Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Matka Istanbulista Tbilisiin

  • Istanbulin sininen moskeija yöllä
    Istanbulin sininen moskeija yöllä
  • Kävelykatu Taksim Meydanilta
    Kävelykatu Taksim Meydanilta
  • Euroopan ja Aasian rajalla aseistetun ja naamioidun poliisin valvonnassa
    Euroopan ja Aasian rajalla aseistetun ja naamioidun poliisin valvonnassa
  • Da, da, kenen rahat?
    Da, da, kenen rahat?
  • Georgialaista aakkostoa
    Georgialaista aakkostoa
  • Tbilisin katukuvaa ja Johannes
    Tbilisin katukuvaa ja Johannes
  • Lisää katukuvaa
    Lisää katukuvaa
  • ...ja vielä lisää
    ...ja vielä lisää
  • Tbilisin parempaa puolta
    Tbilisin parempaa puolta
  • Toni ja Tbilisin tv-torni
    Toni ja Tbilisin tv-torni
  • Tbilisin vanhakaupunki ylhäältä
    Tbilisin vanhakaupunki ylhäältä

Esittelin viime kirjoituksessani tuoreimman matkasuunnitelmani ja olen nyt kaverini Johanneksen kanssa reissussa kohti Kaukasus-vuoristoa. Matkamme on kirjoitushetkellä käynnistynyt mitä erikoisimmalla tavalla ja lähestymme hiljalleen sen lopullista päämäärää, Armenian pääkaupunki Jerevania. Aloitimme matkamme 2. tammikuuta lennolla Helsingistä Istanbuliin, mistä jatkolentomme Georgian Tbilisiin lähti vasta 14 tunnin tauon jälkeen – päätimme näin ollen käyttää tilaisuuttamme hyväksi ja tehdä myös pikavisiitin Euroopan ja Aasian rajalla sijaitsevaan suurkaupunkiin.

Pikavisiitti Istanbuliin

Istanbulin Ataturkin lentokentältä kulkee suora metro aivan kaupungin ytimeen. Laskeuduttuamme lentokentälle myöhään iltapäivästä, pääsimme passintarkastuksen sekä metro- ja ratikkaseikkailun jälkeen Hagia Sofian ja Sinisen moskeijan väliselle aukiolle noin tunnissa. Saimme näin ollen ihailla tammikuista Istanbulia yksinomaan pimeässä, mutta matkastamme tuli kaikkea muuta kuin pettymys! Kaupunkikuvalle ominaiset moskeijat näyttivät nimittäin valaistuksensa puolesta mahtavilta pimeässä, ja perjantai-iltaan osuneen ajoituksen puolesta kadut olivat täynnä elämää.

Kiinnitimme huomiomme aluksi kaupungin eksoottisiin tuoksuihin – turkkilaisia miellyttävät selvästi vahvat hajuvedet, joita sekä miehet ja naiset käyttävät, ja kadunkulmissa sijaitsevista ravintoloista levisi vahva saslikin ja kebabin tuoksu. Eksotiikkaa lisäsivät minareeteista kaikuvat kutsut perjantaiseen rukoukseen, mikä oli minulle tuttua aiemmilta ulkomaanmatkoiltani mm. Bosniaan ja Kosovoon. Kävimme kokeilemassa tietysti Turkin stereotyyppisimpiä herkkuja, eli marmeladimaista Turkish delightia, baklavaa, vahvaa turkkilaista kahvia, kebabia ja vesipiippua, ja kiersimme lopuksi metrolla kaupungin kolme eri osaa.

Istanbul on massiivinen kaupunki ja se jakautuu jopa kahden eri mantereen alueelle. Kaupungin eurooppalaisessa osassa kävimme paikallisen Maidanin, eli ”Taksim meydanin” aukiolla, josta olimme kuulleet mediassa sen mielenosoitusten takia. Aukiota koristaa valtava Kemal Ataturkin patsas ja sitä seuraa pitkä kävelykatu, jonka varrella näimme lukuisia houkuttelevia ravintoloita ja klubeja. Alueella pyöri perjantai-iltana paljon nuorta väkeä, joka vaikutti etenkin pukeutumiseltaan melko länsimaiselta. Etenkin nuorten turkkilaisnaisten muotia saimme ihastella alueen kävelykaduilla ja alueen yöllinen valaistus ja arkkitehtuuri tekivät suuren vaikutuksen.

Matkattuamme mantereet yhdistävän Bosporin sillan toiseen päähän, Istanbulin aasialaiselle puolelle, löysimme pettymykseksemme piikkilankaa ja hyvin vaikeakulkuisen ympäristön. Pienoiskonekiväärillä aseistautunut, kommandopipoinen vartija pysäytti meidät aivan sillan varrella, antaen kuitenkin luvan valokuvaukseen. Euroopan ja Aasian välisen rajan valvonta vaikutti olevan Turkissa todella tiukkaa, sillä mantereiden raja on ylitettävissä ainoastaan maateitse kahden sillan kautta. Mitään mahdollisuutta sillan ylittämiseen jalan ei annettu, ja tätä varmistivat tosiaan aseistautuneet vartijat. Puolionnistuneen valokuvaamisen ja yhden mieltä kohottaneen kebabannoksen jälkeen palasimme taksilla lentokentälle, mistä jatkoimme Tbilisiin.

Ensikosketus Tbilisiin

Olimme kuulleet Georgiasta paljon hyvää ennen matkaamme Tbilisiin, ja osin tämän johdosta maa valikoituikin matkakohteeksemme. Vastaanotto Tbilisin lentokentällä olikin kovin ystävällinen, sillä passintarkastajat jakoivat hallituksen lanseeraamia ilmaisia punaviinipulloja kaikille saapuville matkustajille. Koimme kuitenkin syvän järkytyksen suunnattuamme lentokentältä Tbilisin kaupunkiin paikallisella bussilla, sillä kaupunkia ympäröivä maaseutu ja sen lähiöt olivat aivan järjettömän rappeutuneita. Hyvin länsimaiselta tuntuneen Istanbulin jälkeen ensivaikutelma Georgiasta ei ollut todellakaan eurooppalainen tai sivistynyt, vaan kaikkialla silmiimme heijastui suunnaton rappio ja täysin nopeusrajoituksista ja jalankulkijoista piittaamaton kaoottinen liikenne.

Georgialaiset osoittautuivat joka tapauksessa ihmisinä hyvin avuliaiksi ja mukaviksi, mikä onneksi virkisti mielialaamme alkushokin jälkeen. Tbilisin ränsistyneiden esikaupunkien keskeltä löysimmekin lopulta eteläeurooppalaiset standardit täyttävän hienon keskuskadun (joka tuntui tosin kulissilta), ja matkasimme funikulaarilla kaupungin yllä sijaitsevalle vuorelle. Ensikosketus aitoon georgialaiseen ruokaan oli hyvin positiivinen, ja keskustan kymmeniä historiallisia rakennuksia oli mahdoton olla valokuvaamatta kerta toisensa jälkeen. Edellä mainitulta vuorelta löytyy jopa suuri huvipuisto, josta aukenee maisema koko kaupunkiin ja sitä ympäröivään vuoristoon.

Pitkä päivämme Tbilisissä kruunautui lopulta hotelliimme johtaneella kadulla kohtaamiseen epämääräisen miesjoukon kanssa. Pääsimme onneksi livistämään ilmeisestä ryöstöyrityksestä, vaikka yksittäinen mieshahmo pyrki hyvinkin näkyvästi tyhjäämään kaverini taskuja keskellä katua. Tbilisi olikin monella tapaa sekä positiivinen että negatiivinen yllätys, johtuen kenties liian myönteisistä ennakkoluuloistamme aluetta kohtaan. Historian, hyvän ruoan ja eksotiikan ystäville suosittelen kuitenkin negatiivisista kokemuksistani huolimatta matkaa kyseiseen kaupunkiin, sillä sen arkkitehtuuri ja tunnelma poikkesivat valtavasti kaikesta aiemmin näkemästäni – lukuun ottamatta ehkä Kosovoa. Venäjän kieltä opiskelevana löysin myös hyvää käyttöä taidoilleni, vaikka useat ihmiset eivät havaintojemme perusteella puhuneet äidinkielensä lisäksi mitään muuta kieltä.

Matkamme kohti Jerevania jatkuu Georgian maaseutukierroksen jälkeen joko bussilla tai taksilla, sillä toimivaa junayhteyttä kaupunkien välillä ei toistaiseksi ole saatavilla. Palaamme lopuksi vielä Tbilisiin lentääksemme takaisin kotimaahan. Euroopan ja Aasian raja ylitettiin hetki sitten Anatoliassa, pian se ylittyy Kaukasuksella!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän enkeliporsas kuva
Kai-Ari Lundell

Kiitos hyvästä matkaraportista. Sekä Istanbul että Tbilisi ovat lempikaupunkejani.

Suosittelen Istanbulia kaikille, olen viettänyt siellä pari pitkää lomaa. Kaupungissa, kuten karttakin näyttää, yhdistyy Eurooppa ja Aasia. Hienoimpia kokemuksia oli päivällinen Euroopan rinteillä Topkapin ravintolassa, josta aukeasi suora näköala Aasian puolelle.

Tbilisissä vietin viikon v. 1981. En muista silloin nähneeni erityistä rappiota. Silloin valtion nimi oli vielä Gruusia, ja se kuului Neuvostoliittoon. Georgia elää nyt ylimenokautta, sota Venäjää vastaan verotti varmasti paljon voimavaroja.

V. 1981 kaupungissa oli vain kaksi hotellia turisteja varten. Toiseen tuli turisteja DDR:stä, toiseen Suomesta. Ruoka, jos sitä ravintoloista aina löytyi, oli erinomaista. Parasta oli kana Tabaka, prässätty kana. Kuohuviiniä riitti, paikalliset sekoittivat juomaan hedelmiä.

Erikoisinta oli, kun menimme tanssiravintolaan, paikasta ei löytynyt naisia ollenkaan, vaan miehet tanssivat keskenään. Seurueemme naisia piti vartioida.

Reissun kohokohta oli Gruusian sotatien kierros. Retkeilimme päivän Kaukasus-vuoristossa. Vuoret olivat komeita, alppiniityt kukkineen erityisen kauniita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Venäläiseet arvostivat Gruusialaisia viinejä, mutta taisi kiistoissa kadota arvostus?