Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Aikamatka menetettyyn Suomeen

  • Käkisalmen suomalainen juna-asema
    Käkisalmen suomalainen juna-asema
  • Korela
    Korela
  • Suomen Pankki Sortavalassa
    Suomen Pankki Sortavalassa
  • Sortavalan pääkatua
    Sortavalan pääkatua
  • Yksi kulkuvälineistämme
    Yksi kulkuvälineistämme
  • Ruskealan kanjoni
    Ruskealan kanjoni
  • Aikamatka menetettyyn Suomeen
  • Kansallisromantiikkaa nykypäivaan
    Kansallisromantiikkaa nykypäivaan
  • Aikamatka menetettyyn Suomeen
  • Rajalle johtava Värtsilä-Sortavala-tie
    Rajalle johtava Värtsilä-Sortavala-tie
  • Ruskealan luontoa
    Ruskealan luontoa
  • Venäläisen rekan kyydissä lähellä Sortavalaa
    Venäläisen rekan kyydissä lähellä Sortavalaa
  • Auringonlasku Laatokalla
    Auringonlasku Laatokalla

Siirryin juuri Pietariin viikonlopun kestäneeltä matkaltani läpi Laatokan pohjoispuolen ja Karjalan kannaksen, yllättyen suuresti löytäessäni aivan Suomen rajan tuntumasta yhden mielenkiintoisimmista tähänastisista matkakohteistani. Käsittelen tässä kirjoituksessani niin reissuni toteutumista kuin vierailemiani kohteita kaikille kyseisestä alueesta kiinnostuneille, sillä matkani eteni paitsi omalaatuisessa seurassa, myös omalaatuisella tavalla. Olen toki matkaillut Venajällä paljon entuudestaan, ja yleisesti Viipuri sekä Pietariin johtava moottoritie ovat tulleet tutuiksi, mutta aloitin tällä kertaa reissuni suoraan idästä, siirtyen Moskovan lähellä sijaitsevasta "Tverin Karjalasta" aina historialliseen Laatokan Karjalaan saakka.

 

Reissuni lähtokohta oli täysin sattumanvarainen, ja se alkoi tavattuani Pietarissa suomensukuisista kansoista kiinnostuneen itäkarjalaisen tyton, jonka kanssa olimme aiemmin jutelleet ainoastaan internetissä. Suomalaiset ja karjalaiset juuret omaava tytto ei valitettavasti puhunut kotikielenään enää muuta kuin venäjää, mutta sanoi tiedostavansa monien muiden Venäjän Karjalassa asuvien ihmisten tapaan oman taustansa, mistä suomalainen sukunimikin osaltaan kertoi. Keskusteltuamme erityisesti historiaan ja matkailuun liittyvista asioista venäläisessä stolovajassa, tuli mieleemme lähtea yhteiseen reissuun heti paikalla – silla yöllisessa Pietarissa ei yleisestikään ollut enää majapaikkoja tarjolla!. Määränpääksi valitsimme aivan Suomen rajan tuntumassa sijaitsevan Ruskealan, jossa sijaitsisi uuden tuttavani mukaan jotain todella mielenkiintoista.

 

Ruskeala on noin 30 kilometrin päässä Laatokan pohjoisrannalla sijaitsevasta Sortavalasta. Sortavala oli aina toiseen maailmansotaan asti suomalainen kaupunki, ja sen yha suomenkieliset paikannimet kertovatkin siitä jo omalta osaltaan. Suomesta Sortavalaan pääsee monilla yksityisillä bussifirmoilla ja paikoittain myös Joensuu-Petroskoi-junalla, mikä ei tosin omaa matkantekoamme auttanut, sillä lähtopaikkamme oli tietysti Pietari. Valvottuamme kokonaisen yön sen suuremmitta ongelmitta, olimme kiertäneet sekä Pietarin linja-autoaseman etta internetissä bussien lähtopaikkana mainostetun Ozerki-metroaseman, löytämattä yhtäkään aamubussia Sortavalaan – Venäjällä kun internet-aikataulut eivät pidä aina paikkaansa. Päädyimmekin kaupunkiin nimelta Käkisalmi.

 

Pietarin Suomen juna-asemalta on suora junayhteys Käkisalmeen, eli venäjänkieliselta nimeltään Priozerskiin (suom. Järvenranta). Käkisalmi mainitaan Suomen mediassa paikoittain erityisesti siksi, että nykyisen pääministerimme juuret ovat isän puolelta kyseisesta kaupungista, jonka ruotsinkielinen nimitys oli puolestaan Kexholm. Nukuttuamme mukavassa aamujunassa, saavuimme aavemaisella tavalla suomalaista pikkukaupunkia muistuttavaan Priozerskiin, jonka juna-asemana toimii yhä hieno suomalaisten rakentama puinen pirtti. Iloksemme osuimme kaupunkiin sen Korela-nimisen linnoituksen juhlapäivanä, ja seurasimme siellä järjestettyä keskiaikafestivaalia. Historiasta lukeneina ihmisina jouduimme valitettavasti pettymään paikallisiin järjestäjiin, jotka eivat yleisesti tienneet kuka ja milloin kyseisen "Venäläisen linnoituksen" oli rakentanut. Valokuvattuamme paikkoja ja nähtyamme festivaalin, saimme kuulla seuraavan Sortavalan-bussin lähtevan vasta yhdeksältä illalla – ja jatkoimmekin tästedes liftaten.

 

Tuttavani ehdotus liftaamisesta oli mita mainioin, sillä odotimme Käkisalmi-Sortavala-tien varrella keskimäärin vain 5 minuuttia ennen kuin seuraava auto pysähtyi. Tapasimme muun muuassa Sortavalan lähella sijaitsevassa Lahdenpohjassa asuvan ukrainalaismiehen, joka kertoi mielipiteistaan niin maailmantilanteesta kuin itse Karjalan kysymyksesta, ja sanoi mielellaan äänestävansä krimiläisista mallia ottaen kotikaupunkinsa  osaksi Suomea jos mahdollisuus vain ilmenee. Kuoppaisilla, romahtaneiden suomalaisten maatilojen ymparoimilla teilla matkailu oli kuin istahtaminen aikakoneeseen, ja ukrainalaiskuljettajamme hurjastelu turvavyöttomassa autossa toi myös oman jännityksensa reissuun. Ehdimme kuitenkin iltakymmeneksi Sortavalaan, missa meitä odotti jalleen suuri juhla – Sortavalan syntymäpäivä.

 

Sortavala oli entistä suurempi yllätys arkkitehtuurinsa puolesta, silla sen keskusta on yhä täynnä suomalaisten rakentamia puutaloja ja kalevalaisia virastorakennuksia. Yöpymispaikkamme, Hotelli Seurahuone, oli myös mielenkiintoinen 30-luvun funkkisrakennus aivan Laatokan rannalla, ja se muistutti sisaltä paikoittain Helsingin yliopiston Metsätaloa. Mita ilmeisimmin monia rakennuksia on korjattu viimeksi sotavuosien aikana, ja seurattuamme paikallisten hurvittelua kaupungin syntymäpäivanä koimme todellakin matkanneemme ajassa taaksepain. Hyvat yöunet nukuttuamme koimme viela suuremman Suomi-flashbackin astuttuamme aamiaiselle puutalojen keskella sijainneeseen kahvilaan, johon saapui samanaikaisesti bussilastillinen suomalaisia turisteja. Kotiseutumatkalta palaavat leppoisat pohjoiskarjalaiset suostuivat tarjoamaan meille ilmaiskyydin Ruskealaan matkallaan Suomen rajalle, ja itakarjalainen tuttavani pääsi nakemaan reittitaksissamme kenties suomalaisen turismin tyylikkaimpia ilmenemismuotoja halvoista tupakka-askeista vodkapulloihin ja venäläisten naisten laatua kehuviin miehiin, mitä en tosin viitsinyt sanasta sanaan venäjäksi tulkata.

 

Ruskealaan päästyamme valokuvasimme paikallista luontoa ja suurta kanjonia koko loppupaivan. Ruskealasta on aikoinaan kaivettu marmoria Pietarin suuria rakennusprojekteja varten, ja näin ollen metsän keskelle on syntynyt todella näyttavä tekojarvi ja kanjoni. Maisemat olivat suoraan kuin 1800-luvun suomalaisten karealianisti-taitelijoiden maalauksista. Liftasimme myös kylän lähellä sijaitseville vesiputouksille hieman erikoisen sattuman kautta, silla tuttuun tapaan liftauskulttuuri ei ole Suomessa yhta helppoa kuin Venajällä, ja rajaseudun autot ovat pitkalti Suomen rekisterissa johtuen pääasiassa itäsuomalaisten bensanhakureissuista. Saimmekin yhden suomalaisen auton pysaytettyä huudettuani viime hetkella sen perään olevamme suomalaisia, minka jälkeen oven avasi vahvalla venäläisaksentilla puhuva mies, joka naurahti pian huomatessaan, etta olimme tuttavani osalta hieman liioitelleet suomalaisuuttamme kaytettyamme venäjää keskiseen kommunikointiin.

 

Ruskeala-Sortavala-tien varrelta jatkoimme vähitellen kohti Pietaria, poiketen matkan varrella Sortavalan suomalaiselle hautausmaalle, jonka näkeminen oli tosin sydantäsärkevä hienon päivän jälkeen. Vanha hieno hautausmaa on runneltu taysin ja se on monin paikoin umpeenkasvanut ja hajonnut. Hautausmaan jalkeen löysimme venäläisen rekkakuskin ja paikallisten nuorten kyydissa vihdoin bussipysäkin noin kello kahdelta yölla, mista pääsimme suoralla yöbussilla takaisin Pietariin, ja tältä kohdin tiemme erkanivat.

 

Yhtäkkinen matkailu entisen Suomen alueen monin paikan vahvasti kotoisilta tuntuvissa maisemissa ja venäläisilla teillä ennalta tuntemattoman vieraskielisen tyton mukana on varmasti haaste, jota jokainen ei ottaisi vastaan, mutta suosittelen vahvasti käyntia Sortavalan alueella, joka muistuttaa todella hämäävästi Suomea. Korkean teknologian ja suomipopin sijaan alueella nakyy ja kuuluu palauttamaton menneisyys 80-luvun venalaisine hitteineen ja romahtaneine maataloineen, ja ymparoiviä ihmisia on ymmarrettävistä syistä hyvin vaikea yhdistaa ymparoivään arkkitehtuuriin ja historiaan. Nyt Pietarista olen suuntaamassa kohti Ural-vuoristoa ja Siperiaa, mikä valitettavasti oli pysyva suunta monille Neuvostoliittoon jääneille suomalaisille – joiden juurensa tunnustavia jälkelaisia todistetusti löytyy yha ympäri Venäjää. Kuten suomalaiset akateemikot etsivat aikoinaan Karjalasta oman kulttuurimme juuria, lähden etsimaan Permista ja Uralilta yleisesti koko suomalais-ugrilaisten kansojen lähteitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Pienehkö korjaus kuvatekstiin: kolmas kuvasi esittää Suomen Yhdyspankin entistä päärakennusta eikä Suomen Pankkia, jonka rakennus on kadun ja pikkupuiston toisella puolella ja tämännäköinen:

http://photos.wikimapia.org/p/00/02/20/45/97_big.jpg

Kome graniittilinna on nykyisin Venäjän Pankki.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Mielenkiintoista, Sortavalassa itsessaan nimenomaan tuo paikka oli matkamuistoliikkeidenkin kuvissa nimella Finljandski Bank, tuota graniittilinnaa en huomannut.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

No, nou hätää, finski bank:ista on joka tapauksessa kyse. Tässä hieman lisätietoa Sortavalan pohjoismaiden yhteispankista:

http://heninen.net/sortavala/karta/yhdyspankki/suo...

Tässä vielä kerran Sortavalan Suomen Pankki:

http://www.merkkialbert.fi/img/items/21177_LARGE_8...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Yhtäkkinen matkailu entisen Suomen alueen monin paikan vahvasti kotoisilta tuntuvissa maisemissa ja venäläisilla teillä ennalta tuntemattoman vieraskielisen tyton mukana on varmasti haaste, jota jokainen ei ottaisi vastaan, ..."

No suurin osa nuorista miehistä kyllä ...

Markus Lehtipuu

Niin, kaikki nuo mainitut kaupungit eivät olleet pelkästään "suomalaisia kaupunkeja", vaan koko alue oli laillisesti, tunnustetusti ja todellisesti Suomen valtion alueita, siis Suomea. Kuten Lappeenranta tai Kotka, ei mitään eroa.

Syy siihen, että nuo kaupungit ovat nyt tilapäisesti Venäjän miehittämiä, on tapahtumassa "Molotov-Ribbentrop"-sopimus, jossa natsit ja Neuvostoliitto keskenään sopivat, että Suomi "kuuluu" venäläisille. Ja ei muuten kuulu, eikä kuulu Käkisalmi, Sortavala eikä Ruskealakaan.

Natsien antamalla tuella Stalin aloitti hyökkäyssotansa 30.11.1939, ja jopa miljoona kaatunutta tai haavoittunutta rosvoa myöhemmin, ei edes päässyt Sortavalaan (siksi kaupungin suomalainen rakennuskanta on niin hyvin säilynyt), vaan se piti uhkavaatimuksien eli mafia-tyyppisen inttämisen perusteella pakon edessä luovuttaa sodan aloittaneella yksipuoluediktatuurille.

Venäjällä ja jopa osin Suomessakin esitetty "virallinen" historia on vahvasti väritetty ja jopa valheellista, mutta kannattaa selvittää mikä on "Molotov-Ribbentrop", koska venäjänkielisestä propagandasta sitä tuskin koskaan löytyy.

Jukka Laine

Loukatut pikkusielut. Ei hätää, Suomen talous tulee romahtamaan tällä vuosikymmenellä ja palaamme lähemmäs autonomian aikaa, jolloin moni suomalainen sai elantonsa Pietarin talousalueesta. Se on vain ajan kysymys. Itärajan madaltaminen tuo suomalaisille enemmän elinmahdollisuuksia.

Käyttäjän niklasherlin kuva
Niklas Herlin

Vallan mainio matkakertomus kuvineen. Kiitos!

Jukka Laine

Liittyminen Suomeen voisi olla itäisessä Karjalassa asuville ukrainalaisille iso pettymys. Suomen puoleiset alueet ovat tyhjentyneet ja rappeutuneet monin paikoin kahta kauheammaksi. Ja tulevaisuus ei näytä yhtään valoisammalle.

Venäläiset rakensivat monta kaupunkia Suomeen. Näillä menetetyillä alueilla on monta vanhaa kulttuurihistoriallista rakennusta tuhottu aikojen saatossa mm. Helsingissä.

Raja-alueet näivettyvät piikkilanka-aitojen molemmin puolin. Ihmisen näköalattomuus ja kyvyttömyys elää yhdessä estää alueiden kehityksen ja yhteistyön. He eivät muutu meiksi, emmekä me heiksi, joten ainoa keino olisi hyväksyä asiat sellaisenaan. Onneksi venäläiset harvemmin puhuvat Lappeenrannasta menetettynä alueena.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Onneksi venäläiset harvemmin puhuvat Lappeenrannasta menetettynä alueena."

Kyllä siellä on suuri joukko hyvinkin vaikutusvaltaisia tahoja, jotka puhuvat koko Suomesta sellaisena - ei vain Lappeenrannasta!

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Mielestäni tarvittaisiin lisävalotusta siihen, miten presidentti Koivisto ja oikeusministeri Halonen paluumuuttolailla juurivat Venäjän Karjalassa pois suomalaisen ja inkeriläisen kulttuurin tehokkaammin kuin itse Stalin.

Käyttäjän TeppoNygren1 kuva
Teppo Nygren

Hyvin mielenkiintoinen kertomus. Minä olen käynyt Käkisalmessa enoni haudalla, sekä äitini vanhaa kotitaloa kuvaamassa. Pitipä käydä tekemässä pihakoivusta saunavastakin vanhalle äidilleni. Laatokan rannalle on rakennettu upea venäläinen lomakylä.

Marina Formulahti

Kiitos tarinasta!
Käkisalmi on mun isänkaupunki...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset