Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Mannerheimin jalanjäljillä

  • Kirgisian ja Kazakstanin raja
    Kirgisian ja Kazakstanin raja
  • Karakol
    Karakol
  • Issyk Köl
    Issyk Köl
  • Issyk Köl
    Issyk Köl
  • Liikenneruuhka
    Liikenneruuhka
  • Luontoa Karakolin lähellä
    Luontoa Karakolin lähellä
  • Kylämaisemaa
    Kylämaisemaa
  • Sveitsiläistä tunnelmaa
    Sveitsiläistä tunnelmaa
  • Kirgisialaisia kulkuneuvoja
    Kirgisialaisia kulkuneuvoja
  • Jäätynyt Juri Gagarinin vesiputous
    Jäätynyt Juri Gagarinin vesiputous
  • Jylhää maisemaa
    Jylhää maisemaa
  • Länkkäritunnelmaa
    Länkkäritunnelmaa
  • Aavikon kuningas
    Aavikon kuningas
  • Keski-Aasian suurin basaari
    Keski-Aasian suurin basaari
  • Jurttia ja kansallispukuja filarmonian edessä
    Jurttia ja kansallispukuja filarmonian edessä
  • Kirgisialaista kansanmusiikkia
    Kirgisialaista kansanmusiikkia

Venäjän armeijan 39-vuotias upseeri Carl Gustaf Emil Mannerheim lähti 110 vuotta sitten kaksivuotiselle tutkimusmatkalle Keski-Aasiaan. Mannerheimin 14 000 kilometrin matka kulki ratsain yli jylhien vuoristojen ja polttavien aavikkojen aina Kirgisiasta Pekingiin. Vaikka Mannerheim tekeytyi matkan aikana harmittomaksi suomalaiseksi tutkimusmatkailijaksi, oli hänen työllään toinenkin tarkoitus – Venäjän tappioon päättyneen Japanin-sodan jälkeen huhut japanilaisten uudesta hyökkäyksestä olivat levinneet tsaari Nikolai II:n hovissa ja nuoren tiedustelu-upseerin oli nyt hankittava tietoa japanilaisten vakoojien toiminnasta Itä-Turkestanin alueella. Mannerheimin oli myös kartoitettava sopiva hyökkäysreitti Kirgisiasta Kiinaan.

Vuonna 2016 suomalainen opiskelijaryhmä lähti Mannerheimin jalanjäljille Kirgisiaan ja Kazakstaniin. Venäjän nykyhallinnon mukaan alueelta pitäisi löytyä edelleenkin jonkinlaisia ulkomaisia agentteja ja ryhmän ohjelmaan sisältyi täten monta varsin erilaista vierailua eri instituutioihin. Kahdenkymmenen hengen seurue vietti pääosan ajastaan Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä, mutta matkaan sisältyi myös tutustumista Kirgisian upeaan luontoon, Itä-Kirgisian Karakoliin, Kazakstanin entiseen pääkaupunkiin Almatyyn, Issyk Köl-järveen ja lukuisiin muihin eksoottisiin kohteisiin. Osa onnekkaista pääsi myös harjoittamaan kirgiisien tuhatvuotista perinnettä eli hevosella ratsastusta.

Maisema Kirgisian maaseudulla ei ole muuttunut paljoa Mannerheimin ajoista. Lehmälaumat juoksentelevat pitkin lentokentältä keskustaan johtavaa moottoritietä ja paikalliset ratsastavat hevosilla paikasta toiseen. Maan autokanta ei ole sentään sata vuotta vanhaa, mutta uusinta muotia ovat vanhojen neuvostoautojen ohella 1980-luvulla valmistetut Audit. Monet paikalliset asuvat maaseudulla yhä suurissa vaaleissa jurtissa, samalla kun pääkaupungin katuja koristavat suuret neuvostokerrostalot, joissa on havaittavissa erilaisia itämaisia symboleja. Kadut ovat hyvin harvoin valaistut, ulkona liikkuminen pimeällä ei ole muutenkaan kovin suositeltavaa ja korruptoituneet miliisit yrittivät kiristää ryhmäläisiltämme lahjuksia jo ensimmäisenä iltana.

Kirgisiassa pistää ensimmäisenä silmään maan järjetön köyhyys ja korruptio, mutta maa on naapureihinsa verrattuna kehittynyt sentään kansalaisyhteiskunnan tasolla. Maahan voi matkustaa ilman viisumia tai minkäänlaista byrokratiaa ja Kirgisiassa on käyty 2000-luvulla jo kaksi vallankumousta. Maan kehityksestä on myös hyvin erilaisia ennusteita ja ryhmämme sai kuunnella monenlaisia näkökulmia etenkin EU:n, ETYJ:n, YK:n ja Venäjän federaation edustajilta. Tällä hetkellä yksi maan suurista kysymyksistä on tietysti jäsenyys Euraasian unionissa, johon ainakin tavallisilla kirgiiseillä on hieman eri näkökulma kuin Venäjän edustajilla, ja vuoden 2010 etniset yhteenotot ovat jättäneet varjonsa maan kehitykselle. Paikalliset vaikuttavat tosin elävän pitkälti kädestä suuhun ja kaikki pienet ongelmat, korruptio mukaan lukien, ovat yleensä neuvoteltavissa kahden kesken.

Kirgisiaa ei syyttä kutsuta Keski-Aasian Sveitsiksi, sillä maan suurimman järven eli Issyk Kölin ympäristöstä löytyy huikeita lumihuippuisia vuoria, vesiputouksia, aavikkoja ja kanjoneita. Karakolin yliopistokaupunki järven itäpuolella on kuin suuri eläintarha, sillä sen kaduilla juoksevat vapaina vuohet, lehmät ja hevoset, ja sen katuja ei ole välttämättä päällystetty edes asvaltilla. Pimeän aikaan suuren turvallisuusriskin luovat eläinten ja miliisien ohella kaivot, joilla ei ole välttämättä kantta – moni ihminen voi siis yöaikaan tippua alas kaivoon, josta ei noin vain nousta ylös. Paikalliset viettävät myös aikaansa yleensä perinteisessä slaavikyykyssä ja tuijottavat ulkomaalaisia jopa häiritsevän pitkään.

Hintataso Kirgisiassa on järkyttävän alhainen ja tuhti lounas järjestyy usein kahdella tai kolmella eurolla. Paikallinen puolen litran olut maksaa kaupoissa noin 50 senttiä ja vodkapullo irtoaa eurolla. Tupakoitsijoille maa on myös paratiisi, sillä askit maksavat halvimmillaan 60 senttiä, mutta paikallinen miliisi sakottaa mielellään ulkomaalaisia julkisilla paikoilla tupakoinnista tai juomisesta. Paikalliset kirgiisit toki harjoittavat edellä mainittuja asioita varsin ahkeraan, mutta laki astuu yleensä voimaan vain ulkomaalaisten kohdalla. Ongelma ovat myös miliiseiksi tai vartijoiksi tekeytyvät henkilöt, jotka vilauttavat mielellään korttiaan ja ottavat ulkomaalaisilta passit – tätä seuraa yleensä pieni keskustelu suljetussa huoneessa, jossa sakon määrästä sovitaan ”viranomaisen” kanssa (ryhmämme sai kokea tämän Kazakstanin rajalla).

Kirgiisit ovat varsin perinteikästä väkeä ja Biškekin kaduilla näkee paljon kansallispukuisia ihmisiä. Karakolissa ryhmämme pääsi jopa suomalais-kirgisialaista ystävyyttä ylistäviin juhliin, joissa esitimme pari suomalaista juomalaulua vastineena kirgiisien kansantansseista. Kommunikointi kirgiisien kanssa tapahtui yleensä venäjäksi, sillä Biškekin kaduilla monet etniset kirgiisit eivät neuvostoajan takia juuri muita kieliä osaa, mutta paikalliset nuoret puhuivat jo melko sujuvaa englantia. Kirgisian vanha saksalaisväestö on kadonnut maasta lähes kokonaan, mutta katukuvassa näkyi yhä paljon erilaisia eurooppalaisia kasvoja – yleensä venäläisiä, mutta ehkä joitain saksalaisiakin. Paikallisissa basaareissa oli hyvä tekeytyä virolaiseksi, sillä hinnat halpenivat tuolloin yllättävän nopeasti.

Virallisen ohjelman lisäksi ryhmämme vieraili esimerkiksi Aasian jääkiekkoliigan finaalissa, jossa mestariksi nousi Macaota vastaan Kirgisia, ja tutustuimme Biškekin ja Karakolin yöelämään. Ilmapiiri Biškekissä on yllättävän leppoisa ja kaupungin kaduilta löytyy paljon ravintoloita, baareja, klubeja ja yksityisiä saunoja. Kaikista näkemistäni maista Kirgisia on myös luultavasti ainoa paikka, jossa olen nähnyt ravintolassa säännöllisiä sähkökatkoksia – mihin tarjoilijat reagoivat vain kantamalla kynttilöitä pöytiin. Venäjään verrattuna Kirgisiaa voisi ehkä kutsua sen 90-lukulaiseksi versioksi, johon on sekoittunut paljon itämaisia ja kiinalaisia vaikutteita, mutta maa on kieltämättä melko omalaatuinen kokonaisuutensa.

Mannerheim ei kohdannut matkansa aikana japanilaisia vakoojia, eikä tutkimusmatkan oikea tarkoitusperä jäänyt paikallisille missään vaiheessa epäselväksi. Suomalaisryhmämme ilmaantuminen Keski-Aasiaan herätti tällä kertaa suuren määrän kysymyksiä, mutta ulkomaisia agentteja ryhmämme ei myöskään kohdannut. Itä-Euroopan tutkimuksen ja yleissivistyksen kannalta matka oli tosin hyvin antoisa, sillä vaikka Kirgisia sijaitseekin maantieteellisesti melko kaukana Euroopasta, on se yhä suurelta osin sidoksissa muihin entisen Neuvostoliiton maihin ja hyvä esimerkki venäjän kielen valtavasta käyttöalueesta. Mannerheimin elämänkerta on myös esimerkki siitä, miten suuren palveluksen kielitaitoinen ja kansainvälinen ihminen voi lopulta tehdä synnyinmaalleen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset