*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kolme päivää Kiovassa

  • Herkkuja Kiovan kaduilla
    Herkkuja Kiovan kaduilla
  • Ilta Dneprillä
    Ilta Dneprillä
  • Autokantaa
    Autokantaa
  • Sotapropagandaa kadulla
    Sotapropagandaa kadulla
  • "Yhtenäinen valtio" ukrainaksi ja venäjäksi.
    "Yhtenäinen valtio" ukrainaksi ja venäjäksi.
  • Kiinnostava ravintola
    Kiinnostava ravintola
  • Ukrainalaista perinneruokaa salaisessa ravintolassa
    Ukrainalaista perinneruokaa salaisessa ravintolassa
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Kiovan kaduilta löytyi paljon taidetta...
    Kiovan kaduilta löytyi paljon taidetta...
  • ...kuten huomaamme tästäkin.
    ...kuten huomaamme tästäkin.
  • "Bitcoin on vapaus"
    "Bitcoin on vapaus"

Vauhdikkaasti alkanut uuden vuoden viettomme jatkui Kiovassa laajalla kaupunki- ja ravintolakierroksella. Erityisen suuren vaikutuksen kaupunki teki tyttöystävääni, joka alkoi kutsua Kiovaa peräti Itä-Euroopan Pariisiksi. Kaupungin kadut olivat joulukuun päätteeksi täynnä taidetta, matkamuistoja ja puisia kioskeja, joista jouluisia juomia, ruokia ja makeisia irtosi uskomattoman halpaan hintaan. Pääsimme herkuttelemaan Suomessa vietetyn joulun jälkeen myös siksi, että tuhtien lounaidemmekin hinnat nousivat paikallisissa ravintoloissa korkeintaan viiteen euroon, ja suklaata ja erikoiskahveja järjestyi katukioskeista alle 50 sentillä. Erityisen maukkaita olivat tietysti ukrainalaiset perinneruoat, joita maistelimme Maidanin aukion alle perustetussa salaisessa ravintolassa, johon vierailijat pääsevät vain kauppakeskuksen salaisen hissin ja ukrainalaiskansallisen salasanan löydettyään.

Kiovasta liikkui vierailumme aikana taas hämmentäviä uutisia, joiden mukaan kaupunki olisi Euroopan vaarallisin ja turvattomin. Näimme tosin kaupungin kaduilla pääasiassa joulua viettäviä lapsiperheitä ja nuoripareja, emmekä törmänneet edes kaupungin rautatieasemalla sellaiseen väkeen, jota esimerkiksi Helsingissä saa väistellä jo päivittäin. Tapasimme myös tyttöystäväni Donetskista paenneita sukulaisia, jotka olivat viettäneet turvallista elämää Kiovassa kesästä 2014 lähtien. Mukavan illanvieton yhteydessä saimme myös kuulla taas uusia silminnäkijätodisteita siitä, että Donetskin valloittaneet joukot tosiaankin tulivat kaupunkiin Venäjältä ja toimivat täysin paikallisten tahdon vastaisesti – tyttöystäväni sukulaiset esimerkiksi puhuivat äidinkielenään venäjää, mutta tukivat vahvasti Ukrainan integraatiota länteen.

Venäjän kielen käyttö oli tosin Kiovassa ongelmallisempaa kuin aiemmin, sillä Itä-Ukrainan sodan ja kasvavan köyhyyden takia useat ukrainalaisnuoret vaikuttivat radikalisoituneen. Ukrainan alkeet opiskelleena huomasin monien asiakaspalvelijoiden käyttävän kanssamme mahdollisimman monia venäjästä poikkeavia sanoja, puhuen ukrainaa samalla erityisen nopeasti ja epäselvästi. Englantia paikalliset eivät tietenkään osanneet eikä ulkomaalaisuutemme vaikuttanut myöskään asiakaspalvelussa käytettyyn kieleen. Suurimpaan pelleilyyn törmäsimme tosin vasta maan länsialueilla, joissa pelkkää murteellista ukrainaa puhuvat paikalliset suhtautuivat seurueeseemme välillä avoimen vihamielisesti – yhdessä kahvilassa meitä esimerkiksi palveltiin vasta sen jälkeen, kun asiakaspalvelija vakuuttui siitä, ettemme ole venäläisiä.

Ukrainalainen asiakaspalvelu oli tosin pääosin huomattavasti parempaa kuin Valko-Venäjällä tai Venäjällä ja pääsimme juttelemaan Kiovan keskustan ja VDNH-palatsialueen toreilla mukavia esimerkiksi Ukrainan unkarilaisvähemmistöön kuuluvan naisen ja kasakkayhteisöön kuuluvan pontikkakauppiaan kanssa. Yhden unohtumattoman illan vietimme Palata N6-nimisessä mielisairaalabaarissa, jossa asiakaspalvelijat pukeutuivat samannimisen romaanin mukaisesti lääkäreiksi ja potilaiksi, juottaen asiakkaita esimerkiksi letkuilla ja lyöden heitä päähän oluttynnyreillä. Kävimme myös Tsernobyl-museossa ja Maidanin vieressä sijaitsevassa liettualaisbaarissa, jonka erikoisoluet eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Lähestyvän uuden vuoden takia junaliput olivat Ukrainassa valitettavan vähissä, mutta löysimme kuin ihmeen kaupalla kupe-liput Kiova-Lviv-väliseen yöjunaan, joka näytti pysyneen muuttumattomana aina 1940-luvulta lähtien. Hintaa junamatkalla oli tosin vain 5 euroa, ja hytissä nukkui lisäksemme vain yksi stressaantunut turkkilaistyttö, joka näytti matkaavaan yöjunassa ensimmäistä kertaa elämässään. Olimme aluksi ihmeissämme siitä, mikä turkkilaisturisteja tuo jouluiseen Ukrainaan, mutta maan hintataso ja viisumivapaus vetävät toki puoleensa väkeä eri puolilta maailmaa – kyse on yhä Euroopan halvimmasta maasta ja Ukrainan turvallisuustilanne on maan itäosia lukuun ottamatta mainio. Hyvin nukutun yön ja maittavien teehetkien jälkeen löysimme itsemme kaupungista, jota ei ole aivan syyttä suotta kutsuttu myös Banderstadtiksi, ja aloitimme valmistautumisen varsinaisen uuden vuoden viettoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Matkakokemuksillasi olet kasvattamassa itsellesi huomattavan arvokasta henkistä pääomaa, semminkin, kun blogikirjoituksesi ilmentävät syvällistä historiallista ja poliittista ymmärrystä.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Kiitos! Kirjoitan pian lisää :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset