*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Seikkailua Baltiassa

  • Make Everything Great Again
    Make Everything Great Again
  • Užupiksen tasavallan rajakyltti.
    Užupiksen tasavallan rajakyltti.
  • Valko-Venäjän todellinen lippu.
    Valko-Venäjän todellinen lippu.
  • Užupiksen tasavallan perustuslait.
    Užupiksen tasavallan perustuslait.
  • Majapaikkamme Vilnassa
    Majapaikkamme Vilnassa
  • Vilnan keskuskatua
    Vilnan keskuskatua
  • Maskačkan ortodoksikirkko Riiassa
    Maskačkan ortodoksikirkko Riiassa
  • Maskačkan katukuvaa
    Maskačkan katukuvaa
  • Puuttuvia taloja Riiassa
    Puuttuvia taloja Riiassa
  • 50 EUR sakko valokuvaamisesta riikalaisessa hostellissa.
    50 EUR sakko valokuvaamisesta riikalaisessa hostellissa.

Matkani Varsovasta Vilnaan osui tänä vuonna samaan ajankohtaan Euroopan-laajuisen pakkasaallon kanssa. Taivalsimme vieläpä kaverini kanssa heti ensi alkuun puolen tunnin hyytävän matkan Vilnan bussiasemalta Užupiksen tasavaltaan, joka on vanhan kaupungin reunalle perustettu opiskelijoiden ja taitelijoiden suosima vapaakaupunki. Majoituimme nyt tuntemallamme suomalaistytöllä, joka on monien muiden nuorten suomalaisten tapaan löytänyt Baltiasta hyväpalkkaisia töitä, ja päätimme nukkua ensi töiksemme yöbussissa kerätyt univelat pois hänen poikkeuksellisen hyvin lämmitetyssä asunnossaan.

Kaverini vieraili Vilnassa ja Liettuassa elämänsä ensimmäistä kertaa, mutta omalta osaltani vierailuja on kertynyt vuosien saatossa jo lukematon määrä. Vilnan kehitys jaksaa tosin yllättää minut aina uudelleen ja uudelleen, sillä kaupungin laidalle on kasvanut muutamassa vuodessa upea pilvenpiirtäjäkeskusta amerikkalaistyylisine siluetteineen ja ostoskeskuksineen, samalla kun vanhoja rakennuksia on kunnostettu vanhassa kaupungissa. Kaupungin hintataso on myös pysynyt Tallinnaan verrattuna hyvin alhaisella tasolla ja löysimme kaverimme naapurustosta esimerkiksi Šnekutis-nimisen mökkiravintolan, josta liettualaisia ja valkovenäläisiä kansallisruokia ja erikoisoluita sai parhaillaan euron kappalehintaan.

Vilna oli aikoinaan yksi Euroopan kansainvälisimmistä kaupungeista ja se kuului toista maailmansotaa edeltävänä aikana Puolaan, mutta neuvostoaikana kaupunki liettualaistui merkittävästi. Kaupungissa on silti säilynyt noin 16 prosentin puolalaisväestö ja 12 prosentin venäläisväestö, ja kuulimme kumpaakin kieltä puhuttavan kaduilla melko usein. Vilna vetää myös puoleensa paljon valkovenäläisiä oppositioaktivisteja ja ostosmatkailijoita sekä puolalaisia kotiseutumatkailijoita. Näimme kaupungin kaduilla esimerkiksi Valko-Venäjän alkuperäisiä valkopunavalkoisia lippuja, joiden käyttö on ollut Lukašenkon aikana käytännössä kiellettyä, ja törmäsimme valkovenäläisiin teksteihin, joita näkee Minskissä enää opposition mielenosoituksissa.

Šnekutis-ravintolan kansallisherkkujen ohella kokeilimme Vilnan rautatieaseman läheistä Keulė Rūkė-ravintolaa, jonka seinään oli maalattu Berliinin muurista imitoitu kuva keskenään suutelevista Putinista ja Trumpista tekstillä Make Everything Great Again. Mustalla huumorilla sävytetyssä ravintolassa soitettiin kylmän sodan hittejä, joista erityisesti Nenan 99 Red Balloons kuvasi ydinsotaviittauksineen alkanutta vuotta pelottavan osuvasti, samalla kun tarjoilijat kantoivat pöytiin valtavia hampurilaisia ja porsaankyljyksiä. Jotain pelottavan absurdia ja sikamaista maailmanpolitiikassa kieltämättä on, ja erityisen vähän se taitaa ilahduttaa liettualaisia, jotka sijaitsevat kartalla siinä missä sijaitsevat.

Vilnan KGB-museon, shoppailukierroksen ja suomalaisseurassa vietettyjen baarikierrosten jälkeen suuntasimme kaverini kanssa Latviaan, kiitettyämme ensin majoittajaamme lviviläisellä suklaalla, jota emme jostain syystä ehtineet popsia matkallamme Puolan läpi. Olimme suunnitelleet myös vierailua Liettuan alkuperäiseen pääkaupunkiin Kaunasiin, jonka suomenkielisistä taivutusmuodoista emme päässeet yksimielisyyteen, mutta Riiassa meitä odottaisi tyttöystäväni, joka oli suunnannut kotiin jo Länsi-Ukrainan jälkeen.

Matka Vilnan ja Riian välillä sujui vaivattomasti Lux Expressin halvalla bussilla, mutta Riian keskustasta varaamamme Baltic City Hostel osoittautui valitettavasti huijaukseksi, sillä internetissä esitellyt kuvat eivät vastanneet lainkaan hostellin todellista ulkonäköä, eikä hostellin ”continental breakfast” ollut käytännössä muuta kuin 20 sentin suklaapatukka. Hostelliin saavuttuamme jouduimme vieläpä nahkatakkisten latvianvenäläisten miesten ympäröimäksi ja jouduimme allekirjoittamaan paperin, jonka mukaan hostellin sisätilojen valokuvaaminen tai videointi johtaisi automaattisesti 50 euron lunastamiseen pankkitililtäni, jonka tiedot hostelli oli kuulemma saanut Booking.comin kautta. Tämän ohella huoneemme ovi oli tietysti valmiiksi rikki ja tästäkin olisi kuulemma lähtenyt 30 euroa jos henkilökunta katsoisi vahingon aiheuttamaksemme.

Hetken päiväkävely Riian juna-asemaa reunustavassa Maskačkassa ja keskustelu tyttöystäväni kanssa johti lopulta siihen, että vaihdoimme hostellimme toiseen paikkaan, mutta hostellia pyörittävä kopla oli luonnollisesti laskuttanut tililtäni jo hinnan yhdestä yöstä, ja yritti seuraavana päivänä veloittaa tiliäni vielä uudestaan, sillä verukkeella etten olisi mukamas ilmaantunut paikan päälle ollenkaan. Kaverini sai myös tervetuliaislahjanaan kepiniskun jalkaansa vihaiselta mummolta, joka ei osannut jonottaa rautatieaseman pelmeniravintolassa. Lopputuloksena suljin tilini ulkomaankäytön ja verkkomaksuominaisuudet kokonaan ja päätin jatkaa matkaa sillä käteismäärällä, mikä lompakkooni oli jäänyt, samalla kun kaverini koki näkyvää järkytystä ensimmäisestä Latvian-vierailustaan.

En ollut tosin itse kovinkaan yllättynyt näkemästämme, sillä Latvia on ollut valitettavan jäljessä Viron ja Liettuan kehityksestä jo pitkän aikaa ja maan koulutetut nuoret ovat muuttaneet joukolla ulkomaille, jättäen peräänsä pääasiassa ongelmaväestöä. Riian vanha kaupunki on tosin onnistuttu korjauttamaan melko hyvin, ja kaiken epäonnen jälkeen pääsimmekin helpottamaan oloamme tuntemassani Ala Pagrabs-olutkellarissa, joka on koristeltu Latvian kansalliseepoksen Lāčplēsisin eli Karhunkaatajan tyylisesti. On toki valitettavaa, että aidot latvialaiset ovat yhä vähemmistönä pääkaupungissaan ja vanhemman polven venäläiset ovat maassa pääasiassa sellaista väkeä, jota tapasimme mainitussa hostellissa. Räikein esimerkki ryhmien vastakkainasettelusta oli vieläpä se, kuinka näkyvästi monet venäläiset roikuttivat autoissaan maan neuvostomiehitystä juhlistavia oranssimustia yrjönnauhoja, samalla kun latvialaiset pukeutuivat kaduilla nationalistisiin kaulahuiveihin.

Vilnassa vietetyn huvittelun ja Riiassa koetun seikkailun jälkeen kaverini päätti lentää suoralla kyydillä Suomeen, samalla kun tyttöystäväni jäisi puolestaan vielä viikoksi Latviaan. Päätin itse jatkaa matkaani vielä Lux Expressin kyydissä Tallinnaan, jotta palaisin perinteitäni kunnioittaen Suomeen meriteitse, mutta ilokseni ja epäonnekseni sunnuntai-illan lähdöt Helsinkiin olivatkin täynnä ja kevätlukukauteni ensimmäinen koulupäivä jäisi näin ollen välistä. Pääsinkin siis viettämään iltaa virolais-ukrainalaisen tuttuni kanssa yhdessä Tallinnan vanhan kaupungin parhaista kahviloista ja löysin taas yöpaikan yhdeltä suomalaistytöltä, joka on löytänyt itselleen parempaa tekemistä Baltiasta – jostain syystä aloin itsekin kaivata takaisin vanhaan maailmaan heti Länsisatamaan ja yliopiston tylsille luennoille palattuani, vaikka säät olivat Suomessa kerrankin lämpimämmät kuin lahden eteläpuolella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Minulle ei ole koskaan maistunut liettualaisten kansallisruoka. Se liiteriperunapallo, jonka sisällä on jotain jauhelihaa.

Kesäaikaan on teiden varsilla hyviä saslikkipaikkoja ja niissä olen useasti syönyt.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Latviassa olen käynyt ruokailemasa paikallisen ystäväni kera paikassa, jossa monenlaista kotiruokaa. En muista paikan nimeä, sillä käynnistä on jo vuosia. Silloin taksit olivat venäläisten hallussa.

Melkoinen kokemus hotellista sinulla. Netin kautta varaaminen ei aina paljasta paikan todellista luonnetta. Minä ei ole juuri noissa maissa luottokorttia uskaltanut käyttää. Aina ollut sen verran paikallista valuttaa mukana, että olen pärjännyt.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Itse tykkään liettualaisista ruoista juuri niiden täyttävyyden takia, mutta ihmettelin kyllä miten noita perunapalloja olisi ollut kokonaisessa annoksessa ihan kaksi kappaletta - olin kyllä ihan ähkynä jo yhdestäkin.

Uskoisin että tuo latvialainen ravintola oli Lido, siellä olen itsekin käynyt ja niitä löytyy myös Tallinnasta ja Minskistä. Aivan loistavaa kotiruokaa todella edulliseen hintaan. Tallinnassa on Solaris-kauppakeskuksessa esim. yksi.

Hostellihuijaus ei ollut ensimmäinen minun eikä kaverinikaan kohdalla, mutta yleensä olen pystynyt luottamaan Booking.comin tarjoamiin vaihtoehtoihin. Noh, rahaa meni vähän hukkaan mutta toisen hotellin kohdalla oli ihan aamiasbuffet ja kolmen tähden huone :)

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset