*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Neuvostoliiton raunioita Latviassa

  • Irbenen radioteleskooppi
    Irbenen radioteleskooppi
  • Irbenen hylätty sotilaskaupunki
    Irbenen hylätty sotilaskaupunki
  • Näkymä kerrostalosta
    Näkymä kerrostalosta
  • Teleskooppi edestä
    Teleskooppi edestä
  • Skrunda-1:n portti
    Skrunda-1:n portti
  • Skrundan keskuskatu
    Skrundan keskuskatu
  • Armeijan urheilusali
    Armeijan urheilusali
  • Joki keskellä kaupunkia
    Joki keskellä kaupunkia
  • Vanha päiväkoti
    Vanha päiväkoti
  • Bunkkeri
    Bunkkeri
  • Näkymä Skrundan kerrostalosta
    Näkymä Skrundan kerrostalosta
  • Aavekaupungin ainoa asukas
    Aavekaupungin ainoa asukas
  • Spilven lentokenttä
    Spilven lentokenttä
  • Terminaali sivulta
    Terminaali sivulta

Ei ole kulunut kovin pitkää aikaa siitä, kun Baltian maat olivat vielä Neuvostoliiton miehittämiä. Neuvostoliiton romahtamisenkin jälkeen maissa sijaitsi Venäjän tukikohtia aina 1990-luvun loppuun saakka. Vaikka maat ovat sittemmin länsimaistuneet ja uudistuneet, on neuvostoaika jättänyt pysyvät jäljet niiden katukuvaan. 1990-luvulla syntynyt sukupolvi on myös kasvanut maailmassa, jossa Baltian maiden itsenäisyys on edelleenkin kyseenalaistettu venäläisten poliitikkojen toimesta. Kuvasimme tyttöystäväni kanssa muutamia Latvian neuvostoaikaisia monumentteja, jotka muistuttavat yhä satunnaisia matkailijoita maiden lähihistoriasta. 

 

Skrunda-1

Tyttöystäväni syntymäkaupunki Liepāja sijaitsee Itämeren rannalla Latvian läntisimmässä osassa. Kaupunki on varsin idyllinen kesälomakohde puisine huviloineen ja puistoineen, mutta vain tunnin ajomatkan päässä siitä sijaitsee neuvostoaikainen aavekaupunki Skrunda-1. Kyseinen sotilaskaupunki rakennettiin 1960-luvulla puna-armeijan läntiseksi tutka-asemaksi ja sen tarkoituksena oli ehkäistä Neuvostoliittoon kohdistuvia ydinasehyökkäyksiä. Alue oli 1990-luvun loppuun asti Venäjän armeijan käytössä, mutta se on ollut sittemmin hylättynä, ja latvialaiset urban exploration-harrastajat viettävät siellä usein vapaa-aikaansa.

Matkasimme aavekaupunkiin pienestä Skrundan maalaispitäjästä, joka sijaitsee 7 kilometrin päässä vanhasta tutka-asemasta. Olimme liikkeellä jalan, joten päivästä tuli melko pitkä ja uuvuttava, mutta menomatkalla pari latvialaista miestä poimi meidät onneksi tienvarresta kyytiinsä. Skrunda-1 osoittautui varsin suureksi kokonaisuudeksi ja se veti vertoja jopa Pripjatille. Löysimme sen alueelta hylättyjä kerrostaloja, maanalaisen bunkkerin, entisen päiväkodin ja kaupan sekä rapistuneen kulttuurikeskuksen. Olimme näkevinämme usein liikettä hylättyjen kerrostalojen sisällä, sillä kova tuuli sai niiden ovet paukkumaan ja narisemaan jatkuvasti, mutta kaupungin ainoaksi asukkaaksi osoittautui lopulta vain pieni kulkukoira, joka lyöttäytyi seuraamme loppupäiväksi. Koira näytti meille ensin pari hylättyä varastoa, mutta käveli sen jälkeen perässämme koko tunnin pituisen paluumatkan Skrundaan, josta palasimme bussilla Liepājaan – aavekaupungissa käy näköjään vain harvoja vieraita.

Liepājan kaupungilla on myös mielenkiintoinen yhteys Suomen historiaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa miehitti kaupunkia ja moni suomalainen jääkäri matkusti sinne sotiakseen Venäjää vastaan. Jean Sibeliuksen Jääkärimarssi esitettiinkin ensimmäisen kerran Liepājassa vuoden 1917 marraskuussa. Sisällissodan puhjettua jääkäriliike suuntasi takaisin Suomeen, mutta ennen lähtöään vuoden 1918 helmikuussa se julisti uskollisuutta Suomen hallitukselle Liepājan keskustassa sijaitsevassa luterilaisessa kirkossa. Kirkossa vihittiin tuolloin myös käyttöön sinivalkoinen jääkärilippu, joka on edelleen käytössä. Kyseinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko on yhä toiminnassa, vaikka neuvostoaikana moni uskonnollinen monumentti tuhottiinkin säälittä, ja sen sisältä löytyy pieni suomalaisista jääkäreistä kertova museo.

 

Spilve

Spilven pieni lentokenttä sijaitsee aivan Riian keskustan lähellä. Se on latvialainen vastine Malmin lentokentälle, sillä se palveli aikoinaan koko maan kansainvälistä liikennettä. 1930-luvulla kentältä pystyi lentämään esimerkiksi Helsinkiin, Tallinnaan, Königsbergiin ja Berliiniin. Toisen maailmansodan jälkeen se valjastettiin Neuvostoliiton sotilas- ja siviilikäyttöön, mutta 1980-luvun jälkeen sitä ovat hyödyntäneet pääasiassa yksityiskoneet. Sen stalinistinen terminaalirakennus seisoo yhä paikallaan rapistuneena ja sen ympäriltä löytyy ruostuneita lentokonehalleja, ja vaikka neuvostosymboliikka on Latviassa tätä nykyä kielletty, koristavat terminaalin seiniä yhä sirpit, vasarat ja sosialistinen realismi.

Pääsimme paikalle kätevästi Riian juna-asemalta lähtevällä bussilla ja havaitsimme rakennuksessa jonkinlaista elämää, mutta valitettavasti pääsy kentälle on ulkopuolisilta kielletty. Huhujen mukaan terminaaliin avautuu tulevaisuudessa latvialainen ilmailumuseo. Vierailimme matkan aikana myös Riian bussiaseman vieressä sijaitsevalla vanhoihin zeppeliinihalleihin rakennetulla torialueella, jossa turisti voi kuluttaa rahansa vaikkapa eksoottisiin hedelmiin tai valkovenäläiseen kodintekniikkaan. Itse zeppeliinihallit ovat peräisin jo neuvostomiehitystä edeltäneeltä ajalta, mutta niiden takana kohoaa yksi Moskovan katukuvasta tuttu stalinistinen tornitalo.

 

Irbene

Irbenen hylätty sotilaskaupunki sijaitsee Kuurinmaalla lähellä Ventspilsin kaupunkia. Kaupungista löytyy Skrundasta tuttuja tyhjiä neuvostokerrostaloja ja jäänteitä entisistä kasarmeista, mutta sen alueella on myös valtava radioteleskooppi, jonka avulla Neuvostoliitto vakoili aikoinaan länsimaiden sotilassignaaleja. Teleskoopin olemassaolosta saatiin tietää vasta Latvian itsenäistyttyä, sillä sitä ei ole merkitty ollenkaan neuvostoaikaisiin karttoihin. Nykyään teleskooppi on Ventspilsin kansainvälisen radioastronomiakeskuksen käytössä, mutta hylättyä sotilaskaupunkia on alettu vähitellen purkaa. Irbeneen on käytännössä mahdotonta päästä ilman autoa, joten jouduin turvautumaan melko hintavaan taksiin, mutta Ventspilsin keskustassa tapaamani kuljettaja oli onneksi puhelias ja kertoili ajomatkan aikana omista armeijavuosistaan Neuvosto-Latviassa.

Irbene on osa Kuurinmaan Liivinrannaksi kutsuttua aluetta, jota asuttivat aikoinaan suomensukuista kieltä puhuvat liiviläiset. Liivin kielen puhujia on enää jäljellä vain kourallinen ja viimeinen kieltä äidinkielenään puhunut henkilö kuoli vuonna 2013. Liiviläisiksi identifioituvia latvialaisia löytyy tosin merkittävästi enemmän ja liivin kielen opiskelu on jossain määrin lisääntynyt Latviassa ja Virossa. Riiasta löytyy esimerkiksi paikallisten liiviläisnuorten suosima baari, jossa järjestetään erilaista kielipesätoimintaa, ja paikallisten tuttujeni mukaan monet liiviläisistä sukujuuristaan tietoiset latvialaiset ovat muuttaneet passiin kirjatun kansallisuutensa liiviläiseksi. Perinteinen liiviläiskulttuuri tuhoutui jo toisen maailmansodan seurauksena, sillä Liivinrannan kylät jäivät ensin osaksi saksalaisten ns. Kuurinmaan mottia ja sodanjälkeinen neuvostovalta pyrki pakkoassimiloimaan liiviläiset osaksi latvialaisia.

 

Vierailin itse myös Riian keskustassa sijaitsevassa museoidussa KGB:n päämajassa ja vankilassa sekä yleisessä Latvian miehitysvuosista kertovassa museossa. Aiemmat kokemukseni Vilnan KGB-vankilasta ja Tallinnan miehitysmuseosta saivat minut pohtimaan taas entistä enemmän sitä, mitä kaikkea entisen opiskelukaupunkini Minskin yhä toiminnassa olevasta KGB-talosta oikein löytyykään. Sain myös harmikseni kuulla, että Venäjän ainoa museoitu vankileiri Perm-36, jossa vierailin kesällä 2014, on nyt suljettu ja julistettu valtion toimesta ”ulkomaiseksi agentiksi”. Vaikka Baltian maat ovat vapautuneet 1990-luvun jälkeen totalitarismista niin fyysisesti kuin henkisesti, näyttävät neuvostoajan perinteet valitettavasti vain voimistuvan niiden itänaapurissa. Latvialaisen Edvīns Šnoren dokumenttielokuva The Soviet Story (2008) ennustikin kehityksen jo vuosia sitten.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Latvia on hieno ja lähellä oleva kohde. Valitettavan paljon venäläisten jälkiä näkyvissä. Edelleen. Liepajassa on hyvä ja halpa pikkuhotelli torin reunassa kenkäkaupan yläkerrassa. Siisti ja halpa majoitus. Ventspils on mukava pikkukaupunki kivettyine katuineen ja satama alueineen. Riikan vanha kaupunki on ehdottomasti jokaisen nähtävä.

Motoristille mukava maa ajella ristiinrastiin. Poliisin kanssakin saa sakot yleensä sovittua paikan päällä, ilman virallista protokollaa. Tämä edustaa vielä sitä aikaa ennen EU ta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Työssä ollessani meillä yhteistyötä latvialasiten kanssa. Kerran oli kokous Riikassa lääketieteellisen yliopiston tiloissa. Lääketieteelliset laitokset olivat neuvostoaikaisessa rakennuksessa. Muistaakseni kokoonnuimme kerroksessa 7, jossa oli työterveyteen liittyvä yksikkö. Huvittavaa oli, että hississä oli kerrosnappuloita enemmän kuin talossa oli kerroksia.

Ystäväni professori Maija Eglite järjesti myös kaupunkiesittelyn. Oli mielenkiintoista nähdä Riikan upeaa keskustaa. Lääketieteelliset laitokset sijaitsivat hiukan keskustasta etäämpänä, ja siellä kaupunki oli melkoisen rähjäinen.

Käyttäjän TomiRimpinen kuva
Tomi Rimpinen

Liepajassa on mahtava hiekkaranta. Kannattaa viettää kesällä pari päivää jos sinne menee.

Ensio Harjavaara

Onkohan tuota The Soviet Storya käännetty suomeksi?

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset