Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Eteläslaavien maita

  • Montenegron ja Albanian rajatie
    Montenegron ja Albanian rajatie
  • Auringonlasku Ulcinjissa
    Auringonlasku Ulcinjissa
  • Ulcinj
    Ulcinj
  • Budvan ranta
    Budvan ranta
  • Kotor
    Kotor
  • Kotorinlahti
    Kotorinlahti
  • Kotor
    Kotor
  • Dubrovnik
    Dubrovnik
  • Dubrovnik
    Dubrovnik
  • Mostar
    Mostar
  • Mostar
    Mostar
  • Sarajevo
    Sarajevo
  • Sarajevo
    Sarajevo
  • Sarajevo
    Sarajevo
  • Belgrad
    Belgrad
  • Belgrad
    Belgrad
  • Belgrad
    Belgrad
  • Maribor
    Maribor
  • Maribor
    Maribor

Montenegron etelärannikolla sijaitsevassa Ulcinjin kaupungissa puhutaan yhä albanian kieltä, mutta sen pohjoispuolelta alkaa jo serbokroaatin laaja puhuma-alue. Nykyään serbokroaatti on tosin jaettu murteidensa perusteella neljään erilliseen kieleen, eli kroaattiin, bosniaan, serbiaan ja montenegroon. Noin puolet Montenegron väestöstä katsoo puhuvansa tätä nykyä montenegron kieltä, mutta vajaa kolmannes väestöstä pitää sitä yhä serbian murteena. Molemmat ryhmät tunnustavat silti kroaateista ja bosniakeista poiketen ortodoksista uskoa.

Matkamme jatkui Ulcinjista Montenegron rannikkoa pitkin Bariin, Budvaan ja Kotoriin. Albanian jälkeen Montenegro tuntui jo varsin kehittyneeltä maalta ja liftaaminen sen rantateitä pitkin eteni sujuvasti päivän mittaan. Ulcinjissa hintataso oli yhä erittäin edullinen ja merinäköalalla varustettu huoneisto kustansi vanhasta kaupungista vain 30 euroa yöltä, mutta hintataso nousi vähitellen pohjoista lähestyttäessä. Ensimmäiset turistimassat tulivat vastaan Barissa ja Budvassa, missä he koostuivat lähinnä venäläisistä, mutta Kotorin kaduilla tapasimme jo länsimaalaisia reppureissaajia. Keskiaikaisen rakennuskantansa säilyttäneet Kotor ja Budva olivat toki kaupunkeina näyttävämpiä kuin hieman rappioromanttiset Bar ja Ulcinj, ja parin tunnin päässä Kotorista sijaitsee jo yksi Euroopan kalleimmista turistikohteista, eli Kroatian Dubrovnik.

Kotorissa vietetyn illan jälkeen pysähdyimme Dubrovnikiin johtavan tien varrella U Miloša-nimisessä ulkoilmaravintolassa, josta aukeni upea maisema vuonomaiselle Kotorinlahdelle. Lahdesta pyydystettyjä ostereita sai ostaa ravintolasta vain euron kappalehinnalla ja pullo paikallisviiniä sekä suuri simpukkavati kustansivat yhteensä vain 20 euroa. Kulutusjuhla jatkui vielä pimeän tullen Kotorin kaduilla, mutta seuraavana aamuna naapurimaan hintataso iski jo suoraan kasvoille – Dubrovnik ylitti hintatasossaan Lontoon, Pariisin ja jopa Helsingin, ja sen turistimassojen määrä veti vertojaan vain Venetsialle.

Vietimmekin Dubrovnikissa vain yhden päivän, valokuvaten kaupungin keskiaikaisia muureja ja kaduilla parveilevia Game of Thrones-faniryhmiä. Mielenkiintoisesta latinalaisslaavilaisesta historiastaan ja näyttävästä rakennuskannastaan huolimatta kaupunki on valitettavasti massaturismin tuhoama, ja kuulemamme mukaan sama pätee nykyään koko Kroatian rannikkoseutuun. Päätimmekin suunnata jo illan tullen bussilla kohti kolmen tunnin päässä sijaitsevaa Bosnian Mostaria, joka on yhä 1990-luvun sodan seurauksena jaettu katolisten kroaattien ja islaminuskoisten bosniakkien kesken. Ylittäisimme yön aikana Bosnian lyhyen rantaviivan Neumin kaupungissa ja nauttisimme pian taas edullisemmasta hintatasosta.

Olin vieraillut ensi kertaa Mostarissa, Sarajevossa ja Belgradissa jo ylioppilasjuhlieni jälkeen vuonna 2012, mutta yllätyksekseni niiden turistimäärät ja hintataso eivät olleet vielä merkittävästi kohonneet. Sain taas kierrellä muutaman päivän ajan Mostarin ja Sarajevon pommitetuissa lähiöissä, joissa sodan jäljet näkyivät yhä kahden vuosikymmenen jälkeen, tutustua alueen kristittyyn ja islamilaiseen historiaan ja syödä tuhdisti ilman merkittäviä rahahuolia. Asiakaspalvelun laadussa Bosnia ja Albania sijoittuivat myös selvästi Balkanin parhaimmistoon ja Sarajevo jäi turkkilais- ja itävaltalaisvaikutteineen mieleeni yhtenä Euroopan eksoottisimmista pääkaupungeista.

Matkan oli tosin jatkuttava Bosniasta vielä Serbian pääkaupunkiin Belgradiin ja Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin, jossa jalkapallon mm-kisojen finaalia odotettiin jo. Belgradiin pääsi nyt vain bussilla Bosnian serbitasavallan alueelta, sillä Bosnian kansainväliset junayhteydet oli jostain syystä suljettu. ”Moskovan pienoisversion” kaduilla saimme heti aimo annoksen Kosovoa koskevaa propagandaa ja näimme Serbian ja Venäjän lippujen liehuvan useissa ravintoloissa vierekkäin. Naton pommittamia virastotaloja oli myös jätetty kaduille muistomerkeiksi ja niiden vieressä julistettiin amerikkalaisten vapaamuurarien ja sionistien vainoavan Serbiaa, jonka pelastaisi vielä taivaassa Jumala ja maan päällä Venäjä. Ennen Zagrebin-junaamme satuimme myös katsomaan jalkapallofinaalin nationalistisessa Princip Pubissa, vierailtuamme vain pari päivää aiemmin paikalla, jolla Gavrilo Princip ampui kuuluisat Sarajevon laukaukset vuonna 1914.

Siinä missä Sarajevo yllättää matkailijan uskonnollisella ja arkkitehtuurisella monimuotoisuudellaan ja Belgrad tuo mieleen jonkinlaisen Venäjän miniatyyriversion, on Kroatian Zagrebille annettava kehut sen puhtaasta ja keskieurooppalaisesta asusta. Jalkapallokisojen hopeasijasta huolimatta kaupungin asukkaat olivat tulopäivänämme iloisia, kadut olivat siistejä ja kaupungin hintataso poikkesi merkittävästi maan rannikkoalueista. Pohjoisnaapuri Slovenia on puolestaan saavuttanut jo statuksen ”Balkanin Saksana”, vaikka paikallisten mielestä maata ei saisi enää varsinaiseksi Balkaniksi kutsua. Juuri Zagrebin kohdalla kehitys oli kuitenkin omissa silmissäni näkyvintä, sillä vierailin kaupungissa juuri ennen kuin Kroatia liittyi EU:hun vuonna 2013.

Oma matkamme jatkui vielä Slovenian Mariborista Grazin, Wienin, Salzburgin ja Münchenin kautta Münsteriin ja Dortmundiin. Matkan pääpaino oli silti Balkanin alueella, jonne paluu on koittava taas sopivan hetken tullen. Lähitulevaisuudessa Nato-jäsenyyden saavuttaneet Montenegro ja Albania löytävät todennäköisesti tiensä Euroopan unioniin, mikä voi siirtää massaturismin myös Adrianmeren kaakkoislaidalle. Makedonian selvittäessä nimikiistansa Kreikan kanssa voi sekin vapautua nykyisestä pattitilanteestaan. Bosnian tulevat vaalit ja Serbian ja Kosovon rajaneuvottelut voivat myös tuoda lopulta pysyvän rauhan alueelle. Toisaalta Balkan on myös ansainnut nimensä Euroopan ruutitynnyrinä ja Winston Churchillin sanoin se tuottaa yhä enemmän historiaa kuin se ehtii kuluttaa. Oliko vuoden 2016 vallankaappausyritys Montenegrossa uuden ajan alkua vai loppua? Johtaisiko Preševon ja Mitrovican vaihtokauppa myös Makedonian albaanialueen ja Bosnian serbitasavallan itsenäisyyteen? Ja riittääkö Kreikalle lopulta vain Makedonian muuttuminen Pohjois-Makedoniaksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Miten onkaan mahdollista kirjoittaa Balkanista noin laaja juttu mainitsematta kertaakaan Jugoslavian nimeä? Minulta se ei olisi onnistunut, mikä saattaa johtua sukupolvierosta välillämme.

"... on Kroatian Zagrebille annettava kehut sen puhtaasta ja keskieurooppalaisesta asusta" sisältää yllättävän vahvaa arvottamista, varsinkin kun asialla on itäiseen Eurooppaan perehtynyt kirjoittaja. Onko ruoho myös tutkijan mielestä vihreämpää aidan länsipuolella?

Millaiseen maastoon jouduit jalkautumaan ottaessasi kuvasarjan viimeistä ruutua? Noilla kulmilla on tietääkseni mahdollista jos ei ehkä kävellä varsinaisesti miinakenttään, niin ainakin huonolla onnella osua räjähtämättömiin ammuksiin.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Edeltävässä kirjoituksessa mainitsin "entisen Jugoslavian tasavallat". Jugoslavian historiasta ja Titosta voisin kirjoittaa paljonkin, mutta tämä kirjoitus käsittelee Balkanin alueen nykyisyyttä.

Kroatian Zagrebissa olen siis käynyt vuosina 2012 ja 2018 ja koin sen kehittyneen enemmän kuin Sarajevon, Mostarin tai Belgradin samalla aikavälillä. Nähdäkseni tämä liittyy hyvinkin paljon maan länsi-integraatioon - vuonna 2012 minua pidettiin hulluna Kroatiaan suunnatessani, vuonna 2013 maa liittyi EU:hun ja vuonna 2018 Kroatia onkin yksi koko Euroopan suosituimmista matkakohteista.

Viimeisin kuvaotos on Mariborista, Sloveniasta. Tuolla alueella sota kesti vain muutaman päivän. Bosniassa ja Kroatiassa räjähtämättömät miinat on merkattu maastoon tarkasti ja tapaturmia sattuu tätä nykyä harvoin.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset