Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Töihin Puolaan

  • Gdanskin keskustaa
    Gdanskin keskustaa
  • Gdanskin keskustaa
    Gdanskin keskustaa
  • Puolassa rakennetaan yhä vanhaa arkkitehtuuria
    Puolassa rakennetaan yhä vanhaa arkkitehtuuria
  • Asunto firman piikkiin
    Asunto firman piikkiin
  • Näkymä kotoa
    Näkymä kotoa

Puola selvisi vuoden 2008 finanssikriisistä Euroopan unionin ainoana jäsenvaltiona, jonka talouskasvu ei missään vaiheessa kääntynyt negatiiviseksi. Tällä hetkellä 38 miljoonan asukkaan Puola on Euroopan kuudenneksi vahvin talous, jonka asukaskohtainen bruttokansantuote on lähivuosina saavuttamassa teollisuusmailta vaaditun 15 000 dollaria per asukas. Vuosikausia jatkuneen maastamuuton jälkeen Puola on myös muuttumassa ensi kertaa maahanmuuttomaaksi, johon on viime aikoina siirtynyt paljon korkeakoulutettua työvoimaa Länsi-Euroopasta ja matalapalkkaisia vierastyöläisiä etupäässä Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Kävikin niin, että lähdin itsekin kokeilemaan onneani Itämeren toiselle puolelle työharjoittelun muodossa.

Blogini on ollut tauolla taas lähes puolen vuoden ajan, samalla kun aikani on kulunut pääasiassa Suomen maaperällä gradun ja liiketalousopintojen parissa. Ehdin kyllä vierailla syystalven aikana Lontoossa, Irlannissa ja Espanjassa, mutten tiedä, mitä erityisalaani liittyvää oikein kyseisistä paikoista kirjoittaisin. Lontoosta tuli tarkastettua pakistanilaisenemmistöinen East End, Irlannissa tuli pyörittyä Dublinin pubeissa ja Belfastin aidatuissa protestantti- ja katolilaislähiöissä, ja Espanjassa nautin pääasiassa joulukuisesta auringonvalosta ja Valencian arkkitehtuurista. Veri on vetänyt kuitenkin jatkuvasti itään – pari lyhyttä reissua Pietariin ja Viipuriin eivät ole sitä pysäyttäneet.

Lähtö Puolaan osuikin mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä olen vihdoin saamassa pakolliset maisteriopintoni loppuun, ja viiden kuukauden harjoittelustani on jäämässä käteen myös liiketalouden perustutkinto. Gdanskin kaupungissa sijaitseva työpaikkani päätti myös maksaa koko asumiseni ja liikkumiseni Gdanskin, Sopotin ja Gdynian niin sanotun kolmoiskaupungin (Trójmiasto) alueella, eli säästöni ja harjoittelutukeni pitäisi mahdollistaa työelämän ohella monenlaista vapaa-ajan aktiviteettia. Puolaan selvästi tarvitaan ja toivotaan ihmisiä töihin ja asumaan – sattumalta kirjoittamani työhakemus Gdanskiin johti syksyllä välittömästi haastatteluun ja työtarjoukseen, toisin kuin ne lukuisat hakemukseni Suomeen, missä olen saanut vastauksena yleensä automaattisesti generoidun hylkäysviestin.

Työskentelen seuraavan viiden kuukauden ajan harjoittelijana eräässä kemiallisiin materiaaleihin erikoistuneessa yrityksessä, mutta saan opiskella töiden ohella myös puolaa ja nauttia monista muista työsuhde-eduista. Ensimmäisen työpäivän perusteella toimenkuvani koostuu lähinnä perinteisistä toimistotöistä sähköpostin ja varausjärjestelmän parissa, mutta aiempaan asiakaspalvelutyöhöni suhteutettuna tauko suurista ihmismassoista on paikallaan. Työilmapiiri Puolassa ei näyttäisi myöskään vastaavan mitään niistä kauhutarinoista, joita puolalaiset tuttavani ovat minulle viime aikoina kertoneet, vaikka matkaa edeltävä stressitasoni oli nyt jostain syystä ennennäkemättömän korkealla. Voi toki olla, ettei työ kansainvälisessä yrityksessä vastaa täysin tavallisen puolalaisen arkielämää, eikä Puola ole slaavilaisena maana minulle kovinkaan yllättävä kulttuurialue.

Tekstiä on näin ollen tulossa taas kynä sauhuten, eikä tuleva kevät tuskin petä odotuksiani kolmannesta ja viimeisestä ulkomaanvaihdostani. Matkailu, ruokailu ja muu viihde ovat ympärilläni taas ihmisten hinnoissa, kieli on jossain määrin venäjän pohjalta ymmärrettävää ja pääasiassa kauhulla odottamani siirtymä opiskelijaelämästä työelämään on tapahtumassa kevyen laskun kautta. Matkalukemiseksi on myös valikoitunut Mannerheimin ja Józef Piłsudskin yhteistoiminnasta kertova tutkielma, jota koskevaa referointia on kai syytä harjoittaa myös jossain vaiheessa blogissani. Seuraavassa tekstissäni palaan kuitenkin vielä hieman tarkemmin elämään ja ihmisiin Gdanskissa ja Puolassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Veri on vetänyt kuitenkin jatkuvasti itään"

Mutta menit kuitenkin länteen. (Puolan länsiraja on Keski-Ruotsin pituuspiirillä ja itäraja jossain Mikkelin kieppeillä.)

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Puola on tosiaan maantieteellisesti itäistä Keski-Eurooppaa, mutta sen itäraja on kulkenut historiallisesti huomattavasti idempänä ja ns. "itäinen vaikutus" on havaittavissa monessakin asiassa. Vastaavasti esim Praha on maantieteeltään lännempänä kuin Wien, mutta Wieniä pidetään silti "läntisempänä" paikkana.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hauskimmat esimerkit läntisistä maista ovat Uusi-Seelanti, Australia, Japani ja Pohj... eikun siis Etelä-Korea.

Mikähän se Kuuba muuten nykyään on tällä asteikolla?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Toisaalta läntisyys tarkoittaakin tässä yhteydessä kuuluvuutta ensisijaisesti läntisiin instituutioihin, yhdistettynä länsimaiseen elintasoon ja yhteiskuntajärjestelmään. Pohjoismaista puhuttaessa yleensä unohtuu, että suurin osa maapallon samasta leveyspiiristä koostuu Suomen itärajasta alkaen Venäjän, USA:n ja Kanadan periferioista, joissa elintaso ei millään kehuttavalla tasolla ole, samalla kun "etelänmailla" tarkoitetaan Euroopasta katsoen lähes kaikkea protestanttisten maiden eteläpuolelle jäävää maailmaa, kulttuurieroista huolimatta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #4

Tietysti ymmärsin hyvin heti alunperin mitä "itämaalla" tässä yhteydessä tarkoitit, mutta silti teki mieli tuosta maantieteestä huomauttaa.

Kun menin 70-luvulla Saksaan kesätyöhön, niin silloin vaadittiin vielä erilaisia byrokraattisia kommervenkkejä lyhytaikaisenkin työluvan saamiseksi, terveystarkastuksia paikan päällä y.m. Täyttäessäni erästä lomaketta paikallisessa virastossa siinä kysyttiin kansalaisuudesta vain "Sind Sie aus Ost- oder Westeuropa". (Oletteko Itä- vai Länsi-Euroopan maasta kotoisin). Kysyin virkailijalta olenko minä Itä- vai Länsi-Euroopasta? Hän vastasi ykskantaan "Westeuropa".

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kertomuksesta. Kävin itse Gdanskissa syksyllä 1986 omatoimimatkalla Italiaan. Matkasin Puolaan Pomerania-laivalla, jolla oli tarjolla ruuaksi ankkaa, ei muistaakseni juuri muuta. Se oli sellainen rautaesiripun ylittävä ruotsinlaiva.

Gdanskissa tuli käytyä aktivistipappi Jerzy Popieluszkon (murhattu 1984) kirkossa ja Solidaarisuuden muistomerkillä telakka-alueella. Oli hyvät paikalliset oppaat. Tuolla kuvissasi näkyvällä keskusta-alueella kävin pizzeriassa syömässä yhden salaminpalan pizzan ja juomaksi sain mehua.

Gdyniasta suuntasin junalla Berliiniin. Puolan ja Itä-Saksan rajalla koppalakkiset poliisit/rajavartijat tarkastivat minut ja tavarani kolmeen kertaan. Olin heille joku aivan outo länsiheppu.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minäkin matkustin kesällä tai alkusyksystä 1986 Pomeranialla Gdanskiin ja takaisin. Se oli tietynlainen työ/edustusmatka mukana oli eri huolintafirmojen edustajia. Söimme ateriamme kapteenin ja ylemmän miehistön pöydässä, joten matkustajien standardimenusta en ollut selvillä Omassa listassamme luki suomeksi mm. "PATISSETTU KANNA", mikä tarkoitti "paistettua kanaa".

Oli merkille pantavaa kuinka halveksuvasti puolalaiset isäntämme puhuivat Neuvostoliitosta. Itse emme olisi tohtineet moisia herjoja heittää itäblokkilaisten keskuudessa, mutta heiltä tuli kyllä vitsiä ja anekdoottia kylliksi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kävin aikanani v. 1992 Gdanskin St Maryn kirkossa pääsiäisjumalanpalveluksessa. Jos jostakin voisi sanoa, että oli harras tunnelma, niin tuolloin tässä valtavassa kirkossa nain oli.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset