Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Seikkailua Euroopan ja Aasian rajamailla

  • Junailua Vologdan oblastissa
    Junailua Vologdan oblastissa
  • Hylätty kolhoosi Permin maaseudulla
    Hylätty kolhoosi Permin maaseudulla
  • Tie vankileirille
    Tie vankileirille
  • Vankileirimuseon taidetta
    Vankileirimuseon taidetta
  • Leirin ulkokuorta
    Leirin ulkokuorta
  • Permin keskuskatu
    Permin keskuskatu
  • Kama-joki Permin keskustasta
    Kama-joki Permin keskustasta
  • Tsaariperheen murhapaikalle pystytetty valtava kirkko Jekaterinburgissa
    Tsaariperheen murhapaikalle pystytetty valtava kirkko Jekaterinburgissa
  • Modernia Jekaterinburgia
    Modernia Jekaterinburgia
  • Aasian ja Euroopan maantieteellinen raja Jekaterinburgin läheisyydessä
    Aasian ja Euroopan maantieteellinen raja Jekaterinburgin läheisyydessä
  • Kazanin Kremlin sininen moskeija
    Kazanin Kremlin sininen moskeija
  • Uusvanhaa arkkitehtuuria Kazanissa
    Uusvanhaa arkkitehtuuria Kazanissa
  • Moskeijaa sisältäpäin
    Moskeijaa sisältäpäin
  • Volga-joki Nizhny Novgorodin Kremlistä
    Volga-joki Nizhny Novgorodin Kremlistä
  • Nizhny Novgorodin katuja
    Nizhny Novgorodin katuja
  • Vladimir Leninin valtava patsas ostoskeskuksen edessä
    Vladimir Leninin valtava patsas ostoskeskuksen edessä

Eurooppa ei rajaudu maantieteellisesti suinkaan Venäjän länsirajalle tai Euroopan unionin itärajalle, vaan sen itäisimmät alueet sijaitsevat kaukana Venäjän Uralvuorilla. Näillä main sijaitsee myös suomen kielen ja yleisesti suomensukuisten kansojen oletettu syntykoto. Seikkailtuani hiljattain itärajamme toispuolisessa Karjalassa, lähdin Pietarista 30 tunnin junamatkalle kohti vanhassa suomalaisessa runoudessakin symboloitua Permin aluetta, tavoitteenani tutustua viikon sisällä sen ja muutaman muun venäläisen kaupungin arkeen ja ulkomuotoon. Matkastani tuli jälleen ikimuistoinen.

 

30 tunnin junamatkani taittui leppoisasti kahden pietarilaisen tuttuni seurassa. Venäjän hätätilaministeriössä (МЧС) opiskelevat kaverini olivat matkalla Permiin katusoittajiksi kuukauden kesälomansa ajaksi, kun taas itseäni odotti Permissä eräs suomalaisen tuttuni tuntema paikallinen. Kavereideni jo junassa alkanut kitaransoitto veti pian puoleensa joukon venäläisiä nuoria, jotka olivat sattumoisesti vapautuneet juuri armeijasta. Yömyöhäiset armeijakeskustelut omaa ”tj 0”:nsa juhlineiden nuorten kanssa vakuuttivat minut ainakin siitä, että toistuva haravointi ja lumenlapiointi eivät ole vain Suomen armeijan erityiskoulutusta. Junan konduktööri valisti kavereitani myös venäläisestä lainsäädännöstä, heidän ihmeteltyään kesäkuussa voimaanastunutta tupakoinnin täyskieltoa kaukojunissa. Sikäli kun lakiteksti kieltää nyt tupakoinnin junavaunujen sisällä, voisivat kaverini mennä vaunujen väliseen koppiin - sillä tupakoinnista ”vaunujen välissä” ei ole kirjoitettu sanaakaan.

 

Permin juna-asemalla tapasin ennalta tuntemattoman naisen, jonka luona tulisin yöpymään seuraavat kaksi päivää. Oppaakseni lupautunut nainen omasi hyvin mielenkiintoisen taustan, sillä hän puhui sujuvasta venäjästään huolimatta äidinkielenään suomensukuista komia – edustaen täten yhtä Uralin alkuperäiskansoista. Permin keskustassa asuva nainen oli lähtöisin lyhyen matkan päässä sijaitsevasta Permin Komin piirikunnasta, jonka väestöstä enemmistö (n. 59%) on yhä komipermjakeiksi kutsuttua alkuperäiskansaa. Kierreltyämme Permin keskustaa matkasimme pyynnöstäni Venäjän ainoalle museoidulle Gulagille noin 100 kilometriä Uralvuorille päin, missä leppoisa opas esitteli meille yhtä Neuvostoliiton pahamaineisimmista ja pitkäaikaisimmista poliittisista vankileireistä. Museon rahoitus on valitettavasti vähentynyt, ja internetistä löytämieni tietojen mukaan se on erinäisistä mielipidesyistä haluttu sulkea, mutta opas ei valitettavasti kommentoinut tiedustelujani. Liikutuin kuitenkin siitä, ettei kyseinen museo pyrkinyt peittelemään neuvostoajan vääryksiä, ja opas kertoi minulle lopuksi henkilökohtaisen tarinansa siitä, miten hänen ukrainalaiset vanhempansa olivat aikoinaan suljettu leirille mielipiteidensä vuoksi.

 

Matkasimme komilaisnaisen kanssa vielä hiukan Permin maaseudulla, joka muistuttaa luonnoltaan suuresti Suomen Lappia. Tyhjät kolhoosikylät ja 2. maailmansodan teollisuuskombinaatit toivat erityistä tunnelmaa sateiseen päivään, ja Permiin palattuamme hyvästelin vielä pietarilaistuttuni uudenvuodenkutsulla Suomeen. Kaupunkina Perm ei valitettavasti sisältänyt kovin erikoista arkkitehtuuria, mutta historialtaan ja luonnoltaan se on hyvin rikasta aluetta. Volgasta haarautuva valtava Kama-joki virtaa kaupungin läpi ja löysin keskustan rantakadulta jylhän näkymän joelle ja sitä reunustaville ylängöille. Jatkoin matkaani kohti Jekaterinburgia.

 

Jekaterinburg, jota paikalliset ja monet permiläisetkin nimittävät yhä puheessaan neuvostoaikaisella nimellä Sverdlovsk, on jo maantieteellistä Aasiaa, ja sitä on paikoittain nimitetty läntisimmäksi Siperiaksi. Venäjän viimeinen tsaariperhe teloitettiin kaupungissa vuonna 1918, ja vierailinkin heidän neuvostoaikana puretun teloituspaikkansa tilalle rakennetussa valtavassa kirkossa. Alkuperäinen Ipatjevin talo oli säilynyt paikallaan aina 1970-luvulle asti, kunnes neuvostohallinto oli purkanut sen. Jekaterinburg oli hämmästyttävän moderni ja löysin sen kaduilta niin tsaarinajan henkeä kuin moderneja pilvenpiirtäjiä. Kaupungin alla on myös Helsingin metroakin lyhyempi yksisuuntainen kulkulinja, joka on rakennettu alun perin tehdastyöläisiä varten. Wikitravelin ohjeita noudattaen siirryin metrolla kaupungin bussiasemalle, mistä pääsin Euroopan ja Aasian maantieteelliselle rajapisteelle suuren moottoritien varrelle. Kahdet häät ja erikoisen muistomerkin todistettuani ongelmaksi koitui paluu kaupunkiin, sillä yksikään paikallistaksi ei ollut saatavilla – ja näin ollen jouduin ensin liftaamaan kaupungista poispäin sijaitsevalle autosillalle, ylittäen sitä pitkin moottoritien ja liftaten siitä kahden kirgiisimiehen kyydissä takaisin Jekaterinburgiin, ehtien kuitenkin junaan ajallaan.

 

Yöjunassa Jekaterinburgista Kazaniin tapasin sattumalta kaksi marilaismiestä, jotka olivat äärimmäisen kiinnostuneita ensimmäisestä tapaamastaan suomalaisesta, ja päädyinkin mukaan useampaan valokuvaan ja selfieen. Marilaiset kokevat myös yhteenkuuluvuutta suomalaisiin kielensä takia, ja heitä asuu oman Mari Elin autonomisen alueensa lisäksi esimerkiksi Tatarstanissa, jonka pääkaupunki Volgan mutkassa sijaitseva Kazan on. Kazan on Venäjän taloudellisesti menestyksekkäintä aluetta ja sen alueella ovat sekoittuneet venäläiset, turkkilaiset ja suomensukuiset kulttuurit, ja kaupunkia koristaa suuri valkoinen Kremlin ja sen valtava sininen moskeija. Venäjän lisäksi turkinsukuinen tataari on Tatarstanin virallinen kieli ja ortodoksisuuden lisäksi islam on hyvin näkyvä uskonto Kazanin kaduilla. Löysinpä kaupungin kaduilta myös suomalaisen saunan, jossa otin ensimmäiset löylyni kahden kuukauden tauon jälkeen. Kazan oli kaikinpuolin positiivinen yllätys ja pidin sen siisteistä ja historiallisista keskuskaduista.

 

Ennen paluutani Tveriin poikkesin vielä Volgan varrella sijaitsevassa Nizhny Novgorodissa, josta en tosin löytänyt juuri mitään mielenkiintoista kaupungin historiallisen Kremlin lisäksi. Kaupunki oli arkkitehtuuriltaan tyypillinen neuvostokaupunki, jota koristivat harmaat kerrostalot ja rapistuneet omakotitalot, vaikkakin Kremlin vieressä oli säilynyt pieni historiallinen kävelykatu. Historiallisesti Nizhny Novgorod tunnetaan kirjailija Maksim Gorkin syntymäpaikkana ja sen neuvostoaikainen nimikin oli Gorki, mistä jäänteenä usea kaupungin oppilaitos ja metroasema on nimetty kirjailijan tai hänen teostensa mukaan. Katseltuani nähtävyyksiä ja hetkellisesti eksyttyäni Volgan miljoonakaupunkiin, siirryin Moskovan kautta junalla opiskelukaupunkiini Tveriin.

 

Venäjältä löytyy paljon muutakin nähtävää ja koettavaa kuin Pietari ja Moskova, ja suosittelen kaikkia tutustumaan esimerkiksi Volgan ja Uralin alueen kaupunkeihin, joista löytyy niin historiallista kuin modernia arkkitehtuuria ja omanlaistaan elämää. Junamatkailu Venäjällä on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, ja raitioverkko kattaa suurimmat kaupungit kätevästi. Vuonna 2018 järjestettävien jalkapallon MM-kisojen valmistelut olivat jo nähtävissä Kazanissa ja Jekaterinburgissa, ja yleisesti alueiden taloudellinen menestys peilaantui katukuvaan. Kesäinen oleskeluni Venäjällä alkaa omalta osaltani lähentyä jo finaaliaan, muttei se tarkoita vielä koko seikkailuni päättymistä…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Pravoo! tämä on mitä parhainta matkalukemista meille kotonaolijoille. Nuo alueet kiinnostavat minua, koska usein Suomesta päin katsottuna tuo alue näyttää vain valkoiselta, tutkimattomalta kartalta. Blogisti valottaa aluetta hyvin ja se saa täten luonteen.

Uusvanha arkkitehtuuri kiinnostaa minua erityisesti. Uudellekin alueella saadaan luonnetta rakentamalla kauniisti.

Tehorakentamista tarvitaan välillä, kun väestö kasvaa, mutta kyllä kunnollisella arkkitehtuurilla on selvästi pitempiaikaiset arvot. Tosin tehorakennettujakin alueita saa mm. puilla ja kasveilla kohennettua hyvin.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Erikoinen muisto jäi ammoin vierailusta Orsk-nimisessä kaupungissa lähellä Kazakstanin rajaa.
Pienehkön kaupungin ainoan jättimäisen tehtaan tuotteita virallisesti olivat maatalouden ja maanrakennuksen perävaunut, joita siellä tuotettiinkin.
Yllättäen kutsu kävi tehtaan "punanurkkaan" kuulemma motivoimaan tehtaan työntekijöitä, jotka olivat perestroika-hämmennyksessä.
"Punanurkassa" oli väkeä tuhat tai pari, ja puhe tuli pidettyä, eikä kuulunut долой-huutoja.

Ennen kosteaa ja ruokaisaa illanviettoa tuli toinen yllätys, kun päädyttiin suureen tehdashalliin, jossa seisoi massiivinen monipyöräinen ohjusauto, samanlainen kuin Punaisen torin paraatissa on nähty. Ne olivat tosiasiallisesti tehtaan päätuotteita.
Isännät paatoksella selvittivät, että tämä on viimeinen tehtaan tuottama ydinohjusauto, joka jätettiin muistoksi Gorbatshovin ja Reaganin solmittua sopimuksen.

Asiaa selvitettiin meille suomalaisille sellaisella antaumuksella, että syntyi vaikutelma meidän konekauppiaiden olevan ikään kuin Lännen edustajia, jotka ilman muuta raportoivat sopimuksen noudattamisesta eteenpäin Washingtoniin tai ainakin Helsingin suurlähetystöön.
Erityisesti jäi mieleen Ural-joen ylittävän sillan puolivälissä oleva iso Eurooppa-Aasia-tienviitta suuntanuolineen.

Jospa Toni suuntaa vielä Keski-Aasian ex-neuvostoliittolaisiin mielenkiintoisiin maihin, joissa pärjää venäjänkielellä täysin?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hienoja matkakertomuksia pukkailet!

Sisällön ja kuvamateriaalin lisäksi myös kirjallisen ilmaisun laatutaso on kiitettävää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Mainio matkakuvaus. Auttaa hahmottamaan tuon valtavan naapurimaan ulottuvuuksia ja elämää. Tällaiseen tietoon olisi enemmänkin tarvetta.

Haapsalon matkoja Venäjällä olen seurannut TV:stä.

Kirjallisuus kertoo omaa tarinaansa.

Kuvasi ovat myös mielenkiintoisia.

Risto Koivula

Tutkimus on vähän muuttanut näitä suomalaisten ja indoeuroopplaisten kielten alkuperiä koskevia tietoja siten, että tuolta Volgalta n. 3000 e.a.a. tullut vasarakirveskansa oli kieleltään jo suomalaisiugrilaisten vahvasti vaikuttamaa itäbalttilaista väestöä. Kieltä on erehdytty luulemaan "kantaindoeuroopaksi", kun ei ole tunnettu balttikieliä. Ja edelleen sen Eurooppaan 1000 vuotta myöhemmin oikein ryminällä levittäytyneen sotavaunukansan kieli oli vieläkin myöhempää, näiden vaikuttamaa kielimuotoa. On ollut erehdys yhdistää sotavaunut ja "kantaindoeurooppa".

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-b...

http://en.wikipedia.org/wiki/Fatyanovo%E2%80%93Bal...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kieli on yksi etnisen ryhmän piirteitä määrittävä tekijä. Bioantropologisissa tutkimuksissa taas kerätään äidin sytoplasmasta mitokondriaalista DNA:ta.

DNA tutkijoiden aikaskaala on kymmeniätuhansia vuosia, kun taas kielitutkimuksessa rajoitutaan lyhyempään aikajaksoon.

Äidin mitokondriaalinen DNA osoittaa että 1/4 suomalaisista on Siperialaista alkuperää ja 2/3:lla on eurooppalainen alkuperä.

Ihmispopulaatiot ovat muuttaneet paikasta toiseen elinolojen muutosten seurauksen. Eurooppaa asutettiin 35 000 -40 000 vuotta sitten, mutta kylmän kauden tultua ihmiset vetäytyivät etelämmäksi ja keskinen Eurooppa tyhjeni kuten myös Oka ja Kama jokien alueet. Ilmaston lämpeneminen jääkauden jälkeen sai ihmiset tuhansien vuosien kuluessa muuttamaan ja palaamaan entisille ja uusille asuinalueille kuten tuonne Jäämerenkin tuntumaan.
http://sydaby.eget.net/swe/jp_finns.htm

Risto Koivula

" This linguistic differentiation continued during the Bronze Age in about 1500 BC, when the Scandinavians began to exert a tangible influence on the region and its language, which explains the appearance of the Proto-Baltic and Proto-German loan words, for example."

Tämä kohta on humpuukia. Germaaneja tuli Itämerelle vasta ajanlaskun alun tienoilla. Nuo "tuhansien vuosien takaiset germaanisanat" ovat osin vasarakirveskieltä, osin myöhäisem- piä lainoja tuntemattomista balttikielistä kuten kuurista ja preussista. Niitä liikkui esimer- kiksi teknisinä termeinä: tamper- = vinssi, damber- = pato, inker- = ankkuri, kymis = safraani, happoparkittu läpivärjätty lampaan- tai peurannahka, mallas, viikate (vikaptes = "kaikenleikkaava". kuur.), sauna (dzauna = "kuivaamo", savupirtti), hauta (džiauta, muinaisliettua, samaa juurta kuin sauna, = "kuivamaan, paistumaan, savustumaan asetettu", siten valmistettu (naurishauta) jne.

Risto Koivula

" This linguistic differentiation continued during the Bronze Age in about 1500 BC, when the Scandinavians began to exert a tangible influence on the region and its language, which explains the appearance of the Proto-Baltic and Proto-German loan words, for example."

Tämä kohta on humpuukia. Germaaneja tulli Itämerelle vasta ajanlaskun alun tienoilla. Nuo "tuhansienvuosientakset germaanisat" ovat osin vasarakirveskieltä, osin myöhäisempiä lainoja tuntemattomista balttikielitä kuten kuurista ja pressista. Niitä liikkui esimerkiksi teknisnä termeinä.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/10/suomen-...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/korkeat...

Jorma Koivulehto /tämä olisi muka justiin niitä arkinuinaisia kermaanilainoja):

5.Lanka

(7) Sm. lanka (vastine kaikissa ims. kielissä) = lpL luogge 'peräsuoli' < (vjkgerm. *langan- nisl., färsaar. langi, shetl. longi '(nautaeläimen) paksusuoli' (nisl. botnlangi, nnorj. murt. botnlange 'umpisuoli'); vrt. ruots. murt. blälänga 'eräiden märehtijöiden ohuet suolet'; myöhempi laina tältä skand. taholta on lp. lag'ga 'paksusuoli, umpisuoli':E.Liden, Meijersbergs Arkiv för svensk ordforskning 1, Göteborg 1937, s. 8688; vrt. SKES . ”

A(rkkis): ”Lanka” (= ”sellainen joka taipuu”) tulee tavalliseen tapaan preesensinä balttisanasta jo yllä mainitusta balttisanaryhmästä ”linkti” > ”lenkti” > ”*lankti” = taipua, taivuttaa, taivututtaa ja adketiivista ”lankstus/-i” = notkea. Jos ”lahti” = ”įlanka” = ”taipuu sisäänpäin” niin pelkkä ”lanka” taipuu mihin suuntaan tahansa. "

Koivulehdolla Suomen lanka-sana pitää ehdottomasti tulla kermaanin peräsuolesta, vaikka liettuassa on tasan sama sana...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset