Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kohti Kiovaa

  • Alustava matkasuunnitelma
    Alustava matkasuunnitelma

Päätin lentää taas hetken tauon jälkeen Kiovaan. Kuluneen vuoden aikana moni on kysynyt, mikä vetää minua kyseiseen maailmankolkkaan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta tällä kertaa vastaukseni on melko yksinkertainen – halusin tavata tiettyjä ihmisiä, hyödyntää Euroopan halvinta hintatasoa ja nauttia hyvästä matkaseurastani. Nyt mukanani on nimittäin sekä tyttöystäväni että yksi parhaista kavereistani, ja kahden viikon matkamme on kulkeva aina Länsi-Ukrainan ja Puolan kautta takaisin Baltiaan ja Helsinkiin.

Matkailin kuluneen vuoden aikana enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Osaltaan myös matkaväsymys ja rahapula vaikuttivat siihen, että vuoden viimeiseksi kohteeksi valikoitui tuttu ja turvallinen Itä-Eurooppa, mutta suurimpana syynä pitäisin ehkä sitä, että halusin nähdä kyseiset valtiot vielä sellaisina, kuin ne olen oppinut tuntemaan – valitettavasti muutokset maailmalla ennakoivat nyt synkkiä aikoja etenkin Ukrainalle ja kaikille niille maille, jotka eivät tarpeeksi ajoissa hoitaneet asioitaan kuntoon. Omassa elämässäni opinnot ja paluu Suomeen ovat myös vieneet merkittävästi aikaa ja rahaa yleiseltä vapaa-ajan vietolta, joten joululoma on hyvä kuluttaa taas pienen matkailun merkeissä.

En osaa sanoa mikä kaikista matkakohteistani oli aidosti vuoden paras, mutta kylmän talven keskellä kaipuuni kohdistuu erityisesti Turkin rannikoille. Suurkaupungeista Wien ja Budapest nousivat selviksi suosikeikseni, vaikka listalta voisi löytyä helposti myös Istanbul, jos kaupungin hintataso ja liikenne vain hieman helpottuisivat nykyisestä. Pienemmistä kaupungeista ihastuin erityisesti Plovdiviin ja Timisoaraan, joita turistimassat eivät ole vielä valloittaneet, ja koin suuren yllätyksen myös Gdanskissa ja Wroclawissa. Luonto oli kiistatta upeimmillaan Kirgisiassa, Slovakiassa ja Yhdysvaltain länsiosissa, vaikka näkymät olivat erityisen mieleenpainuvat myös Transilvaniassa, Balkanvuorilla ja Hortobagyn kansallispuistossa Unkarissa.

Päätimme aloittaa tuoreimman Kiovan-matkamme 20 euron ”taksikyydillä” lentokentältä Maidanille – tällä kertaa taksina toimi tosin limusiini, jonka järjestimme yllätyksenä tyttöystävälleni. Itäeurooppalaiseen tapaan limusiini ei tosin koskaan saapunut paikalle ja vuokrayhtiön asiakaspalvelusta kuului soittaessa vain epämääräistä karjuntaa, eli matka kulki lopulta Kiovan keskustaan perinteisemmällä taksikyydillä. Suomalais-ukrainalais-latvialainen seurueemme suuntasi tämän jälkeen krimintataarilaiseen ravintolaan, jossa kulutimme säästämämme rahat tuhtiin turkkilais-tataarilaiseen illalliseen ja transkarpatialaiseen konjakkiin. Viimeistelimme lopulta eksoottisen illan vielä läheisessä vesipiippubaarissa, jossa asiakaspalvelija päätti jostain syystä puhua kanssamme ainoastaan pikakelattua ukrainaa.

Majoittajaksemme Kiovassa lupautui ennalta tuntemamme georgialainen, jolle toimme tuliaisena suklaata ja juhlamieltä. Juhlatunnelmaa oli havaittavissa myös Kiovan kaduilla, jotka ovat joulukuun lopulla yhä kirkkaasti ja värikkäästi valaistut –  paikallista joulua vietetään nimittäin täällä vasta tammikuun 7. päivänä. Uudenvuoden aatoksi suuntaisimme tosin Kiovasta Länsi-Ukrainan Lviviin, sillä se toimisi myöhemmin porttinamme Keski-Eurooppaan ja Baltiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiinnostavaa pelkästään siksi, että olen itsenikin yllättäen vieraillut sekä Kiovassa että Lvivissä v. 2011.

Lviv on epäilemättä erittäin merkittävä kaupunki, ja samaan aikaan suomalaisille kovin tuntematon. Tärkeydestä kertoo jo se, että kaupungin nimestä on runsaasti erikielisiä versioita; mahtaako edes Lontoolla tai Roomalla olla useampia?

Toukokuun alku 2011 oli läntisessä Ukrainassa ihan hemmetin kylmä! Koko vaatevarasto yllä ja kädet syvällä taskuissa, ja silti paleli. Katumuusikot soittivat villakynsikkäissään, mutta pyynnöstäni esitetty (ja kursailematta korvaamani) klezmer-biisi Hava nagila kuulosti täysin kelvolliselta. Yleisöä ei liiemmin ollut, koska rento katuvaeltelu ei muutaman asteen lämpötilassa ja tihkusateessa kiinnosta ketään.

Tämän blogin suosituimmat