Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kresy Wschodnie

  • Staroevrejska eli "vanhajuutalainen katu" Lvivissä.
    Staroevrejska eli "vanhajuutalainen katu" Lvivissä.
  • Lvivin katukuvaa
    Lvivin katukuvaa
  • Lvivin katukuvaa
    Lvivin katukuvaa
  • Joulutori
    Joulutori
  • Uusi vuosi 1987.
    Uusi vuosi 1987.
  • Juhla Stepan Banderan patsaalla
    Juhla Stepan Banderan patsaalla
  • Lvivin Batkyvštšina-puolue (Isänmaa)
    Lvivin Batkyvštšina-puolue (Isänmaa)
  • Lviv ylhäältä
    Lviv ylhäältä
  • Paikallista kunnallishuoltoa
    Paikallista kunnallishuoltoa
  • Ivano-Frankivskin katukuvaa
    Ivano-Frankivskin katukuvaa
  • Oikea sektori ja Svoboda lasten joulumarkkinoilla
    Oikea sektori ja Svoboda lasten joulumarkkinoilla
  • Saapuminen Puolan puolelle Lubliniin
    Saapuminen Puolan puolelle Lubliniin
  • Lublin keskusaukio
    Lublin keskusaukio
  • Vanhankaupungin portit
    Vanhankaupungin portit
  • Ensilumi Lublinissa
    Ensilumi Lublinissa
  • Lublinin pääkatu
    Lublinin pääkatu

Länsi-Ukrainan alue tunnettiin toista maailmansotaa edeltävänä aikana Itä-Puolana, jonka kulttuurisena keskuksena toimi Lwówin kaupunki Itä-Galitsiassa. Historiallisesti kaupunkia on kutsuttu varsin monilla eri nimillä, sillä se on ollut vuoron perään Leopolis, Lemberg, Lwów ja Lvov. Nykyiseltä nimeltään kaupunki on Lviv, joka tarkoittaa vieraskielisten vastineidensa tavoin leijonien kaupunkia, ja se on kansainvälisestä historiastaan huolimatta yksi Ukrainan nationalistisimpia kaupunkeja – toisen maailmansodan alussa natsit tuhosivat ensin kaupungin juutalaiset, ja jäljelle jääneet puolalaiset häädettiin venäläisten ja ukrainalaisten toimesta sodan päätteeksi.

Matkasin joulukuun lopulla kaupunkiin jo toistamiseen, mutta tällä kertaa seuranani oli myös tyttöystäväni ja yksi parhaista kavereistani. Vuoden 2014 kesästä poiketen kaupungin lämpötilat olivat varsin vilpoisat, sillä vietimme nyt uutta vuotta kaupungin keskustaa reunustavalla kukkulalla ja varsin heikosti lämmitetyssä hostellissa, jonka valitsin jälleen kaupungin keskusaukion Ploštša Rynokin vierestä. Tällä kertaa sain itse kunnian järjestää seurueellemme kiertokävelyn niille paikoille, joita paikalliset opiskelijat näyttivät aikoinaan minulle, ja löysimme ilokseni myös muutaman uuden upean paikan kaupungin kätköistä. Kiovasta poiketen kaupungin puolalainen historia näkyy kaikkialla, sillä Lvivin keskusta säilyi sodan tuhoilta hämmästyttävän hyvin ja muistuttaa monin paikoin rappeutunutta versiota Krakovasta tai Vilnasta. Tuntemani nuoret olivat valitettavasti lähteneet muiden paikallisten tapaan Karpaattien vuoristoon uuden vuoden viettoon, joten kohtasimme kaupungin kaduilla pääasiassa turisteja Ukrainan muista osista ja Puolasta.

Lvivin hintataso oli vielä Kiovaakin alempi ja kaupungit kadut olivat tuttuun tapaan täynnä herkkukojuja ja matkamuistomyymälöitä. Keskusaukion viereen oli avautunut uusi Pravda-niminen olutpanimo, joka myi muun muassa Putin Huilo-olutta ja muita kansainvälistä politiikkaa satiirisoivia panimotuotteita, ja kaupungin kaduilta löytyi monia kahvi- ja suklaapuoteja, joiden avulla Lviv on pyrkinyt profiloitumaan Ukrainan ”suklaapääkaupunkina”. Vierailimme myös ukrainalaisten nationalistien ylläpitämässä Kryjivka-ravintolassa, jota paikalliset asukkaat tosin vihasivat, ja törmäsimme kaduilla useisiin mielenosoituksiin, joissa juhlistettiin kiistellyn nationalistijohtaja Stepan Banderan syntymäpäivää – näimme esimerkiksi paljon UPA:n (Ukrainan vastarinta-armeijan) veteraanien ja äärioikeistopuolueiden soihtukulkueita ja Oikean sektorin punamustia lippuja.

Valitettavasti törmäsimme kaupungissa myös ukrainalaisen nationalismin haittapuoliin, sillä englantia osaamattomat paikalliset suhtautuivat venäjän puhumiseen aiemmista kokemuksistani poiketen nyt avoimen vihamielisesti ja suostuivat puhumaan kaupoissa ja ravintoloissa ainoastaan murteellista ukrainaa. Paikallisten kiihkoilu Itä-Ukrainan sodasta tuntui myös erikoiselta keskusteltuamme vain pari päivää aiemmin Donetskista paenneiden pakolaisten kanssa Kiovassa ilman suurempia tunnelatauksia – luulisi nimittäin venäjänkielisten itäukrainalaisten pelkäävän Venäjän uusia hyökkäyksiä paljon enemmän kuin Puolan rajalla asuvien länsiukrainalaisten. Päiväretkellä Ivano-Frankivskissa eli Stanislawówissa olimme myös hieman ihmeissämme siitä, mitä äärinationalistien teltat tekivät lasten joulutorilla Pakkasukon ja karkkikojujen vieressä.

Tapasimme tosin viimeisenä iltanamme kaksi naispuolista ihmisoikeusaktivistia, joiden kanssa keskustelimme Ukrainan EU-jäsenyydestä ja nykytilasta ilman suurempaa kiihkoilua. Yksi Ukrainan suurimmista ongelmista näyttäisi olevan sodan ja korruption ohella koulutettujen nuorten maastamuutto, sillä maan nykytilaan kyllästyneet nuoret äänestävät mielellään EU-jäsenyyden puolesta jaloillaan – Puolassa asuu uusimpien tilastojen mukaan jo yli miljoona ukrainalaista ja tuhannet nuoret muuttavat kiihtyvällä vauhdilla myös muihin EU-maihin tai Kanadaan. Tuntemamme aktivistit olivat tehneet tosin fiksun valinnan hakeutumalla IT-alalle, joka on Ukrainassa ainoa länsimaisen palkkatason saavuttanut ala, ja he kokivat elämäntehtäväkseen oman kotimaansa parantamisen.

Tyttöystäväni joutui suuntamaan Lvivistä suoraan kotimaahansa Latviaan, mutta jatkoin kaverini kanssa matkaa Lubliniin, joka on historiallisen Itä-Puolan viimeisiä aidosti puolalaisia kaupunkeja. Tunne Ukrainan ja Puolan rajalla muistutti pitkälti sitä oloa, jonka koen aina ylittäessäni rajan Vaalimaalla, sillä keinotekoisesti piirretyn rajaviivan jälkeen maisema muuttui rappeutuneista ukrainalaiskylistä upeaan puolalaiseen maaseutuun, joka on noussut lyhyessä ajassa lähes länsieurooppalaiselle tasolle. Lublin oli myös restauroituine taloineen ja puhtaine katuineen kuin onnistunut versio Lvivistä, jossa valitettavan monet arvorakennukset ovat romahtamisen partaalla. Tämä tosin vakuutti meitä entisestään siitä, miksi ukrainalaiset ovat taistelleet vapautensa puolesta jo kahdessa vallankumouksessa – he ovat voineet vertailla länsi- ja itänaapuriensa kehitystä, sillä Venäjästä poiketen Puolasta on tullut neljännesvuosisadassa jo aito eurooppalainen sivistysmaa, jossa elintaso ja asiakaspalvelu ovat korkealla tasolla.

Lublinissa vietetyn yön ja ravintolakierroksen jälkeen matkasimme Varsovaan, jossa tapasimme paikallisia ukrainalaistuttujamme, jotka kehuivat yhtä lailla Puolan kehitystä ja tutustuttivat meitä itäslaavivaikutteiseen puolalaiseen keittiöön. Jostain syystä englantia osaamattomat puolalaiset suhtautuivat myös Varsovassa ja Lublinissa venäjän kielen käyttöön huomattavasti länsiukrainalaisia paremmin, vaikka Puolan ja Venäjän historia sisältää myös vaikeat hetkensä vuosisatojen saatosta. Monista ukrainalaisista poiketen kaikki tapaamamme puolalaiset suhtautuivat meihin myös aidolla kunnioituksella, sillä koimme valitettavan usein ukrainalaisten yrittävän vain hyötyä suomalaisuudestamme valehtelemalla taksien hintoja ja onkimalla tietoa siitä, voisimmeko järjestää heille töitä Suomesta tai muualta ”Euroopasta”.

Varsovan jälkeen suuntasimme Liettuaan, jossa saimme majoittua paikallisella suomalaistytöllä, joka järjesti meille heti mainion kierroksen yhdessä itäisen Keski-Euroopan kansainvälisimmistä kaupungeista. Kyseisellä kaupungilla on Lvivin tapaan myös useampi historiallinen nimitys, joista tunnetuimpia ovat Wilno, Vilnius, Vilnja ja Vilna, ja se kuului toista maailmansotaa edeltävänä aikana myös Itä-Puolaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset