*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Havaintoja Itä-Karjalasta, osa III

  • Suota Vieljärven risteyksen lähellä
    Suota Vieljärven risteyksen lähellä
  • Prääsän kylänraittia
    Prääsän kylänraittia
  • Kirkko
    Kirkko
  • Vanha hirsitalo
    Vanha hirsitalo
  • Prääsän kaupungintalo
    Prääsän kaupungintalo
  • Tulgua terveh!
    Tulgua terveh!
  • Toinen vanha hirsitalo
    Toinen vanha hirsitalo
  • Prääsänjärvi
    Prääsänjärvi
  • Prääsänjärvi
    Prääsänjärvi
  • Kauppiaita ohitustien laidalla
    Kauppiaita ohitustien laidalla
  • Kotimatka alkaa
    Kotimatka alkaa

Aiemmat kirjoitukseni rajantakaisesta Karjalasta herättivät tietyssä lukijakunnassa varsin voimakkaita tunteita ja merkittävä osa saadusta palautteesta on liittynyt siihen käsitteistöön, jolla olen kyseistä aluetta kuvaillut. Katson näin ollen parhaaksi selventää ensi alkuun muutamia valitsemiani sanoja, vaikka nykymaailmassa usein tuntuukin, että mikä tahansa internetiin kirjattu sana voidaan tulkita aina loukkaavaksi jonkun piirin keskuudessa.

Itä-Karjala on ensinnäkin varsin vanha käsite, jota Suomen akateemiset piirit ovat käyttäneet jo 1800-luvulta alkaen. Vaihtoehtoisina termeinä on myös käytetty Taka-Karjalaa ja Kauko-Karjalaa tai viitattu erikseen vierailemaani Aunuksen Karjalaan ja sen pohjoispuolella sijaitsevaan Vienan Karjalaan. En henkilökohtaisesti koe, että yksikään kyseisistä termeistä olisi nykypäivänä luonteeltaan separatistinen, irredentistinen tai millään muulla tapaa suursuomalainen, vaikka alueen historiaan toki liittyvät mm. heimosodat, AKS ja suomalaismiehitys. En ole törmännyt myöskään nykypäivän yliopistomaailmassa kovinkaan moneen ihmiseen, jota kyseiset teemat enää edes kiinnostaisivat – mikä on oikeastaan varsin hälyttävää, sillä useimmilla suomalaisnuorilla ei ole enää juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millainen maailma itärajan toisella puolella avautuu.

En ota myöskään vahvaa kantaa siihen, missä kielen ja murteen rajat aina kulkevat, sillä loppupeleissä kyse on yleensä siitä, miten kielten puhujat itse itsensä identifioivat. Ruotsin meänkieliset ja Norjan kveenit voivat puolestani julistautua omiksi kansanryhmikseen, samaten kuin vienankarjalaiset voivat pitää itseään omana kieliryhmänään. Nähdäkseni suurin erottava tekijä Suomen ja Venäjän karjalaisten välillä on ollut kielen sijaan uskonto, mikä on ollut taustasyynä etenkin sille, että ortodoksisia karjalaisia on aikoinaan häädetty kauas Tverin alueelle asti. Neuvostoliiton romahtamisen kannalta mielenkiintoinen skenaario olisikin ollut itsenäisen Karjalan syntyminen Suomen itänaapuriksi, sillä tässä kohtaa Kreikka-Makedonia-tyyppinen vastakkainasettelu olisi ollut hyvin mahdollinen myös nykypäivän Pohjois-Euroopassa.

 

Sukukansamatkani joka tapauksessa jatkui Vieljärven ja Kinnermäen kylistä vielä Prääsän kylään, joka tunnetaan Äänisen rantoja asuttavien lyydiläisten keskuksena. Liftasimme ensin kaverini kanssa Sortavala-Petroskoi-tieltä Pietariin johtavan E105-tien risteykseen, josta jatkoimme jalan kohti Prääsää. Kohtasimme matkalla paljon lähikylien marjoja ja lakkaa myyviä tienvarsikauppiaita ja ihastelimme karjalaisia hirsitaloja, joita useimmissa kylissä on säilynyt asuttuina ja hyväkuntoisina.

Prääsän kylän hallintorakennuksissa näkyi yhä jonkin verran lyydin kieltä ja niiden vieressä sijaitsi kotiseutumuseo, joka oli vierailumme aikana valitettavasti kiinni. Löysimme kaupungin kaduilta myös muutaman karjalaisen hirsitalon ja upeat näkymät viereiselle Prääsänjärvelle, jonka alueella suomalaiset kävivät jatkosodassa raskaita taisteluita ohitustien hallinnasta. Lyydin kieltä emme kaduilla valitettavasti kuulleet, ja tilastojen mukaan kieltä puhuvat vain harvat lähikylien vanhukset.

Lyydiläiset eli lyydiköt ovat myös esimerkki kansasta, jonka olemassaolosta esiintyy vaihtelevia mielipiteitä. Venäjällä lyydi on virallisesti laskettu osaksi karjalan kielen murteita, mutta historiallisesti lyydiläisistä on kirjoitettu omana kansanaan jo keskiajalta lähtien. Taustalla näyttäisi olevan venäjän sana ljudi, ihmiset, joka on säilyttänyt ukrainan kielessä vanhan perusmuotonsa ljudina. Lyydiläisten läheisyydessä on asunut myös aina toinen suomalais-ugrilainen kansa eli vepsäläiset, jonka edustajat ovat myös aika ajoin kutsuneet itseään lyydiköiksi, ja jotkut teoriat pitävät lyydiläisiä vepsäläisten ja aunuksenkarjalaisten sekoituksena. Tämän hetken tuoreimmat tutkimukset tosin pitävät lyydiläisiä omana kansanaan ja kieliryhmänään.

Käveltyämme Prääsän läpi suuntasimme illansuussa kohti Pietaria, josta matkamme jatkuisivat seuraavana aamuna taas eri suuntiin. Tunnin liftailun jälkeen vanha pakettiauto Kostamuksesta poimi meidät vihdoin mukaansa ja saimme voimakkaasti kiroilevalta kuljettajalta kyydin aina Pietarin esikaupunkeihin asti. Saavutimme auringonlaskun aikaan Syvärin ja Lotinanpellon taajaman, jossa jatkosodan etulinja aikoinaan kulki, ja kiinnitimme huomiota Laatokan eteläpuolisen ohitustien suomalais-ugrilaiseen paikannimistöön. Matkatoverini suuntasi heti aamuisella Allegrolla kohti Helsinkiä, mutta jäisin itse vielä pariksi päiväksi tapaamaan vanhoja tuttujani Pietariin ja Terijoelle. Helsinkiin saavuttua vain yksi asia oli selvä - Itä-Karjalaan olisi vielä palattava!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Prääsä sijaitsee entisen lyydiläisalueen pohjoisessa osassa. Etelämpänä Kuujärvellä on julkisten tietojen mukaan nykyään elävin ja suurin lyydiläisyhteisö. Siellä on myös koulussa lyydinkielistä opetusta.

Prääsä ei siis ehkä ole antanut aivan oikeata kuvaa ja sikäli kuin lyydliläisten kohdalta on ollut käden vääntöä siitä ovatko he karjalaisia, vepsäläisiä vai omiaan, niin nimenomaan Prääsän korkeudella saattaisi tuo karjalaisuus kuitenkin olla melko validi ilmaisu.

Sikälihän kyse on vain määrittelystä. Lyydin kieli on joka tapauksessa kielitieteellisesti tietynlainen silta aunuksenkarjalan murteen ja vepsänkielen välillä.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Prääzästä minulla on tällainen, hauskahko kolarikokemus vuodelta 2004:

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20245-hausk...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset