Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Grodno, Valko-Venäjä

  • Grodnon katedraali
    Grodnon katedraali
  • Itä ja länsi kohtaavat Grodnossa
    Itä ja länsi kohtaavat Grodnossa
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Auringonlasku
    Auringonlasku
  • 2. maailmansodan aikainen sisäänkäynti Grodnon gettoon
    2. maailmansodan aikainen sisäänkäynti Grodnon gettoon
  • Sisäänkäynti Grodnon synagogaan
    Sisäänkäynti Grodnon synagogaan
  • Keskiaikaisen linnan raunioita
    Keskiaikaisen linnan raunioita
  • Vedenpinnan laskusta syntynyt laakso kaupungin laidalla
    Vedenpinnan laskusta syntynyt laakso kaupungin laidalla

Grodno (valkovenäjäksi Hrodna, liettuaksi Gardinas) on vuonna 1127 perustettu kansainvälinen ja moniuskontoinen kaupunki läntisellä Valko-Venäjällä. Grodno sijaitsee aivan Puolan ja Liettuan rajan tuntumassa ja kaupungin katukuvassa voi havaita useiden eri historiallisten aikakausien ja valtakuntien perinnön. Grodnon väkiluku on nykyään noin 350 000 ja kaupunki toimii Valko-Venäjän porttina länteen. Kaupunkia on myös kutsuttu Valko-Venäjän eurooppalaisimmaksi kaupungiksi ja se on nimetty maan viralliseksi kulttuuripääkaupungiksi.

Matkustin kaupunkiin paikallisten historianopiskelijoiden ja luterilaisen kirkon kutsusta. Grodnon luterilaisessa kirkossa järjestettiin lauantaina 3. lokakuuta Sibelius-konsertti, johon saapui joukko merkittäviä suomalaisia ja monta paikallista seurakunnan jäsentä. Monet valkovenäläiset ovat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista, ja erityisesti Grodnosta löytyy paljon kysyntää erilaisille kansainvälisille tapahtumille. Valko-Venäjän luterilaisväestö itsessään on peräisin jo satojen vuosien takaa ja se ylläpitää suhteita erityisesti Saksaan ja Pohjoismaihin, mutta Neuvostoliiton väestöpolitiikan takia seurakunnista löytyy myös jonkin verran Pietarin alueen inkerinsuomalaista väestöä.

Grodno oli keskiajalla yksi balttilais-slaavilaisen Liettuan suuriruhtinaskunnan merkittävimmistä kaupungeista. Alun perin pakanauskontoa harjoittaneen suuriruhtinaskunnan alueella sijaitsi lukuisten eri uskontokuntien ja kansallisuuksien edustajia ja nykyisen Valko-Venäjän alue toimi 1300-luvusta lähtien turvapaikkana useille Euroopan juutalaisille. Grodnon kaupunkia ja koko Liettuan suuriruhtinaskuntaa hallinnut Vytautas Suuri (1350–1430) kutsui alueelle myös islaminuskoisia tataareja, joiden jälkeläisiä löytyy yhä Grodnon ja Lidan lähialueilta. Kristinuskoa edustivat suuriruhtinaskunnassa niin katoliset kuin ortodoksit ja 1500-luvun jälkeen myös luterilaiset ja ns. uniaatit.  

Vierailin paikallisten historianopiskelijoiden opastuksessa Grodnon eri historiallisilla paikoilla ja tapasimme monien eri uskontokuntien edustajia. Nykyään Grodno on pääasiassa venäjänkielinen ja ortodoksinen kaupunki, mutta erityisesti kaupungin katolinen vähemmistö pyrkii yhä ylläpitämään valkovenäjän ja puolan kieliä. Grodnon juutalaisyhteisö on 1900-luvun tapahtumien takia varsin pieni ja venäläistynyt, mutta paikallisessa synagogassa lapset opiskelevat yhä heprealaisia aakkosia ja kaupungin juutalaista historiaa. Läntisellä Valko-Venäjällä asuvat tataarit ovat puolestaan säilyttäneet valkovenäjän kielen kaikista parhaiten, mutta tataariyhteisö kirjoittaa kieltä omilla arabialaisilla aakkosillaan.

Grodnon katukuvassa näkee turisteja lähes yksinomaan Puolasta ja Venäjältä. Monille puolalaisille Grodno on muun läntisen Valko-Venäjän ja Ukrainan ohella kuin osa menetettyä Karjalaa, sillä ennen toista maailmansotaa alueet olivat osa Józef Piłsudskin Puolaa. Paikallisilla valkovenäläisillä on puolestaan eri käsitys siitä, kenelle alueet kuuluvat, ja monien paikallisten mukaan puolalaisten pitäisi itse luovuttaa naapuroiva Bialystokin (Belastok) alue Valko-Venäjälle. Pienistä kiistoista huolimatta Grodno on silti varsin mallikas esimerkki siitä, miten eri uskontoryhmät voivat elää ongelmitta keskenään, ja kaupunki on myös vanhan rakennuskantansa puolesta elävä esimerkki vanhasta, jo monin paikoin kadonneesta Euroopasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Grodno jää mieleeni koska tapasin matkustaa 1970-luvun alussa aina junalla Hollantiin, moikkaamaan silloin vielä elossa olevaa isääni. Sehän oli paljon kiintoisampi matka kuin Ruotsin kautta. Ei muuta kuin Kampikadun Lomamatka Oy:n avulla transitviisumi, jonka jälkeen yöjunalla Leningradiin, jossa sai kuljeskella koko päivän (silloin minusta tuli neukkudiggari). Illalla juna lähti sitten Varšavskii vokzal:ista kohti Puolaa, Daugavpilsin, Vilnan ja Grodnon kautta. Usein jäin pois Varsovassa, josta liftasin Itä-Saksan rajalle. Itäsaksalaiset eivät hyväksyneet ulkomaalaisen peukalonkyytiä, jolloin otin lyhyen junamatkan Itä-Berliiniin asti. Sieltä Checkpoint-Charlien kautta länteen ja taas liftaamalla Hollantiin. Tein tuon reissun monta kertaa ja Grodnon aseman pivo tuli tutuksi (pysähdys 15 min). Lähes joka kerta puolalaiset kanssamatkustajat kehottivat kuitenkin odottamaan Bialystokiin asti "koska puolalaisolut on monin verroin parempaa!". Niin olikin, siihen aikaan.

Pietarin Варшавский вокзал on nykyään junamuseo eikä enää käytössä. Kävin viime kesänä katsomassa ja muistelemassa menneitä.