Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Outo amerikkalainen unelma

  • San Franciscon kodittomia kaupungintalon edessä (minuutti ennen hyökkäystä)
    San Franciscon kodittomia kaupungintalon edessä (minuutti ennen hyökkäystä)
  • Castron turvallinen homokaupunginosa
    Castron turvallinen homokaupunginosa
  • Golden Gaten hätäpuhelin
    Golden Gaten hätäpuhelin
  • Kiinalainen rahtilaiva
    Kiinalainen rahtilaiva
  • Safe haven Los Angelesin lähellä
    Safe haven Los Angelesin lähellä
  • Kiinalaisia kristittyjä Hollywoodissa
    Kiinalaisia kristittyjä Hollywoodissa
  • Los Angeles ylhäältä
    Los Angeles ylhäältä
  • Santa Monica Beach
    Santa Monica Beach
  • Huvipuisto
    Huvipuisto
  • San Francisco jätti näkyvät jäljet jalkoihin
    San Francisco jätti näkyvät jäljet jalkoihin

San Franciscon keskusta osoittautui lyhyen vierailumme aikana maanpäälliseksi helvetiksi. Kodittomat, narkomaanit ja kerjäläiset päivystävät kaduilla ja metroasemilla aamusta iltaan, turisteja yritetään ryöstää keskellä kirkasta päivää ja asia ei tunnu kiinnostavan paikallisia millään lailla. Jopa paikallisen Hilton-hotellin edessä riehuu jatkuvasti epämääräistä väkeä ja poliisien sireenit kaikuvat yöllä huoneisiin asti. Sain itse mm. puolustaa tyttöystävääni mustalta hyökkääjältä, jouduin Subwayssa kodittoman naisen ahdistelemaksi (vääränlaisen katseen takia) ja väistelin kadulla käytettyjä huumeruiskuja ja muita hulluja ihmisiä. Kaupungin turvallisimmaksi alueeksi osoittautui yllättäen Castron homokaupunginosa, jota sitäkin ympäröivät suuret latinojengien getot ja kodittomien teltat.

Hymyileviä ihmisiä katsellessa ja mukavasta asiakaspalvelusta nauttiessa tuleekin ihmetelleeksi, miten välinpitämättömiä ja kaksinaamaisia ihmisiä tästä maailmankolkasta näyttäisi löytyvän. Ihmiset nauravat kaduilla lojuville kodittomille, vähät välittävät maan järkyttävistä sosiaalisista ongelmista ja haaskaavat kaiken vapaa-aikansa aivottomien tv-sarjojen ja väkivaltaviihteen tuijottamiseen. Kalifornian lehdissä on viime aikoina kirjoitettu jopa siitä, miten kodittomien telttoja on sytytetty tuleen ja sivullisia ihmisiä ammuttu kotiensa eteen. Rasismi on myös todellinen ongelma ja etenkin maan mustalla väestöllä näyttäisi olevan yliedustus kodittomien joukossa, mutta asiasta ei saa jostain syystä käydä minkäänlaista rakentavaa keskustelua.

Matkamme sai tosin miellyttävän käänteen, kun siirryimme San Franciscosta lähelle Los Angelesia. Mm. Afganistanissa palvellut amerikkalaistuttuni majoitti meidät viikoksi omakotialueelleen, josta on puolen tunnin ajomatka jopa lähimpään supermarkettiin – saimme siis vihdoin nauttia hetken aikaa rauhasta ja ns. ”amerikkalaisesta unelmasta”. Ymmärrettävistä syistä ylempi keskiluokka pysyttelee nimittäin kaukana kaupunkien keskustoista ja omistaa vähintään kaksi autoa, joita ilman liikkuminen on Yhdysvalloissa täysin mahdotonta, ja lähes jokaisesta asunnosta löytyy myös ase. On toki hieman absurdia katsella saman päivän aikana kaduilla nukkuvia kodittomia, ja siirtyä tämän jälkeen paratiisimaiselle huvila-alueelle, jonka keskeltä löytyy jopa yleinen uima-allas.

Meininki Los Angelesin keskustassa ei tosin radikaalisti poikennut San Franciscon downtownista, ja vierailimme näin ollen vain kaupungin tunnetuimmilla nähtävyyksillä, kuten Hollywoodissa ja Santa Monican bulevardilla. Viikko kaverillani kuluikin pääasiassa Starbucks-kahvien ja filosofisten keskusteluiden parissa, samalla kun toivuimme henkisistä ja fyysisistä vammoistamme. Löytyipä ”lähialueelta” myös autovuokraamo, josta halpa auto irtosi kuukaudeksi noin 1500 euron hintaan. Olisimme parantaneet oloamme mieluusti myös pienellä baarikierroksella, mutta paikallisten ”lähibaari” sijaitsi tietysti puolentoista tunnin ajomatkan päässä, ja jostain syystä alkoholijuomien nauttiminen on Yhdysvalloissa kielletty kaikilla julkisilla paikoilla, mukaan lukien autojen matkustamoissa.

Latvialaiselle tyttöystävälleni Hollywood ja Los Angelesin huvila-alueet olivat joka tapauksessa unelmien täyttymys, samalla kun omat tunteeni olivat ristiriitaiset vielä viikon ”lomailun” jälkeen. Keskustelut filippiiniläistaustaisen amerikkalaistuttuni ja hänen ranskalaisen poikaystävänsä kanssa muuttivat tosin käsitystäni Amerikasta monella tapaa, sillä voin myöntää odotusteni olleen ehkä liiankin positiiviset – en esimerkiksi Venäjällä ja Valko-Venäjällä asuessani jaksanut kuunnella paikallisten amerikkalaisvastaista vouhotusta, koska tiesin sen olevan pääasiassa valtiojohtoista propagandaa. En tosin halua vetää vielä lopullisia johtopäätöksiä matkakohteestamme, sillä edessä on varmasti vielä monta erikoista paikkaa ja kohtaamista, ja paluulentomme Eurooppaan on vasta kuukauden kuluttua.

 

Keep on Rockin' in the Free World

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset