*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kotiinpaluu Iranista

  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista
  • Kotiinpaluu Iranista

Loput Iranin-matkastamme kuluivat Esfahanin ja Teheranin välisessä Kashanissa ja Teherania ympäröivässä vuoristossa. Esfahanista poiketen Kashan muistutti arkkitehtuuriltaan perinteisempää itämaista kaupunkia, sillä sen keskusta koostui yhä pienistä savesta rakennetuista asuintaloista ja basaareista. Tiet ja kadut olivat usein kapeita ja rauhallisia ja ihmisten pukeutuminen jossain määrin konservatiivisempaa kuin Teheranissa ja Esfahanissa. Majoittajaksemme Kashanissa osoittautui puhelias 26-vuotias mies, joka oli juuri valmistunut insinööriksi yliopistoltaan. Useiden muiden iranilaisten nuorten tapaan hän asui yhä vanhempiensa luona, mutta paikalliseen tapaan hänen perheensä otti matkaseurueemme ilolla vastaan. 

Majoittajamme vanhemmat erosivat muista tapaamistamme iranilaisista kahdella varsin erikoisella tavalla, sillä perheenäiti piti islamilaista huivia päässään myös kodin sisällä, samalla kun taloa vartioi ensimmäinen Iranissa tapaamamme koira. Majoittajaperheemme olikin hyvä esimerkki siitä, miten perinteitä ja uskontoa voi myös yhdistää moderniin elämäntapaan. Illalla meitä odotti myös katsaus kashanilaiseen yöelämään paikallisten nuorten kanssa, mikä huipentui lopulta öiseen automatkaan kaupunkia ympäröivään vuoristoon. Ensivaikutelma Kashanista toikin erikoisella tavalla mieleeni viimekesäisen matkan Kaliforniassa sijaitsevaan San Luis Obispoon, jota joku voisi kuvitella elämänmenoltaan täydeksi vastakohdaksi iranilaiselle pikkukaupungille.

Pidin itse Kashanista enemmän kuin Esfahanista, vaikka kaupungin kaduilta puuttuivatkin valtavat temppelit ja taivaisiin kohoavat moskeijat. Vastaavan kokoluokan suomalaiskaupungista poiketen Kashanin kaduilla näkyi nimittäin lähes yhtä paljon elämää kuin missä tahansa iranilaiskaupungissa, johtuen tiivistä kaupunkirakenteesta ja suurten automarkettien puuttumisesta. Kaupungin kadut myös täyttyivät vasta myöhään illalla, sillä iranilaiset perheet söivät usein illallista kaupungin puistoissa ja kävelyteillä, lämpötilojen pysyessä yhä keskiyöllä noin 20 asteen tienoilla.

Öisten seikkailujen ja vajaiksi jääneiden yöunien jälkeen suuntasimme toiseksi viimeiseksi päiväksemme Kashanin lähellä sijaitsevaan autiomaahan, jossa kamelit kulkivat hiekkadyynien laidalla. Löysimme aavikon keskeltä myös yhden historiallisen silkkitien viereen rakennetun linnoituksen, jonka persialaiset aikoinaan rakensivat afgaanihyökkäysten torjumiseksi. Hyvän kuljettajan ansiosta ehdimme myös näkemään auringonlaskun aavikolla sijaitsevan suolajärven keskeltä, ihaillen tämän jälkeen taivaalle ilmestyviä tähtiä leppoisten teehetkien täydentäminä. Yritteliääksi osoittautunut majoittajamme kertoi samalla tulevaisuuden suunnitelmistaan, joihin sisältyi muun muuassa oman hajuvesiliikkeen perustaminen.

Jouduimme matkaamaan seuraavana yönä takaisin Teheraniin, jossa nukuimme ensimmäisen yömme tapaan vain neljä tuntia ennen seuraavan päivän ohjelmaa. Aamulla kuljettajaksemme saapui vieläpä sama iranilaisen seuralaisemme kaveri, joka otti meidät vastaan puoltatoista viikkoa aikaisemmin. Iranista lähteminen olikin monin paikoin varsin haikeaa, mutta matkasimme vielä viimeisen päivän kunniaksi hiihtohissillä Teherania ympäröivään vuoristoon, joka toimii paikallisten pakopaikkana pääkaupungin saasteilta. Kävelimme myös iltapäivällä Teheranin yliopiston kampusalueelle, jossa kaksi professoria kutsui seurueemme haastatteluun suomalaisen koulujärjestelmän rakenteesta. Kulutimmekin lopulta peräti tunnin kertomalla puolestaan paikallisille omista ajatuksistamme, ja ehdotimme laajemman opiskeluvaihdon perustamista Suomen ja Iranin välille.

Paluu kylmään Pohjolaan tosin lykkäytyi hetkeksi, sillä paluulentomme peruuntumisen johdosta suuntasimmekin ensin Teheranista yöksi Kiovaan, jossa tapasimme vanhoja tuttujani. Asiakaspalvelun kylmentyminen tosin tuntui heti, sillä lentoyhtiömme ei suostunut itäeurooppalaiseen tapaan korvaamaan yhtään lisämatkapäivästämme aiheutuneita kuluja. Havaitsimme tosin pian myös monia yhtäläisyyksiä iranilaisten ja itäeurooppalaisten väliltä, sillä naismuoti Kiovan luolaluostareissa ei juuri poikennut Iranin katukuvasta. Eräs lentokentällä tapaamamme suomalaistoimittaja valisti meitä myös Lähi-idän ja Itä-Euroopan asioista sen verran, ettei paluu Suomeen lopulta haitannutkaan paljoa. Suuntasin tosin vain hetken päästä uudelle matkalle Ruotsiin, jonka katukuvassa farsin kieltä kuuli myös yllättävän usein, ja palasin helsinkiläiseen elämääni vasta Uppsalassa vietetyn vappuviikon jälkeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset