Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Esittelyssä Georgia

  • Dzvarin luostarilinnan kellot
    Dzvarin luostarilinnan kellot
  • Taksikuskimme Omar ja näkymä Georgian vanhaan pääkaupunkiin
    Taksikuskimme Omar ja näkymä Georgian vanhaan pääkaupunkiin
  • Georgian luontoa
    Georgian luontoa
  • Isä Aurinkoisen synnyinpaikalla
    Isä Aurinkoisen synnyinpaikalla
  • Muinainen luolakaupunki Gorin lähellä
    Muinainen luolakaupunki Gorin lähellä
  • Luonnon muovaama tunneli luolakaupungissa
    Luonnon muovaama tunneli luolakaupungissa
  • Maakaasun tankkaamista henkilöautoon
    Maakaasun tankkaamista henkilöautoon
  • Tbilisin rappeutunutta puolta
    Tbilisin rappeutunutta puolta
  • Funikulaarin päässä sijaitseva Tbilisin huvipuisto (entiseltä nimeltään Stalinin huvipuisto)
    Funikulaarin päässä sijaitseva Tbilisin huvipuisto (entiseltä nimeltään Stalinin huvipuisto)
  • Mitä parhainta julkisivuremonttia
    Mitä parhainta julkisivuremonttia
  • Tbilisin vanhakaupunki hiihtohissistä
    Tbilisin vanhakaupunki hiihtohissistä
  • Vanhakaupunki ja linnoitus
    Vanhakaupunki ja linnoitus
  • Tbilisin Maidan
    Tbilisin Maidan
  • Kasvanut matkaseurueemme Tbilisin keskustassa
    Kasvanut matkaseurueemme Tbilisin keskustassa
  • Hyvää olutta
    Hyvää olutta
  • Georgialaisesta keittiöstä nauttimassa
    Georgialaisesta keittiöstä nauttimassa
  • Georgian presidentinlinna
    Georgian presidentinlinna
  • Tbilisin hienompaa puolta
    Tbilisin hienompaa puolta
  • Yllättävä jälleennäkeminen Jerevanissa tapaamamme englantilaistytön ja hänen kavereidensa kanssa Tbilisin lentokentällä.
    Yllättävä jälleennäkeminen Jerevanissa tapaamamme englantilaistytön ja hänen kavereidensa kanssa Tbilisin lentokentällä.

Saavuimme suunnitelmiemme mukaisesti Tbilisiin, Georgian pääkaupunkiin kaverini kanssa 3. tammikuuta 2015. Käsittelemme Istanbulin salmilta Armenian Jerevaniin suuntautunutta matkaa tässä kirjoituksessa sen Georgiassa tapahtuneiden elämysten ja kohtaamisten osalta. Viikko Kaukasuksella oli tähänastisista ulkomaanmatkoistani ehkä kaikista tapahtumarikkain ja mielenkiintoisin, ja kuten ensimmäisessä kirjoituksessamme lupasimme, haluamme nyt jakaa kaikille halukkaille kunnolla tietoa kokemuksistamme.

 

Georgia (Sakartvelo) sijaitsee aivan Euroopan ja Aasian maantieteellisellä rajalla ja sen pääkieli on kartveli, jota kirjoitetaan ikivanhoilla georgialaisilla aakkosilla. Tbilisissä näkemämme kyltit olivat yleensä kaksikielisiä, mutta oli pitkälti sattumaa, oliko toinen kirjoitettu kieli englantia vai venäjää. Paikallisten pukeutuminen muistutti paljon Suomen romaniväestön muotia ja ihmettelimme busseissa ihmisten näkyvää ristinmerkin toistamista kirkkoja ohitettaessa. Venäjän kielestä oli suurta hyötyä alueella matkaillessa, sillä vanhat ihmiset puhuivat sitä yleensä sujuvasti omalla erikoisella aksentillaan. Monet ihmiset eivät havaintojemme mukaan osanneet mitään ulkomaista kieltä, mutta englannin osaaminen oli nuorisolla kohtalaisen hyvällä tasolla. Haasteellisen lähihistorian takia paikalliset eivät myöskään suhtautuneet venäjän kieleen aina kovin positiivisesti, ja oletettavasti nykyiseen maailmantilanteeseen liittyen useat kyselivät meiltä aluksi, olemmeko kenties ukrainalaisia vai venäläisiä. Suomalaisista ei tiedetty juuri muuta kuin neuvostoajan legendat Leningradin vodkaturisteista.

 

Yöpymispaikkamme sijaitsi Tbilisin rautatieaseman läheisyydessä. Luulimme alueen sijaitsevan kaupungin keskustassa, mutta päädyimmekin Etelä-Amerikan faveloita muistuttavaan ränsistyneeseen ympäristöön. Booking.comissa tehty hostellivaraus ei ollut toiminut, mutta saimme joka tapauksessa Golden Town-nimisestä majatalostamme (n. 10 e/yö) huoneen, sillä olimme sen ainoat asiakkaat. Vaikka jouduimmekin viereisellä kadulla epämääräisten miesjoukkojen ahdistelemaksi jo ensimmäisenä iltana ja huoneen kylmän suihkuveden koettelemaksi, pidimme paljon majatalon ystävällisestä henkilökunnasta, joka asui samassa rakennuksessa. Pääsipä rautatieasemalle lentokentältä myös suoralla bussilla, jonka hinnaksi tuli n. 1,5 euroa – lentokentällä bussiin asti häiriköineiden taksikuskien tarjoama matka olisi maksanut 10–15 e.

 

Kierreltyämme Tbilisin rappeutuneita lähiöitä, toteutimme toisena matkapäivänämme reissun Goriin, Josif Stalinin synnyinkaupunkiin. Majatalomme järjesti meille taksikyydin venäjää puhuvan Omarin kyydissä, mikä osoittautui mitä parhaimmaksi sattumaksi. Noin 2 tunnin ajomatkan aikana kuskimme kertoi mm. väistelleensä vuoden 2008 sodassa venäläisten rypälepommeja Gorin kaupungissa ja kiertäneensä moottoritielle pystytetyt barrikadit kaupungin laidalla kulkevaa historiallista silkkitietä pitkin, mistä hoidimmekin paluumatkamme Tbilisiin. Hän oli hyvin innostunut venäjän opiskelustamme ja kertoi hankkineensa neuvostoaikana kielitaitonsa nauttimalla hyvistä naisista ja elokuvista. Havaintojemme perusteella Omar oli maanosalle tyypilliseen tapaan virittänyt autonsa moottorin käyttämään bensiinin sijasta azerbaijanilaista metaanikaasua, joka käy kuulemma monta kertaa halvemmaksi, ja paloipa miehen suussa tupakka ahkerasti niin auton sisällä kuin sen ulkopuolella.

 

Gorin-reissun aikana näimme Georgian vanhan pääkaupungin, Mtskhetan vieressä Dzvarin hulppean luostarilinnan ja vierailimme Uplistsikhen muinaisessa kaivoskaupungissa. Tämän jälkeen kuljettajamme esitteli auton ikkunasta venäläisten kaukaisia tukikohtia Etelä-Ossetian separatistialueen rajalla, joka sijaitsee vain 25 km päässä Gorista. Itse kaupungissa kulutimme aikamme pääasiassa sen valtavassa Stalin-museossa, jossa on esiteltynä neuvostojohtajan elämä, synnyinkoti ja jopa oma junavaunu. Museon puhtaan stalinistinen historiankuvaus ja täysin olematon lämmitys takasivat melko mystisen ilmapiirin, ja reppureissaajina pystyimme samaistumaan helposti Stalinin ärtyneeseen luonteeseen, joka johtui kuulemma lyhyistä yöunista kovassa sängyssä. Lämmityksen puute oli Kaukasuksen taloissa todella yleistä, ja ihmiset söivät ravintoloissakin toppatakit päällä.

 

Vierailimme Tbilisistä käsin Armenian pääkaupungissa Jerevanissa, jolle julkaisemme pian oman erillisen kirjoituksensa. Toteutimme menopaluumatkamme Tbilisin bussiasemalta löytyvillä takseilla, jotka osoittautuivat myöskin metaanikaasulla toimiviksi turvavyöttömiksi henkilöautoiksi (n. 15-20e/suunta). Menomatkalla matkaseuranamme oli Serbiassa asuva armenialainen naisopettaja, joka ei säästellyt sanojaan ylistäessään Venäjää ja kritisoidessaan samalla uskovaisia ihmisiä ja etenkin muslimeita. Kuuntelimme mielenkiinnolla naisen omituista väittelyä autonkuljettajan kanssa ja ihailimme yöllisiä vuoria kuoppaisen maantien laidalla. Jerevanissa paluumatkallemme tarttui sattumalta mukava suomalaistyttö, jolle esittelimme Tbilisissä saman Golden Town-hostellin ja sen ympäristön.

 

Tutustuimme paluumatkan jälkeen kolmen hengen seurueessamme tarkemmin Tbilisin vanhaankaupunkiin ja kaupungin yöelämään. Nähtyämme järjetöntä rappiota kaupungin lähiöissä ja tavattuamme metrossa jopa kerjääviä katulapsia, pidimme modernia keskustaa melkoisena kulissina. Nautimme joka tapauksessa mahtavasta georgialaisesta ruoasta, josta mieleenpainuvinta olivat pelmeenejä muistuttavat khinkalit. Vanhankaupungin yli kulkee todella edullinen hiihtohissi, joka ylittää Tbilisiä jakavan Kurajoen, ja kävelymatkan päässä sijaitsevat myös paikallinen Maidan-aukio ja korkealla vuorenhuipulla sijaitsevalle erikoiselle huvipuistolle johtava funikulaari. Kiinnitimme Armenian jälkeen huomiotamme entistä enemmän Georgian ilmeiseen USA-fanitukseen, sillä Tbilisistä löytyy jopa oma George W. Bush-valtakatu lentokentälle, ja esimerkiksi poliisiautot on uusittu amerikkalaisilla Fordeilla. Vihollismaat Armenia ja Azerbaijan provosoivat myös toisiaan näkyvästi Georgian maaperällä, sillä Tbilisin armenialaiskorttelin eteen on pystytetty azerien toimesta tietysti diktaattori Alijevin patsas, ja bensa-asemilla Georgian lipun vieressä liehuivat aina mitä suurinta ystävyyttä julistaen joko Armenian tai Azerbaijanin liput. Venäjän lippujen sijasta näimme Georgiassa paljon Ukrainan lippuja ja ukrainankielisiä tervetuliaistekstejä, joiden epäilemme liittyvän myös maailmantilanteeseen.

 

Viimeinen yömme Tbilisissä kului vesipiipun, georgialaisen punaviinin ja paikallisen chacha-juoman parissa. Päädyimme sattumalta iranilaiseen ravintolaan, jossa otimme osaa georgialaisten tyttöjen syntymäpäivätansseihin. Havaitsimme pian ärsyttävämme paikallisia miehiä suunnattomasti ilahduttamalla tyttöjä suomenkielisellä Paljon onnea-esityksellä ja jouduimme lopulta suojelemaan seurueemme suomalaistyttöä ravintolan humalaisen tarjoilijan hellyydenosoituksilta. Miesparka olisi ollut valmis jopa maksamaan meille jotain vastineeksi tytöstä, mutta jaoimme hieman eri käsityksen naisten oikeuksista ja poistuimme taksilla. Kolmen tunnin yöunien jälkeen siirryimme Omar-taksikuskimme kyydissä lentokentälle, missä saimme tietysti havaita päivän lentomme peruuntuneen. Turkish Airlines kustansi meille onneksi toisen transit-lennon ilmaiseksi, ja matka päättyi hieman suunnitelmista poiketen tutussa kaupungissa – lentoyhtiön kustantamassa Istanbulin neljän tähden Hilton-hotellissa 8-9. tammikuuta.

 

Laulu Georgian, Armenian ja Azerbaijanin ystävyydelle

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Mielenkiinnolla luen näitä sinun referaatteja. Paljon pystyy kertomaan parilla A nelosella.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Georgiassa, Tbilisissä ja Gorissa tuli käytyä jo neuvostoaikana.
Stalinin suuri museo on aika jäätävä mielipuolen muistomerkki muutenkin kuin lämmityksen osalta.
Vieraanvaraisuus oli ylitsevuotavaa, ja etenkin päähän käyvää oli tapa juoda punaviiniä täysistä suurista sarvista, jotka voi laskea pöydälle vain tyhjänä.
Tbilisissä vuoren laella olevan huvipuiston ravintolan terassilta näkee koko kaupungin.
Puheissa ja maljapuheissa alleviivattiin Kaukasian kansojen välistä ystävyyttä, joka on kuitenkin hauras, ja oli jo silloin. Armenian ja Azerbaidžanin välillä ei ole mitään ystävyyttä, ja Georgiassakaan ei tunneta sympatiaa islamilaista Azerbaidžania kohtaan. Lisäjännitteitä tuovat Kaukasian monilukuiset vähemmistökansallisuudet.
Kaukasiassa on kärhämöity ja sodittu ikiaikaisesti ja veri on kuuma.
Perinteet verikostoineen jatkuvat.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset