Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Mietteitä Yhdysvalloista

  • "God, Guns & Glory is what keeps America free"
    "God, Guns & Glory is what keeps America free"
  • Tyynenmeren rannikkoa Oregonissa
    Tyynenmeren rannikkoa Oregonissa
  • Newportin ranta
    Newportin ranta
  • Avenue of the Giants, Kalifornia
    Avenue of the Giants, Kalifornia
  • Tyypillinen tienkäyttäjä Pohjois-Kaliforniassa
    Tyypillinen tienkäyttäjä Pohjois-Kaliforniassa
  • Fort Rossin linnoitus lähellä San Franciscoa
    Fort Rossin linnoitus lähellä San Franciscoa

Amerikan-matkamme kulki lopuksi Seattlen ja Portlandin kautta takaisin San Franciscoon ja Oaklandiin, josta lensimme pitkän odotuksen jälkeen takaisin Eurooppaan. Teimme matkan varrella myös lyhyen vierailun Kanadan Vancouveriin ja tapasimme Tyynenmeren rannikolla yllättäen suomalaistaustaisia amerikkalaisia, joiden luona vietimme matkamme kolme mieleenpainuvinta päivää. Löysimme rannikkoa pitkin kulkevalta maantieltä myös Fort Rossin vanhan venäläistukikohdan ja pienen Arcatan opiskelijakaupungin, jossa pääsimme mukaan paikallisiin opiskelijabileisiin.

Matka Kanadan Vancouveriin oli kuin loma loman keskellä, koska kaupunki erosi monella tapaa näkemistämme amerikkalaisista suurkaupungeista, joita pääasiassa kodittomat ja narkomaanit asuttivat. Siinä missä Seattlen ja Portlandin keskustoissa oli taas nähtävissä ennennäkemättömät määrät kodittomien telttoja ja jokaisessa kadunkulmassa notkuvia sekopäitä, saivat Vancouverin puhtaat ja rauhalliset kadut vihdoin hengityksemme tasaantumaan (toki Vancouveristakin löytyi pari huonompaa aluetta, mutta ne eivät sijainneet suinkaan kaupungin keskustassa). Vancouverissa oli myös helppo kävellä ja liikkua julkisilla ja kaupunki toi monella tapaa mieleen tyypillisen eurooppalaisen suurkaupungin. Emme toki nähneet kahden päivän vierailumme aikana paljoa, mutta nautimme erityisesti Vancouverin keskustan kansainvälisistä ravintoloista, läheisistä viheralueista ja hiljaisuudesta, jonka autojen vähäinen määrä takasi.

Sen sijaan viiden minuutin kävely Yhdysvaltain hipsteripääkaupunkina tunnetussa Portlandissa riitti omalta osaltamme todistamaan, ettei kaupungin keskusta tarjonnut mitään sen kummempaa nähtävää kuin esimerkiksi kadun keskellä masturboivan miehen ja joukon huumehöyryissä riehuvia mustia, joita kaduilla sai jatkuvasti väistellä. Palasimme näin ollen loppumatkamme ajaksi rannikon pienemmille paikkakunnille, joista löysimme taas hienoa luontoa ja mukavia ihmisiä. Viimeiset päivät kuluivat esimerkiksi Oregonin rannikolla ja Pohjois-Kalifornian suurissa metsissä, joista maailman suurimmat puut löytyivät. Kasvavan rahapulan vuoksi vietimme yöt maanteiden varteen merkatuilla levähdyspaikoilla ja kävimme peseytymässä esimerkiksi upeassa joessa keskellä vuoristoa.

Valitettavasti paluu San Franciscoon ja Yhdysvaltain murhapääkaupunkina tunnettuun Oaklandiin ei kohottanut mielialaamme ollenkaan, mutta jaksoimme onneksi käväistä vielä San Franciscon eläintarhassa, joka oli ainoa kehumisen arvoinen paikka kyseisessä kaupungissa. Vuokra-auton palautettuamme olimme valmiit viettämään viimeiset kaksi yötä lentokentällä, jossa jonkinlainen turvallisuus olisi taattu, mutta onneksemme yksi kahvilassa tapaamamme amerikkalaisnainen järjesti meille yöpaikan Oaklandin pohjoispuolella asuvalta pojaltaan, jottemme viettäisi seuraavia päiviä vain kentällä lojuen. Loppuvaikutelmamme kaupungista ja Yhdysvalloista ei siis ollut täysin negatiivinen, vaikka saimme vielä viimeisenä päivänä juosta lentokenttäjunaa etsiessämme pakoon taas yhdeltä huumepäissään heiluvalta sekopäältä.

Olin Yhdysvalloista poistuessani harvinaisen stressaantunut ja monin tavoin pettynyt siihen, millaiseksi kyseinen maa osoittautui, mutta ihmisten spontaani avuliaisuus sai minut uskomaan amerikkalaisiin vielä jollain tavalla. En halua myöskään uskoa, että rahani ja aikani olisivat kuluneet maassa hukkaan, sillä näin viimeisten kuuden viikon aikana paljon upeaa luontoa ja tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä. Matka Amerikkaan poikkesi joka tapauksessa kaikista aiemmista matkoistani etenkin seuraavista syistä:

-Amerikkalaisten puheliaisuudesta huolimatta matkailu oli ensinnäkin todella yksinäistä, koska autolla ajaessa ihmisiä tapasi pääasiassa vain huoltoasemilla ja motellien aamiaisilla. Yhdysvaltain kaupungit eivät tarjonneet matkailijalle juuri minkäänlaista julkista liikennettä, niistä löytyi hyvin vähän minkäänlaisia hostelleja ja niistä puuttuivat kokonaan Euroopasta tutut (ja turvalliset) kävelykeskustat.

-Hinta ja laatu kohtasivat hyvin harvoin ja halvimmat ja nuhjuisimmat motellit maksoivat monesti lähes 100 euroa yöltä. Kaikki oli myös pakko veloittaa luottokortilta alkeellisten kortinlukijoiden takia, joten velkaa kerääntyi pankille kuuden viikon aikana nelinumeroinen summa. Pankkikortilla ei pystynyt ostamaan edes junalippua pois lentokentältä.

-Autossa nukkuminen ja leiriytyminen oli rajoitettu lähes poikkeuksetta maksullisille leirintäalueille, jotka olivat useimmiten täynnä. Ihmisiin tutustui silti niissäkin hyvin harvoin ja rahaa kului aina vähintään 20-30 euroa yöltä.

-Asiakaspalvelijat ja monet paikalliset usein hymyilivät ja kyselivät ventovierailta kuulumisia, mutta heitä harvoin oikeasti kiinnosti mitä ihmisille kuuluu. Suurimpia poliittisia kysymyksiä olivat paikallisille aseet ja uskonto ja paikallisten tietämys maantieteestä, historiasta tai ylipäätään maailmassa tapahtuvista asioista oli äärimmäisen rajoittunutta.

Amerikan-matka saikin minut arvostamaan aivan uudella tavalla sitä, että synnyin aikoinaan Suomeen ja ylipäätään Eurooppaan. Se sai minut arvostamaan myös uudella tavalla niitä vierailemiani maita, joita Yhdysvallat on perinteisesti mustamaalannut – vaihtaisin amerikkalaiset suurkaupungit milloin tahansa esimerkiksi Valko-Venäjän Minskiin, jossa en joutunut pelkäämään kertaakaan kävelyä päivällä tai pimeässä. On toki surullista nähdä, missä tilassa lännen ns. vapaa maailma on, mutta varmaa on se, ettei Yhdysvallat muutu ainakaan lokakuisten presidentinvaalien jälkeen yhtään parempaan suuntaan. Lienee siis hyvä vierailla maassa vielä nyt, kun kaikkea toivoa ei ole menetetty.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

"Lienee siis hyvä vierailla maassa vielä nyt, kun kaikkea toivoa ei ole menetetty."

Tuota en alkuunkaan allekirjoita. Riippuu siitä miten ja missä matkustaa, missä kohteissa käy ja varsinkin keitä tapaa. Ja eronsa silläkin onko turisti- vai liikematkalla, saati sitten pidempi vierailu jenkkiperheessä paikallisiin kohteisiin tutustumisineenkin.

Edit: jos tuollaista jäi saldoksi niin lähtökohtaisestikin nuttu nurin?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Lähdin kyllä maahan ihan avoimin mielin, mutta valitettavasti tämä oli lopputulos. Riippuu toki millä alueilla liikkuu, esim ne aidatut ylemmän keskiluokan alueet olivat toki todella mukavia - se vain on pieni osa kokonaisuutta ja niihin ei eksy ilman jotain paikallista tuttua.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

No olen käynyt mm. Ohiossa pikkukaupungissa, joita jenkeissä on pilvin pimein, enkä ole aidattuja ylemmän keskiluokan alueita nähnytkään. Se maa on kaiken kaikkiaan niin laaja, että en vetäisi johtopäätöksiä edes muutaman käynnin perusteella. = vedit mielestäni liian äkkinäisen.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström Vastaus kommenttiin #3

Pikkukaupunkeja en kritisoinutkaan, niissä koimme juuri kaikki reissun parhaat elämykset. 6 viikon matka kaikkiin läntisiin suurkaupunkeihin tosin riitti mielestäni antamaan niistä ihan tarpeeksi hyvän kuvan. Jenkeissä ihmettelin eniten juuri tuota asioiden käänteisyyttä suhteessa Eurooppaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #4

Suurissa kaupungeissa on varjopuolensa olivat ne sitten missä tahansa, enkä nostaisi siinä suhteessa erityisesti jenkkilää tikunnokkaan. Viikkoa enempää en tosin ole ollut Nykissäkään, mutta nähtävyyksiä tuli katseltua ja hyvin syötyä. Siinähän ne turistina olon päällimmäiset ovat.

Eikä Eurooppa ole maailman napa, mutta Eurooppaan kuuluu Moskovakin, jossa olen ollut viikon. Ja arvostella voisi halutessaan yhtä lailla sitäkin. Länsi ja itä, oman laisiansa. Muusta maailmasta puhumattakaan.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #4

Toni, en usko alkuunkaan, että matkustit USAhan ilman ennakkoluuloja.

Tietääkseni Vancouverissa huumeongelma on suurempi luin Seattlessä. Kanadan lainsäädäntö vain sallii että se on viety piiloon pois keskustasta. Seattle on ainakin yhtä puhdas kuin Vancouver, mutta Vancouver on rakennetu kauniimmin. Seattlen keskustassa en ole koskaan nähnyt kodittomia ja siellä on ainakin yhtä turvallista kävellä kuin Vancouverissakin. Sattumoisin ajoin molempien kaupunkien läpi viime viikolla.

Kirjoituksessasi on paljon epätarkkuuksia ja hätäisesti tehtyjä johtopäätöksiä, ettei niitä voi tässä peukaloida.

Muuten minua pelottaa Helsingin rautatieasemalla että saan puukon kylkeeni, - aikaisemmin paikallisilta puliukoilta ja nykyisin siitä monenkirjavasta porukasta, joka siellä iltaisin heiluu.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Aidattuja ylemmän luokan asuntoja on Pietarissakin. Suojellaan omaisuutta anatukselta, ei niin tavatonta. Datsallakin saattavat varkaat vierailla. Tutulta meni käsilaukku ja sen myötä tärkeä paperit, ei niinkään surrut menettämäänsä rahaa. Suuret kaupungit ja niiden liepeet eivät Euroopassakaan ole ihan turvallisia.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #16

Eikä USA ole väkivaltatilastoissakaan mustimmasta päästä, sieltä vain uutisoidaan enemmän. Afrikan ja E-Amerikan maat ovat luku sinänsä, mutta Venäjäkin ohittaa USA:n.

http://crimeresearch.org/2014/03/comparing-murder-...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Matkasi kattavuus USA:sta oli sittenkin suppeahko - tiettyihin länsirannikon kaupunkeihin keskittyvä ilman merkittäviä paikallisia kontakteja, jotka olisivat sinua luotsanneet näkemään enemmän näkemisen arvoista.

Jos joku turisti tulisi katsomaan millaista on Suomessa ja tekisi johtopäätöksensä Suomesta öisen Kaisaniemen puiston tai asematunnelin sekä Myllypuron ostarin liepeiltä, niin raportti saattaisi olla karmeaa luettavaa.

Mainitemasi Portland (siis Oregonin sellainen) oli ainakin aikoinaan 90-luvulla siellä muutaman kerran käydessäni yksi USA:n miellyttävimpiä ja jollain tavoin eurooppalaistyylisiä kaupunkeja, jossa nimenomaan on keskusta-alueella myös melko laaja kävelyalue ja jopa julkista liikennettä. Tokkopa tuo kaupunki noin paljon on voinut muuttua parissakymmenessä vuodessa.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Noh, matka kesti 6 viikkoa, 9100 mailia tuli mittariin ja 9 osavaltion alueella käytiin. Mietteitäni löytyy myös aiemmista blogikirjoituksista matkan varrelta.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Jos kävit 9 osavaltiossa ja ajoit 9100 mailia 6 viikossa, n. 220 mailia päivä eli n. 330 km päivässä, ei siinä paljon jää aikaa muuhun kuin autossa istumiseen ja nukkumiseen.

Jokaisessa maassa on ääriainekset. Jos keskittyy niitä etsimään, niin kyllä niitä löytyy. Pari typerintä väitöstäsi tässä "...mutta jaksoimme onneksi käväistä vielä San Franciscon eläintarhassa, joka oli ainoa kehumisen arvoinen paikka kyseisessä kaupungissa" ja "olimme valmiit viettämään viimeiset kaksi yötä lentokentällä, jossa jonkinlainen turvallisuus olisi taattu." Et taida tietää että San Fransicon alueella on esimerkiksi maailman parasta arkkitehtuuria ja kolme maailman parhaimmista yliopistoista sekä valioluokan sinfoniaorkesteri, jne. Halloo Toni!! Muuten viikko pari sitten pysähdyin myös Portlandissa, ja kuvailemasi musta masturboija oli häipynyt jonnekin.

Toni, kaiva rikostilastot esiin Suomesta ja Washingtonin osavaltiosta ja vertaile niitä. (Olen tehnyt tämän.)

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

San Francisco oli se kaupunki josta koko matkamme käynnistyi, ja niistäkin kokemuksista olen kirjoittanut pari blogitekstiä. Mutta todettakoon nyt lyhyesti, että tyttöystäväni kimppuun hyökättiin kaupungin keskustassa keskellä päivää heti matkamme kolmantena päivänä ja jouduimme sielläkin monenlaisen ahdistelun kohteeksi kaupungin kodittomien toimesta.

Mainittakoon myös, että vastaavia kokemuksia jakoivat kaikki hostellissa tapaamamme ihmiset. Yksi saksalaistyttö oli suunnitellut viettävänsä jenkeissä peräti neljä kuukautta, mutta hän lensi heti ekan viikon jälkeen kotiin koska ei vain jaksannut tuota meininkiä. Uusiseelantilaisilta oli ryöstetty ruoat ravintolan terassilta. Jne...

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #15

Jos San Francisco on noin kamala paikka, niin miksi kaikki haluaisivat muuttaa sinne asumaan. Talojen hinnat on huipussa, alle miljoonan dollarin ei saa minkäänlaista tönöä. Mutta Toni pysyttele sinä poissa sieltä.

Hannu Rautomäki

En väitä erityisemmin tuntevani monimuotoista USA:ta, mutta käsittääkseni USA:n ja Euroopan (ja Venäjän) suurien kaupunkien ero on siinä, että USA:ssa on syytä tietää kaupunginosat, joita tulee välttää oman turvallisuuden vuoksi, kun taas Euroopan ja Venäjän kaupungeissa sellaisia alueita ei juuri olekaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

LOL. Ensimmäiseksi tuli mieleen Pariisi ja Pigalle, jolla käveltiin kauan sitten katua pitkin kunnes alkoi näkyä 4 poliisia rinnakkain, ja siinä vaiheessa käännyttiin takaisin.

Hannu Rautomäki

Miksi poliisia pitäisi välttää ja pelätä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #13

Miksi poliisit kävelevät jollain alueella neljän ryhmässä?

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Lähes kaikkiin maailman valtioihin - joitakin täydellisessä kaaostilassa olevia lukuunottamatta - pätee se, että löydät täsmälleen mitä olet lähtenyt etsimään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ainut paikka maailmassa, jossa opas kehotti pysymään tiukasti hotellissa illalla oli JOannesburg. Näin jäi kaupunkin näkemättä, mutta ehkä säästyi myös henki. Vaarallisia kaupunkeja ja kaupunginosia maailmassa riittää.

En ole missään muualla käynyt baarissa, jossa on kalterit tiskin takan työskentelevien turvana kuin Kap Kaupungissa , sen eräässä townshipissä. Ihminen on ihmiselle susi sanotaan ja jossakin sen voi huomata oikein hyvin.

Losissakin näkyi valtateiden varsilla kodittomien telttoja ja asumisen jälkiä, surkeaa, mutta tätä päivää. Tällaisen jaon ei haluaisin leviävän.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Sama kokemus on minulla Johannesburgista. Ei saatu torin yli kävellä ravintolaan. Ajoimme Gautengiin päin ja työkaveri näytti kylttiä: Dont Stop! hi jacking hotspot.
Poikani asuu Atlantassa ja kaupungissa on monta kaupunkia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vaikka olenkin edellä hiukan "pehmentänyt" blogistin USA-kuvaa, niin täytyy todeta, että Suomen ja USA:n välillä on siinä mielessä ero, että Suomessa voi normikansalainen majoittua mihin tahansa toiminnassa olevaan hotelliin, motelliin tai majataloon. Kaikki ei ole luksusta ja jotkut ovat vähemmän siistejä kuin toiset, mutta täydellistä viheliäisyyttä, torakoita ja hiiriä ei sentään ole luvassa niissä halvimmissakaan paikoissa. USA:ssa on syytä todellakin välttää tiettyjä "tarjouksia", joissa hinta näyttää olevan turhan edullinen.

Sen sijaan kalliimmat hotellit USA:ssa ovat todella edustavia ja huikeita suomalaiseen keskitasoon verrattuna.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Tämä USA-blogi oli kirjoitettu kahden nuoren opiskelijan näkökulmasta ja kertoo siitä, mitä me näimme. Valitettavasti kyseinen maa näytti meille tällä kertaa tällaiselta, en koe että olisin mitenkään velvollinen kaunistelemaan sitä, mitä koimme - en ole minkään muunkaan maan kohdalla lähtenyt sensuroimaan siellä tapahtuneita asioita.

Näyttivät rikostilastot tai mitkä tahansa tilastot mitä tahansa, ei se poista sitä faktaa että kodittomuus ja sosiaaliset ongelmat näkyivät Yhdysvalloissa pahemmin katukuvassa kuin missään muussa vierailemassani maassa (niitä on kirjoitushetkellä takana 40). Missään en ole myöskään joutunut olemaan yhtä varuillani kävellessäni päiväsaikaan kaupunkien keskustoissa - olen eurooppalaisena tottunut siihen, että keskustat ovat yleensä niitä paikkoja joissa ihmiset ja nähtävyydet ovat, kun taas ongelmia kohtaa pääasiassa tietyissä lähiöissä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Niin no, Suomessahan ei torakoita juurikaan ole, mutta niihin voi törmätä E-Euroopan keskihintaisissa hotelleissakin vaikka pyritäänkin myrkyttämään. Kohdalle on osunut Ateenassa ja Pariisissa, jossa sanoin respalle että haluaisin olla kylpyhuoneessa yksin, enkä ehtinyt ulos aulasta kun joku henkilökuntaan kuuluva jo tuli hissille ruiskun kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No torakat eivät oikeastaan olleet se ainut pääsanoma ylemmässä kommentissani. USA:ssa on varsinkin motellien kohdalla tarjolla ylenpalttisen paljon likaisia, homeelta haisevia lääviä, joissa on tunne, että lompakkoa joutuu piilottamaan kielitaidottomilta latinosiivoojilta.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Uskotaan, vaikka ei ole tullut koettua kuin lähellä lentokenttää ollut halpa motelli, jossa TV:tä ei saanut itse pois päältä ja kun aioin vetää stöpselin ulos niin siinä luki varoitus että on kytketty hälytysjärjestelmään. Ulkonakin kiersi vartijan mukana saksanpaimenkoira.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Toni on käynyt todella toisenlaisessa USA:ssa kuin minä. Minä kuljin kadun aurinkoista puolta.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Samaa mieltä ja minulla on vuosien kokemus sekä USAsta että Kandasta. Minua ärsyttää nämä tuomiojan ja halosen innoittamat keltanokat, joille kaikki paha tulee USAsta ja kaikki hyvä NL-Venäjältä. Tämä porukka ei osaa suutaan avata haukkumatta USAta.

Toni, Menit USAhan etsimään jotain ja löysit sen. Voisit kuitenkin olla älyllisesti rehellisempi itsellesi ja lukijoillesi. Äläkä mene määrätyillä alueilla San Franciscossa, Los Angelesissä, New Yrkissa, Pietarissa, Berliinissa, Pariisissa, Lontoossa, Roomassa, Helsingissä, jne. Seattlen, Portlandin ja Vancouverin keskustat ovat turvallisia valoisaan aikaan.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Niin, aiemmin olen ollut kuulemma Nato-trolli ja CIA-agentti eli ihan hyvä tällainenkin meriitti nyt sitten listalle :) Siihenhän tarvitaan aina jokin salaliitto tai asennevamma, että vaivautuu kirjoittamaan ajatuksiaan/havaintojaan julki.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Asuin Oregonin Portlandissa 1996-2001 toimien suomalaisten siirtolaisten pappina ja kulttuurikeskuksen johtajana. Oregonissa asuu noin 40.000 suomalaistaustaista, joista useimmat ovat jo kolmannen polven amerikan-suomalaisia. Sotien jälkeen sinne muuttaneet alkavat jo loppua. Sotaveteraanit ovat liki 100-vuotiaita.

Mahtoikohan blogisti tietää, että kun he ylittivät Willamette joen I-5 tiellä, he ajoivat Freemont sillan yli, jonka rakennutti suomalainen Alpo Tokola. Ja jos ylittivät joen St John sillan, he ajoivat suomalaisten 1900-luvun alussa rakentaman sillan yli.

Matkalaiset eivät kai eksyneet Astoriaan Kolumbia-joen suistossa. Se oli aikoinaan kaupunki, jonka virallinen kieli oli suomi. Niinpä kalatehtaalle töihin tulleet kiinalaiset opiskelivat ensin suomen ja vasta vuosia myöhemmin englannin.

Portlannissa asui hyvä ystäväni Jaakko Tuominen, Tokion 1964 olympialaisten 400 m aitajuoksun semifinalisti ja suomenennätysmies. Tällä hetkellä siellä asuu Torvalds Linus...

Portlannissa on helppoa liikkua ja eläminen tulee halvaksi, kun alv on 0%.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olen takavuosina matkustellut eri puolilla Yhdysvaltoja. Pisin retki oli vuokra-autolla Los Angelesista Seattleen pitkin länsirannikkoa. Tuolloin minulla oli matkaseuralainen. Mitään erityisempiä vaaran paikkoja en muista. Majoituimme alemman keskitason hotelleissa. Sitten lensimme Seattlesta Suomeen pohjoisnavan yli.

Toisen kerran vuokrasin auton Kanadan puoelta ja kävin USA:ssa ainakin Washingtonin osavaltiosa. Yhden yön vietin autossa, kun halusin säästää rahaa. Selvisin hengissä.

Toisen kerran vuokrasin auton Floridassa ja ajoin lenkin Melbournen ja St. Petersburgin kautta (sen nimiset kaupungit siellä todella ovat). Yön vietin autossa torkkuen. Selvisin hengissä.

Eniten olen pelännyt Yhdysvalloissa Los Angelesissa, kun kerran poistuin oopperaesityksestä ja menin pysäkille odottelemaan bussia. Olin siellä pitkään yksinäni, kunnes 2,5 metriä pitkä tumma mies tuli myymään minulle kultakorua. Onneksi bussi tuli ennen kuin rupesimme riitelemään hinnasta. En siis suosittele Yhdysvaltain uurkaupunkien julkista liikennettä.

Pietarin metroruuhkassa minulta on viety matkaliput kassista. Rahat ja luottokortit olivat onneksi toisessa kotelossa.

Annoit hyvän arvion Vancouverista miellyttävänä kaupunkina. Samaa meiltä ovat asiantuntijatkin:
HELSINKI on Wienin jälkeen parhaimmaksi listattu eurooppalaiskaupunki. Kymmenen asuttavimman kaupungin joukossa on neljä australialaiskaupunkia ja kolme kanadalaiskaupunkia.
Lista on laadittu 30 osatekijän perusteella. Niitä olivat muun muassa turvallisuus, terveydenhuolto, koulutus, infrastruktuuri ja ympäristö.
LISTALLA oli mukana 140 kaupunkia. Viimeiseltä sijalta löytyy Syyrian pääkaupunki Damaskus. Sen edellä ovat Libyan pääkaupunki Tripoli ja Nigerian Lagos, jonka suurkaupunkialueella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä.
Elokuun alussa brittiläinen Monocle arvosteli Helsingin maailman 12:nneksi parhaaksi kaupungiksi asua. Monoclen listauksessa kolme maailman asuttavinta kaupunkia olivat järjestyksessä Tokio, Berliini ja Wien.
The Economistin lista maailman parhaista kaupungeista asua:
1. Melbourne, Australia
2. Wien, Itävalta
3. Vancouver, Kanada
4. Toronto, Kanada
5. Calgary, Kanada
5. Adelaide, Australia
7. Sydney, Australia
8. Perth, Australia
9. Auckland, Uusi-Seelanti
10. Helsinki, Suomi
10. Zürich, Sveitsi. (Helsingin Sanomat 20.08.2016)

Listalla ei ole yhtään USA:n kaupunkia. Mutta siellä on 4 kaupunkia Australiasta, 3 Kanadasta ja yksi Itävallasta, Uudesta-Seelannista, Sveitsistä - ja Suomesta!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset