*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Havaintoja Itä-Karjalasta, osa I

  • Karjalan alueet (Lähde: Karjalan liitto)
    Karjalan alueet (Lähde: Karjalan liitto)
  • Petroskoin juna-asema
    Petroskoin juna-asema
  • Vanhaa rakennuskantaa Leninin valtakadulla
    Vanhaa rakennuskantaa Leninin valtakadulla
  • Pääkatua
    Pääkatua
  • Pääkatua
    Pääkatua
  • Otto Wille Kuusinen
    Otto Wille Kuusinen
  • Äänisen aallot
    Äänisen aallot
  • Arhippa Perttusen katu
    Arhippa Perttusen katu
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Petroskoi maailmanpyörästä
    Petroskoi maailmanpyörästä
  • Patsas Äänisellä
    Patsas Äänisellä
  • Kalevala-teatteri
    Kalevala-teatteri
  • Suomenkielistä tekstiä 50-luvulta
    Suomenkielistä tekstiä 50-luvulta
  • "Autoasema"
    "Autoasema"
  • Pääkadun kylttejä
    Pääkadun kylttejä
  • Karjalainen perinneravintola
    Karjalainen perinneravintola
  • Paavo Prokkosen kotitalo
    Paavo Prokkosen kotitalo

Matkailu Venäjän Karjalassa voi olla historiaa tuntemattomalle ihmisille varsin hämmentävää, sillä viralliset rajalinjat nykyisen Karjalan alueella eivät vastaa enää juurikaan perinteisiä kieli- ja kulttuurirajoja. Suomelle kuuluneet Karjalankannas ja Laatokan Karjala on tätä nykyä jaettu hallinnollisesti Pietaria ympäröivän Leningradin oblastin ja pohjoisempana sijaitsevan Karjalan tasavallan kesken, samalla kun Terijoen kaupunki lähimaastoineen on liitetty suoraan Pietarin kaupunkiin. Samalla Karjalankannaksen vanha paikannimistö on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta neuvostolaistettu, kun taas Karjalan tasavallan alueella suomalaiset paikannimet ovat säilyneet kyrillisessä kirjoitusasussa. Karjalan tasavaltaan on liitetty myös pohjoisessa osa luovutetuista Salla-Kuusamon alueista ja idässä suuri pala Äänisjärven taakse jäävää korpialuetta.

Suunnitelmissani oli matkata Viipurin kautta Pietariin jo kuluneen heinäkuun alkupuolella, mutta vuosiviisumini myöntämistä lykättiin ”yllättäen” jo toistamiseen. Jostain syystä Venäjällä mikään ei koskaan toimi kunnolla, ja tämän takia viimeisestä vierailustanikin pääsi kulumaan jo lähes puolitoista vuotta. Päätin tosin vanhojen ystävieni vuoksi suunnata itänaapuriin taas pitkän tauon jälkeen ja jättää paikalliseen tapaan suuremmat suunnitelmat laatimatta, sillä spontaani matkailu on myös itsessään varsin terapeuttista seitsemän päivän työputken jälkeen. Seikkailu sai alkaa torstai-iltana Kampista bussilla kohti Pietaria, josta matka tavalla tai toisella taittuisi Karjalan tasavallan pääkaupunkiin Petroskoihin.

7,5 tunnin bussimatkalla sain pian kuulla jo muutaman ilouutisen, sillä vanha matkatoverini Helsingistä liittyisi seuraani Pietarissa jo seuraavana aamuna. Majoituksen tarjoaisi puolestaan itäkarjalainen tuttavani ja määränpääksemme valikoituisi Vieljärven karjalaiskylä, jossa Nuori Karjala-niminen yhdistys järjestäisi kansanjuhlat parin päivän kuluttua. Vierustoverikseni bussissa sattui myös Sahalinin saarella syntynyt opiskelijatyttö, joka kertoili yön aikana ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan Helsinkiin ja varsin kriittisistä ajatuksistaan Venäjän nykytilaa kohtaan.

Tunnelma Venäjälle saavuttuani olikin varsin jännittävä ja odottavainen, ja aamuinen kiertokävely hiljentyneessä Pietarissa nosti odotukset korkealle. Itäkarjalainen tuttavani päätti aloittaa aamun tarjoamalla heti aimo annoksen kondensoidulla maidolla päällystettyjä lettuja ja ensimmäistä Venäjällä näkemääni suodatinkahvia, jonka keittämistä paikalliset eivät tosin itse ymmärtäneet. Suomalainen kaverini saapuisi myös pian Suomen juna-asemalle ja junaliput järjestyisivät illan yöjunaan, jonka lähtöä edeltäisi kierros Pietarin uusissa panimoravintoloissa.

Venäjän junien platskart-vaunut on tunnettu halpuudestaan ja ”ihmisläheisyydestään”, sillä matkustajat nukkuvat yhä avoimissa vaunuissa, joissa konduktööri kiertää herättämässä ihmiset aamulla. Halvoista matkoista nauttivat erityisesti vihaiset mummot, joiden on vaikea sietää etenkään ulkomaalaisia vieraita läheisyydessään. Matkani toinen yö kuluikin lähes yhtä vähäisillä yöunilla kuin edeltävä bussimatkakin, sillä junavaunun ikkunoita ei jostain syystä saanut avata yöllä, ja lämpötila vaunun sisällä nousi +27 asteeseen, mikä paikallisia mummoja ei jostain syystä haitannut ollenkaan. Paluumatka saisi järjestyä jollain paremmalla tavalla, mutta jätimme tarkemmat suunnitelmat toistaiseksi laatimatta.

Petroskoin kaupunki tervehti meitä heti helteisellä säällään ja suomenkielisillä teksteillään, sillä kaupungin virallisina kielinä olivat vielä 1950-luvulla suomi ja venäjä. Kaupungin pääkadun lähes jokaisessa rakennuksessa näytti majailleen joku Suomesta paennut kommunistijohtaja ja Äänisjärven edessä kohosi vieläpä suuri Otto Wille Kuusisen patsas. Suomalais-karjalaisen vivahteen aisti myös kaupungin pienissä kojuissakin, sillä perunaiset karjalanpiirakat ovat kaupungin suosituinta herkkua ja monesti kaduille on jätetty erilaisia mainostekstejä suomeksi. Stalinistinen arkkitehtuuri loi myös tunteen siitä, että olisimme saapuneet jonkinlaiseen Suomen pohjoiskorealaiseen vaihtoehtoversioon.

Vaikkei Petroskoi eroa rakenteeltaan juuri muista venäläisistä provinsiaalikaupungeista, on se silti katukuvaltaan huomattavasti vehreämpi kuin moni muu venäläinen kaupunki, ja sen kaduilla on säilynyt paljon vanhaa puuarkkitehtuuria. Ilmanlaatu juna-aseman ja Äänisjärven väliin sijoittuvassa keskustassa on myös harvinaisen raikas kovan tuulen takia ja kaupungissa on myös monta mukavaa puistoa. Petroskoin ”fasisteilta vapauttamista” juhlistavat sotamuistomerkit ovat myös varsin huvittavia, sillä Äänislinnaa ei miehittänyt toisen maailmansodan aikana suinkaan Saksan, vaan Suomen armeija.

On myös historiallista sattumaa, ettei Petroskoista aikoinaan tullut osaa itsenäistä Suomea, sillä sata vuotta sitten Itä-Karjala oli vielä lähes kauttaaltaan karjalankielistä aluetta. 1920-luvun vaihteen heimosodissa suomalaiset joukot etenivätkin parhaillaan Petroskoin porteille asti Prääsään, mutta ongelmiksi koituivat etenkin paikallisväestön välinpitämättömyys ja punaisten ylivoima. Kaavaillun Suur-Suomen kolmen kannaksen raja olisi kulkenut idässä nykyistä Stalinin kanavaa pitkin Syvärillä ja Äänisjärven pohjoispuolella ja sen puolustaminen olisi kieltämättä ollut helpompaa myöhempien sotien kannalta. On tosin muistettava, että paikallinen karjalaisväestö on ollut aina uskonnoltaan ortodoksista, ja se lojaalius on täten kohdistunut ensisijaisesti Venäjään.

Nykyään Petroskoin väestö on myös varsin sekoittunutta ja sen alueelle on neuvostoaikana siirretty väkeä etenkin Valko-Venäjän alueelta. Suomalaisia kasvonpiirteitä paikallisilla näkee enää harvoin ja suomen kieltä näkee pääasiassa vanhoissa muistolaatoissa. Kaupungissa toimii silti suomenkielinen näytelmäteatteri, karjalainen perinneravintola ja Kalevala-niminen elokuvateatteri, jota koristaa yhä erikoinen seppä Ilmarisen kommunistiversio, jolla sampoa takova vasara yhdistyy sirppinä nousevaan tulenlieskaan. Kalevala on ylipäätään venäläisten nuorten keskuudessa huomattavasti suuremmassa suosiossa kuin Suomessa, mihin vaikuttaa myös osaltaan se, että Lönnrotin keräämät runot olivat pääasiassa peräisin juuri itäkarjalaisista runokylistä.

Kävelimme myös useilla suomalaisten kommunistisankarien mukaan nimetyillä kaduilla, joista keskeisimpänä toimii ”ulitsa Antikainena”, joka risteää Petroskoin keskustassa Lenin valtakadun kanssa. Jokainen punaisten suomalaisten sympatisoija voikin verrata kyseistä maisemaa Suomen katukuvaan ja pohtia, miltä koko Suomi nykyään näyttäisi Otto Wille Kuusisen ja Toivo Antikaisen työläisversiona. Vilkaisu Äänisjärvelle päin sai myös usein miettimään, miltä kyseinen maisema vaikutti aikanaan kaupunkia miehittäneille suomalaissotilaille, joille kyseessä saattoi olla 1940-luvulla heidän ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Kyseiset teemat olivatkin laajalti esillä kohdattuamme illan tullen Ilomantsista saapuneen suomalaisryhmän, jonka kanssa vietimme humoristisen illan yhdessä Petroskoin pääkadun ravintoloista. Seuraavaksi kohteeksemme valikoituisi aamulla Suomen entisen itärajan lähellä sijaitseva Vieljärvi, jonne siirtyminen oli tosin yhä kysymysmerkkinä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minulle Petroskoi on jo pitkään ollut eräänlainen kotikaupunki. Sehän on jo muutenkin Venäjän mukavimpia kaupunkeja (vaikkapa Vologdan ohella).

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Osaatko sanoa mitään Vologdan alueen vepsäläisistä?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Enpä pahemmin, mutta kun ajat Petroskoista etelään Vologdan suuntaan (lossilla Vozhnesenyen kohdalla Syvärin ylitse) olet jo tullut monen vepsäläiskylän läpi. Minulla on siellä paljon vepsäläistuttavia, Shoksassa, Sheltozerossa ja Rybrekassa. Siitä eteenpäin Vytegran kautta Vologdaan (tie A-119), joka on hyväkuntoinen. Vytegran asti ei niinkään. Todennäköisesti matkan varrella, siis myös Syvärin eteläpuolella, asuu vepsäläisiä, mutten ottanut siitä selvää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun menet Vieljärvelle, niin käy siellä myös Karjalan Kielen Kodissa, joka perustettiin muutamia vuosia sitten.

https://www.youtube.com/watch?v=rPBf7nILYUU

Vieljärvi lienee koko tasavallan karjalaisin kylä, jossa tiettävästi enemmistö puhuu aunuksen karjalaa äidinkielenään.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Seuraava teksti liittyykin tuohon :) Julkaisen lähiaikoina.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Niin Vieljärven valtiontila (Vedlozeron agrofirma) kuin sen kylä on tullut vallan tutuksi maatalousprojektityöni kautta, mutta siitä huolimatta sanoisin, että "koko tasavallan karjalaisin kylä" on minun havaintojeni mukaan Vienan Karjalan Jyskyjärvi (Юшко́зеро). Suosittelen kovasti!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Pitää joskus yrittää matkustaa sinne myös. Omien sukulaisteni puhuma suojärveläinen karjalan kieli on kuitenkin lähempänä aunukselaista puheenpartta kuin vienaa, joka on enemmänkin kuin suomen murre.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #7

Eiköhän se ihkaoikeata karjalankieltä ole (eikä "suomen murretta")?

Varsinaiskarjala jakautuu kahteen päämurteeseen, jotka ovat vienankarjala eli pohjoiskarjala ja eteläkarjala. Nimitystä pohjoiskarjala pyritään usein välttämään, koska se aiheuttaa turhaa sekaannusta Suomen Pohjois-Karjalan kanssa. Päämurteet jakautuvat alamurteiksi seuraavasti:

vienankarjala (viena, pohjoiskarjala)
Kieretin murre
Oulangan murre
Kiestingin murre
Vitsataipaleen murre
Pistojärven murre
Uhtuan murre
Vuokkiniemen murre
Hietajärven murre (Suomussalmi)
Kuivajärven murre (Suomussalmi)
Kontokin murre
Jyskyjärven murre
Paanajärven murre
Usmanan murre

eteläkarjala
Itä-Karjalan keskiosan ja Raja-Karjalan murteet

Tunkuan murre
Suikujärven murre
Repolan murre
Rukajärven murre
Paatenen murre
Mäntyselän murre
Porajärven murre
Ilomantsin murre
Korpiselän murre
Suojärven murre
Suistamon murre
Impilahden murre

tytärkarjalaiset murteet
Tihvinän murre, tihvinänkarjala
Valdain murre, valdainkarjala
Tverin murre, tverinkarjala
Doržan murre
Maksuatihan murre
Ruameškan murre
Tolmatšin murre
Vesjegonskin murre

Tverin-, tihvinän- ja valdainkarjalasta käytetään yhteisnimityksiä tytärkarjala, saarekekarjala tai saarekemurteet erotuksena Karjalan tasavallan ja Suomen alueella puhuttavista eteläkarjalan murteista (lähde: wikipedia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #8

Toki se karjalan kielen murteeksi lasketaan. Tarkoitukseni oli vain korostaa sitä, että vienan karjala on paljon lähempänä suomen kieltä kuin eteläkarjalan tai aunuksen murteet. Aunukselaisia murrealueita ei tuossa kommenttisi listassa edes luetella, koska listan laatija on ilmeisesti luokitellut sen kokonaan omaksi kielekseen ("livvin kieli").

Näiden kielien etäisyyttä toisistaan voisi verrata vaikkapa siten, että jos ruotsi olisi suomea, niin norja olisi varsinaiskarjalaa ja tanska livviä. Islannin kohdalla mentäisiin sitten jo vepsään.

Tverinkarjalan murteet näyttävät kirjoitettuna hyvin samanlaisilta kuin rajakarjalaismurteet, joita Suomessa puhuttiin Suojärvellä ja Suistamossa. Salmilaiset sen sijaan puhuivat aunukselaisittain livviksi.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset