Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Puolasta Pohjolaan

  • Helin niemimaa Gdanskin yläpuolella
    Helin niemimaa Gdanskin yläpuolella
  • Sumun peittämä näkymä Gdanskia kohti
    Sumun peittämä näkymä Gdanskia kohti
  • Rantautuminen Norjaan
    Rantautuminen Norjaan
  • Ålesundin rantakivikkoa
    Ålesundin rantakivikkoa
  • Vigran maalaismaisemaa
    Vigran maalaismaisemaa
  • Ålesundin kalamarkkinat
    Ålesundin kalamarkkinat
  • Pääkatu
    Pääkatu
  • Jugendarkkitehtuuria
    Jugendarkkitehtuuria
  • Pussikaljapaikka
    Pussikaljapaikka
  • Aamukahvit
    Aamukahvit
  • Ålesund ylhäältä
    Ålesund ylhäältä
  • Ympäröivää vuoristoa
    Ympäröivää vuoristoa
  • Näkymä pohjoista kohti
    Näkymä pohjoista kohti
  • Matkaeväät
    Matkaeväät

Sain toteutettua vihdoin matkani Puolasta Norjaan ja vietin Gdanskista käsin viikonlopun Ålesundin kaupungissa Vaasan ja Joensuun leveyspiireillä. Wizzairin suorat menopaluuliput kustansivat tällä kertaa vain 18 euroa ja sain poljettua kiinteitä matkakustannuksia alas täyttämällä reppuni puolalaisilla säilykkeillä ja kabanossilla.  Majoittajat ja matkaseura löytyivät tuttuun tapaan internetin välityksellä ja mukaani tarttui täten myös puolalainen Soplica-pullo lentokentän tax-freesta.

Tutustuin jo maaliskuun lopulla Puolan ja Skandinavian yhteiseen historiaan matkattuani tyttöystäväni seurassa Gdanskin pohjoispuolella sijaitsevalle Helin niemimaalle. Niemimaan erikoinen nimi on yhdistetty eri teorioissa joko ruotsin kielen sanaan häll, joka sopii yhteen alueen kivikkoisen luonnon kanssa, tai skandinaavisen mytologian Hel-jumalattareen, joka karkotti ihmiset tuonpuoleiseen maailmaan eli helvettiin. Niemimaan kärjessä sijaitseva Helin kalastajakylä onkin markkinoinut itseään Puolaan alkulähteenä, sillä sitä kytkee manner-Puolaan vain hidas kapealle niemelle rakennettu junarata ja kesäisin toimiva lauttayhteys. Alueella puhutaan lisäksi harvinaista kašubin kieltä, jota pidetään joskus puolan germaanisvaikutteisena murteena.

Puolalaisten kollektiivisessa muistissa elää myös havaintojeni perusteella tarina 1600-luvun ”ruotsalaisesta tulvasta” (potop szwedzki), jonka aikana Ruotsin joukot polttivat ja ryöstivät kaikki Veikseljoen varrella sijaitsevan Puolan kaupungit ja kylät. Merkittävä osa joukoista koostui toki suomalaisista hakkapeliitoista, mutta juuri Ruotsin valtio on saanut vielä 2010-luvullakin noottia siitä, että osa ryöstösaalista on yhä esillä Tukholman sotamuseoissa. Historiallisena kuriositeettina Puola-Liettuaa johti tosin kyseisenä aikana ruotsalaisen Vaasa-suvun kuningas Juhana II Kasimir.

Todistinkin perjantaisella lennollani jonkinlaista puolalaisten vastahyökkäystä Pohjolaan, sillä lähes kaikki lentokoneen matkustajat olivat puheesta päätellen Norjassa asuvia puolalaisia. 40 000 asukkaan Ålesundissa koko palvelu- ja rakennusalan henkilökunta näytti oikeastaan koostuvan lähinnä puolalaisista, balteista ja muista itäeurooppalaisista. Tapasin ensimmäisen iltani aikana ensin Turkmenistanissa syntyneen majoittajani ja hänen tšekkiläisen vieraansa, kävin siperialaisessa leipomossa, törmäsin puolaa puhuvaan pussikaljaseurueeseen ja tapasin paikallisessa kapakassa latvialaisen rakennusmiehen. Varsinaisia norjalaisia en ehtinyt vielä näkemään, enkä löytänyt kaupungin iltaisilta kaduilta muuta kuin pari avoinna olevaa kuppilaa yhdeksän euron hanatuoppeineen ja kebabpizzerian 16 euron annoksineen.

Eksoottisen taustan omaava majoittajani osoittautui seuraavan päivän aikana jonkin sortin mielenterveystapaukseksi, joka oli epäonnistuneen avioliiton vuoksi menettänyt luottamuksensa pohjoismaisiin miehiin. Hän näytti majoittavan ihmisiä lähinnä avautuakseen elämästään yksinhuoltajaäitinä ja jakaakseen pettymystään siitä, että raskaaksi hankkiutuminen rikkaalle norjalaismiehelle johtikin onnellisen avioliiton sijaan pikaiseen avioeroon. Tšekkiläistytön lähdettyä hän aloittikin varsin paranoidisen puheen siitä, miksei läsnäoloni ollut enää toivottua hänen asunnossaan, ja saisin etsiä seuraavaksi yöksi muuta seuraa Ålesundin keskustasta. Tämä ei tosin matkantekoani haitannut, sillä teknologia mahdollistaa nykyään monen monta asiaa, enkä halunnut muutenkaan toimia enää yksityisenä psykologina ammattiavun tarpeessa olevalle henkilölle.

Sainkin koottua heti Couchsurfing-sovelluksen avulla ympärilleni melko kansainvälisen tukiryhmän, johon liittyi ensin latvialainen rakennusinsinööri ja myöhemmin siivousalalla työskentelevä puolalaismies, ranskalainen reppureissaajatyttö ja amerikkalainen opiskelijatyttö. Latvialainen mies ymmärsi tilanteeni ja tarjoutui majoittamaan minut, eikä hän ollut jostain syystä yllättynyt kertomastani seikkailusta. Hän lupautui myös auttamaan minua lentokentälle pääsyssä ja puuttuvien matkatavaroideni palauttamisessa, sillä aiempi majoittajani kieltäytyi nyt vastaamasta puheluihini ja viesteihini.

Kiertelimme tämän jälkeen Ålesundin jugendkeskustan kaduilla ja sain kuulla monia varsin mielenkiintoisia näkemyksiä norjalaisesta yhteiskunnasta. Jouduin lopulta uhraamaan lentojeni hinnan pariin karmeaan norjalaiseen hanalageriin, mutta pääsin myös juttelemaan parille oikealle norjalaiselle sekä baarimikoille Virosta ja Bulgariasta. Ennakko-odotusteni mukaisesti Norja näytti kärsivän Suomen ja Ruotsin tapaan siitä, ettei valtion rikkaudesta huolimatta ihmisten ostovoima ollut kummoinen, ja holhoava lainsäädäntö ja verotus eivät kannustaneet ihmisiä sosiaaliseen elämään. Tapaamani puolalainen ja tšekki sanoivat tienaavansa palvelualan töissä noin 11 euroa tunnissa, mikä tarkoittaa Norjan hintatasolla yli puolet matalampaa ostovoimaa Suomeen verrattuna, ja verrattain hyväpalkkainen rakennusala ei tarjonnut tapaamani latvialaisen mukaan tuntuvaa parannusta elämänlaatuun.

Lähes kaikki näkemäni norjalaiset asuivat toisaalta valtavissa omakotitaloissa, joiden takapihoja koristivat yleensä huvijahdit ja Teslat, ja he muistuttivat vierastyöläisiin verrattuna jonkinlaista uuden vuosituhannen aatelistoa. Heidän tulonlähteensä jäivät silti jossain määrin mysteeriksi, sillä kalastus ja öljynporaus tuskin koko väestöä työllistivät. Ympäröivät vuoristo- ja vuonomaisemat sekä katukuvan loistava kunto osoittivat Norjan olevan silti materiaalisesti ehkä rikkain maa, jossa olen koskaan käynyt, ja maan autokanta, muoti ja teknologia olivat jopa Ålesundin kokoisessa kaupungissa uusinta uutta. Tapaamani norjalaiset olivat myös innoissaan vääntäessäni heille jonkinlaista suomenruotsin ja norjan sekoitusta ja heidän mielipiteensä suomalaisista vaikutti erittäin positiiviselta. Norjan ymmärtäminen tuotti minulle paikoittain ongelmia, mutta vaihto englantiin sujui aina ongelmitta.

Sain sunnuntaiaamuna latvialaismieheltä lentokenttäbussini aikataulut ja päätin kiivetä vielä Ålesundin yläpuolella sijaitsevalle Fjellstuan näköalapaikalle valokuvaamaan.  Omalaatuinen majoittajani perjantailta vastasi myös vihdoin viesteihini ja palautti tavarani kentälle vain puolitoista tuntia ennen lentoni lähtöä. Kotiinpaluuni estyminen olisi tosin johtanut suurempiin ongelmiin hänen kohdallaan, sillä epäilin hänen oleskelevan Norjassa ilman laillista statusta – yhteydenotto viranomaisiin olisi johtanut kaiketi hänenkin poistamiseensa maasta. Latvialaisen kutsuin puolestaan luokseni majoittumaan kiitoksena reissuni pelastamisesta. Opin myös itse jotain elämästä ja ihmisistä ja näin Norjassa muutakin kuin skandinaavisen utopian. Puolaan laskeuduttua kaduinkin hetken aikaa kaikkea maahan kohdistamaani kritiikkiä ja sovin seuraavalle päivälle illallisen puolalaisen kaverini kanssa. 20 euron sijaan joutuisin nyt maksamaan ateriasta vain noin kahdesta viiteen euroa, voisin saapua paikalle edullisella taksilla ja saisin pian nauttia taas elämästä ilman turhia veroja ja säännöksiä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat