Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Vitebsk & Polotsk, Valko-Venäjä

  • Väinäjoki ja Vitebskin vanhakaupunki
    Väinäjoki ja Vitebskin vanhakaupunki
  • Vitebskin katukuvaa
    Vitebskin katukuvaa
  • Vanhaakaupunkia
    Vanhaakaupunkia
  • Neuvostoliitto Vitebskissä
    Neuvostoliitto Vitebskissä
  • Vanhoja juutalaisten kivitaloja Vitebskin laidalla
    Vanhoja juutalaisten kivitaloja Vitebskin laidalla
  • Lenin-setä Polotskin asemalla
    Lenin-setä Polotskin asemalla
  • Polotskin katukuvaa
    Polotskin katukuvaa
  • Taustalla Pyhän Sofian katedraali (alkup. tuhoutui 1700-luvulla).
    Taustalla Pyhän Sofian katedraali (alkup. tuhoutui 1700-luvulla).
  • Polotskin kaduilla jokin toi mieleen Suomen.
    Polotskin kaduilla jokin toi mieleen Suomen.
  • Polotskin ikivanha nunnaluostari.
    Polotskin ikivanha nunnaluostari.

Vaihto-opintoni Valko-Venäjällä ovat päättyneet. Olen nyt vieraillut lähes kaikissa maan suurissa kaupungeissa ja saanut melko laajan yleiskuvan siitä, miten paikallinen kulttuuri ja ihmiset eroavat toisistaan eri puolin maata. Viimeinen reissuni kohdistui Valko-Venäjän pohjoisosaan, jossa vierailin Vitebskissä ja Polotskissa. Seuranani oli valkovenäläis-marokkolainen ystäväni ja matkalukemisena yksi Lähi-itään sijoittuva vakoiluromaani David Ignatiukselta.

 

Vitebsk

Matkasimme Vitebskiin yöjunalla Minskistä. Vitebskiä on kutsuttu Valko-Venäjän venäläisimmäksi kaupungiksi, koska sen katukuvassa yhdistyy vanha pietarilaistyyppinen klassinen arkkitehtuuri, Minskistä tuttu stalinilainen klassismi ja myöhempi neuvostoliittolainen tehdasarkkitehtuuri. Kaupunki sijaitsee Latvian läpi virtaavan Väinäjoen varrella ja sen väkiluku on nykyään noin 340 000. Historiallisten lähteiden mukaan kaupunki perustettiin jo vuonna 974 ja sen kenties tunnetuin asukas on juutalainen taidemaalari Marc Chagall (1887–1985). Vitebskin vanhakaupunki on varsin kaunis ja kompakti, mutta kaupungin keskusta koostuu muutoin Venäjältä tutuista leveistä valtakaduista ja neuvostokerrostaloista. Katukuvassa näkyy myös vanhoja juutalaisten kauppiaiden kivitaloja, sillä juutalaiset muodostivat enemmistön kaupungin asukkaista ennen toista maailmansotaa.

Puhuimme päivän aikana paljon historiasta ja politiikasta. Huolimatta siitä, ettei Euroopan pakolaiskriisi kosketa Valko-Venäjää juuri mitenkään, on maassa yleistynyt viime aikoina erilainen vainoharhainen puhe Euroopan ”islamisaatiosta”. Monet paikalliset ovat alkaneet puhua siitä, miten kaikki arabeilta ja muslimeilta näyttävät ihmiset muodostavat maalle jonkinlaisen kansallisen turvallisuusuhan, vaikka Valko-Venäjän islamilainen väestö on asunut maassa varsin rauhallisesti jo noin 700 vuotta. Syy näyttäisi löytyvän Venäjän mediasta, joka on tehnyt nyt pakolaisistakin osan länsivastaista propagandaansa. Pohdimme myös sitä, mihin Venäjä pyrkii rahoittaessaan Euroopan pakolaisvastaisia puolueita, mutta pommittaessaan samalla esimerkiksi syyrialaisia kouluja ja sairaaloita, mikä taas kiihdyttää itse pakolaisvirtaa?

Vitebskiläisiä nuoria teema ei tosin kiinnostanut – paikalliset veivät meidät sen sijaan driftailemaan vanhalla bemarilla kaupungin lähiöihin. Grodnossa tapaamistamme nuorista poiketen historia ja politiikka eivät olleet ylipäätään vitebskiläisten mieleen, vaan illan aikana paikalliset pyrkivät parhaansa mukaan osoittamaan, että juopottelu ja katutappelut ovat keskeisin osa maan itäosien elämää. Paikallinen nuoriso jakoi tosin todella vahvan vihan presidentti Lukašenkoa ja Putinia kohtaan, ja kaupungin venäläisemmästä olemuksesta huolimatta nuorilla oli joka tapauksessa vahva valkovenäläinen identiteetti. Kosketus kaupungin juutalaisväestöön ei ollut sen sijaan yhtä onnistunut, sillä paikallisessa israelilaisravintolassa meiltä huijattiin rahat, ja Marc Chagallin kotimuseo oli jostain syystä suljettu maanantaisin.

 

Polotsk

Matkamme jatkui Vitebskistä Polotskiin, joka on Valko-Venäjän vanhin kaupunki. Polotsk on monien mielestä koko Itä-Euroopan Mekka, sillä se on yksi itäslaavien vanhimmista kaupungeista ja koko Euroopan maantieteellinen keskipiste. Vuonna 862 perustettu 82 000 asukkaan kaupunki sijaitsee Vitebskin tapaan Väinäjoen varrella, ja sen merkitys etenkin ortodoksiselle uskolle on todella suuri. Kaupunki on täynnä ikivanhoja rakennuksia ja katedraaleja, ja siellä sijaitsi 1700-luvulle asti samanlainen Hagia Sofian kirkko kuin Kiovassa ja Novgorodissa. Kaupungissa syntyi myös valkovenäläisten oma Agricola, Frantsysk Skaryna (1490–1552), joka loi pohjan valkovenäjän kirjakielelle. Ortodoksien pyhimys Jefrosinia Polotskilainen vaikutti myös kaupungissa 1100-luvulla ja perusti sinne yhä toiminnassa olevan luostarin.

Tunsimme itsemme Vitebskin jäljiltä hieman hämmentyneiksi, sillä Vitebskin pienistä vivahde-eroista huolimatta paikalliset nuoret eivät osoittautuneet yhtään sen ”venäläismielisemmiksi” kuin valkovenäläiset maan länsiosissa, vaikka Valko-Venäjä ja Ukraina mielletäänkin usein vahvasti kahtiajakautuneiksi maiksi. En ehtinyt tavata vaihto-opintojeni aikana itseasiassa yhtäkään paikallista nuorta, joka tukisi missään määrin Lukašenkoa tai Putinin harjoittamaa laajentumispolitiikkaa – kyseisiä herroja ovat tukeneet sen sijaan useat Valko-Venäjällä oleskelevat länsieurooppalaiset, jotka ovat tavalla tai toisella katkeria omia yhteiskuntiaan kohtaan. Miksi paikallisia kiinnostaa vapaus, mutta useita länsimaalaisia sen sijaan itsevaltius?

Päätavoitteemme oli nähdä Polotskissa ns. Pyhän Jefrosinian risti, jota säilytetään paikallisessa luostarissa. Tämänhetkinen risti on kopio alkuperäisestä vuonna 1161 tehdystä rististä, jolla on pyhä merkitys etenkin Valko-Venäjän nationalisteille. Risti esiintyy useiden oppositioliikkeiden lipuissa ja maan alkuperäisessä vaakunassa, ja legendan mukaan sen katoaminen tuhoaa valkovenäläisten kansallistunteen ja kielen. Mittaamattoman arvokas alkuperäinen risti itseasiassa katosikin maasta toisen maailmansodan aikana, eikä sen kohtalosta ole vieläkään tietoa. Ehdimme itse juuri ja juuri vilkaisemaan luostarin sisään, kun paikalliset nunnat sulkivat rakennuksen, ja jouduimme näin ollen suuntamaan kohti seuraavaa yöjunaa Minskiin.

 

Vaihto-opinnot Valko-Venäjällä olivat varsin ikimuistoinen kokemus. Maa on todella erikoinen ja omalaatuinen kokonaisuutensa keskellä muuta Eurooppaa, ja matka mihin tahansa naapurimaahan osoittaa, kuinka täydellisesti Valko-Venäjä elää yhä jossain kaukaisessa menneisyydessä. Paikallisilla nuorilla on joka tapauksessa toivoa paremmasta tulevaisuudesta, ja maan vanhanaikaisuus tekee siitä samalla eksoottisen kohteen monille länsimaalaisille. Tarkoitukseni oli viettää vielä Minskin vaihdon jälkeen puoli vuotta Moskovassa, mutta byrokraattisista syistä en saanut opiskelijaviisumia paikalliseen yliopistoon. En ole tosin palaamassa vielä Suomeenkaan, joten blogiini on tulossa uusia matkakertomuksia taas kevään mittaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Yleensä Euroopassa museot pitävät maanantaisin lepopäivää, Balttiassakin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

'' En ole tosin palaamassa vielä Suomeenkaan, joten blogiini on tulossa uusia matkakertomuksia taas kevään mittaan.''

Ei laisinkaan huono päätös. Suomi on kadottanut johtoajatuksensa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset