa on jotain outoa eroa siinä suhteessa.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Yhdysvaltoja kutsutaan tosiaan kulttuurien sulatusuuniksi samalla kun Kanada on ns. kulttuurien mosaiikki. Näimme tämän erityisesti Vancouveria ja Seattlea vertaillessa. Yhdysvalloissa kai Woodrow Wilsonin takia alkoi 1900-luvun alussa tuo assimilaatiopolitiikka, samalla kun Kanada omaksui briteiltä avoimemman linjan kansallisuuksien suhteen.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Mielenkiintoinen matkakertomus amerikansuomalaisten parista.
Olen itse käynyt noilla seuduilla kaksi kertaa. V. 1989 ajoin autolla länsirannikkoa Los Angelesista Seattleen. Sieltä pääsi silloin lentämään pohjoisnavan yli suoran Helsinkiin.

Toisen kerran olin noilla seuduilla v. 1991. Ajoin autolla Kanadan suunnalta ja kävin mm. Aberdeeenissa.

Valmisin suomalaisista kaukosiirtolaisista 54 ohjelman sarjan Ylen Radio Finlandiin. Toivottavasti noita ohjelmia saadaan vielä Ylen sivuille. Tässä on tältä alueelta valmistamani ohjelman tiedot:

Ohjelma 13
Seattlen seudun amerikansuomalaisia
Timo Uotilan ohjelmasarja ulkosuomalaisten historiasta, 13

Toimitus: Radio Finland
Toimittaja: Timo Uotila
Tuottaja: Pertti Seppä
Ohjelmassa esiintyvät: Eeli Edvin Hepokoski (Seattle, 22.7.2001), Aune Hepokoski, o.s. Särkijärvi (Seattle, 22.7.2001), Saima Hyyppä (Seattle, 22.7.2001), Timo Uotila (Seattle, 22.7.2001)
Lisätietoja ohjelmasta: Yhdysvaltain länsirannikon pohjoisosassa sijaitseva Washingtonin osavaltio on varsin merkittävää suomalaisseutua, joskin vanhemmat suomalaiset ovat monesti syntyneet idempänä, usein Keskilännessä. Niin on Eeli Edvin Hepokoski, joka kertoo muutosta länteen 16-vuotiaana. Hepokoski oli koko toisen maailmansodan ajan USA:n armeijassa Tyynellä merellä. Hänen vaimonsa Aune saapui Suomesta 1950-luvulla. Seattlen alueen suomalaisten ”haalitoiminnan” veteraani Saimi Hyyppä on syntynyt Wyomingin osavaltiossa.
Ohjelma lähetetty: 8.12.2001
Ohjelma sisältää musiikkia: Ei
Nauha alkaa: TUNNUS
Nauha päättyy: TUNNUS
Kesto: 30’00”

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Vanhemmasta tuotannosta suosittelen J.O. Ikolan matkakertomusta "Vaasan Jaakkoo rapakon takana" (1949).
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1186719

Jaakkoon reissu on edelleen jäljitettävissä, ja siksi olisi kiinnostava tehdä se uudelleen, koska "etäpesäkkeitä" on yhä.
http://fasdv.org/
http://www.fingerlakesfinns.org/
http://www.minnesotafinnish.org/

Jopa finglish elänee yhä pikku hiilloksella.
http://www15.uta.fi/FAST/US1/P1/finglish.html
http://www.genealogia.fi/emi/art/finglish_by_kent_...

Olavi ei tainnut kohdata Violaa, joka keitteli kahvia kullalleen.
https://www.youtube.com/watch?v=jDrc1XlSya8
https://www.youtube.com/watch?v=n1MBtmbkZvc
https://www.youtube.com/watch?v=Z4w-yT56a5s

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Olavi Virta ja Viola Turpeinen lienevät sittenkin kohdanneet.
https://www.youtube.com/watch?v=EYAVdk0D8us
http://www.fiftyrecords.com/kauppa/AMCD1011_americ...

Minulle tämä oli yllätys, mutta voisiko joku musiikintuntija ehkä kertoa enemmän?

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #6

Googlatessa selvisi että Viola Turpeinen kävi vuoteen 1957 kiertueilla ja Olavi Virta 1956 jenkeissä, olisiko siinä selitys.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset