*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Pääsiäinen Teheranissa

  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa
  • Pääsiäinen Teheranissa

Lentomme laskeutui Teheranin lentokentälle kello kahdelta yöllä. Suomessa kello olisi ollut vasta puoli yksi, sillä Iranissa aikaero on jostain syystä puolentoista tunnin mittainen. Ikuisuuden kestäneen passintarkastuksen jälkeen pääsimme ulos kentältä noin kolmen maissa ja kohtasimme iranilaisen matkatoverimme isän, jonka kyydissä pääsimme nauttimaan Teheranin öisestä liikennekulttuurista. Yöpymispaikaksemme osoittautui pian upea pohjoisteheranilainen asunto.

Nukuimme reissumme ensimmäisenä yönä vain reilut neljä tuntia, sillä halusimme suunnata Etelä-Teheranin basaariin heti pitkäperjantaisena aamuna. Iranissa perjantai on itse asiassa viikon ainoa virallinen vapaapäivä, sillä maassa noudatetaan yhä islamilaista ja muinaispersialaista kalenteria. Saimme onneksi kuljettajaksemme paikallisen opiskelijatytön, joka jakoi selvästi kiinnostuksemme historiaa ja matkailua kohtaan, ja saimme näin ollen kuulla heti kattavan johdatuksen iranilaiseen kulttuuriin ja opiskelijaelämään.

Tunnelma Teheranin kaduilla toi mieleeni ensisijaisesti Istanbulin, sillä suurkaupungin katukuvaa dominoivat luksusvaatteita ja hajusteita kauppaavat kivijalkaliikkeet, upeasti koristellut turkoosit moskeijat ja kaoottinen liikennekulttuuri. Turkista ja arabimaista poiketen turisteja lähestytään tosin Iranissa poikkeuksellisen rauhallisesti, enkä kokenut oloani epämukavaksi edes kaupungin vilkkaimmilla kauppakaduilla. Etelä-Teheranin basaarin tarjontaan sai myös tutustua omassa rauhassa, ilman aggressiivisten kauppiaiden lähentelyä tai pelkoa taskuvarkaista. Hinnat basaarissa toki puolittuivat aina silloin, kun paikalliset oppaamme kävivät tiedustelemassa niitä puolestamme.

Iranilaisten suhtautuminen maan uskonnollisiin lakeihin näyttäisi myös olevan varsin leppoisaa ja useimmat naiset ovat Teheranin kaduilla todella kauniita, meikattuja ja muodikkaasti pukeutuneita. Huntu- ja hamepakkoa sovelletaan pukeutumalla värikkäisiin ja tyylikkäisiin pukuihin ja voimakkaat hajuvedet tuoksuvat jokaisessa kadunkulmassa. Ulkonäöltään varsinaiset persialaiset ovat myös hyvin eteläeurooppalaisia, katukuvan koostuessa muutoin etupäässä keskiaasialaisista vierastyöläisistä ja armenialaisista kauppiaista, jotka vastaavat erityisesti Teheranin kahvilatarjonnasta. Katukuva toikin välillä mieleen myös Kaukasian ja Keski-Aasian kaupungit.

Ensimmäisen päivän ohjelmaamme sisältyi basaarin ohella tutustumista Persian šaahien rakennuttamaan Golestanin palatsiin ja Teheranin ravintola- ja kahvilatarjontaan. Liikkuminen kaduilla oli kaoottisen liikenteen takia monin paikoin hengenvaarallista, mutta Teheranin metro teki nykyaikaisuudellaan suuren vaikutuksen – metroasemat ja junat ovat hyvin ilmastoituja ja metroverkko kattaa hyvin koko 10 miljoonan asukkaan kaupungin. Pientä hymistelyä aiheuttivat tosin vain naisille sallitut odotusalueet ja metrovaunut, jotka on otettu kuulemma käyttöön turvallisuussyistä. Vaaleahiuksiseen suomalaiskaveriini kohdistui kaduilla myös varsin kummallisia katseita, sillä iranilaiset eivät ole vielä tottuneet ulkomaisiin turisteihin.

Emme valitettavasti löytäneet Golestanin palatsin lisäksi Teheranista juuri minkäänlaista vanhaa kaupunkia, sillä Teheran on toiminut Iranin pääkaupunkina vasta 200 vuoden ajan ja sen arkkitehtuuri on pääpiirteiltään hyvin harmaata ja betonista. Itse palatsi on tosin päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle hyvästä syystä, sillä sen käytävillä ja saleissa yhdistyivät eurooppalainen barokki ja uusklassismi sekä itämainen kuviointi ja värimaailma. Palatsin sisään oli myös rakennettu upea puisto ja suihkulähde. Pohdimmekin paikallisten tuttujemme kanssa sitä, miltä koko Iran voisi nykyään näyttää, jos maahan olisi islamilaisen vallankumouksen sijaan saatu perustuslaillinen monarkia.

Kaupunkikierroksen, tuhtien kebab-aterioiden ja rentojen teehetkien jälkeen uni maittoi toisena yönämme entistä paremmin, mutta heräsimme taas aikaisin aamulla siirtyäksemme Teheranista kohti Kaspianmeren rannikkoa. Kuskiksi lupautunut tuttumme tuttu oli tosin matkalla luoksemme vielä myöhään iltapäivästä, todistaen näin ollen paikallisen aikakäsityksen olevan myös lähellä eteläeurooppalaista vastinettaan. Uusien teehetkien ja turhan odottelun seurauksena iranilainen oppaamme saikin pian myös eteläeurooppalaista tasoa muistuttavan hermoromahduksen, jonka seurauksena lähdimmekin lopulta yksityisellä taksikyydillä kohti Nošahria. Lopulta saavuimme kohteeseemme myöhään illalla, kuunneltuamme ensin viiden tunnin ajomatkan ajan Iranin ja Irakin välisen sodan veteraaniksi osoittautuneen taksikuskin tarinoita ja mielipiteitä siitä, kuinka Iranin naapurimaista ainakin Armenia, Azerbaidžan ja Afganistan kuuluvat oikeasti Iranille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>...Iranissa aikaero on jostain syystä puolentoista tunnin mittainen. ....

ooo

Voisiko olla niin että Iranissa noudatetaan lähempänä aurinkoaikaa olevaa aikaa?

----

Kiitokset mukavasta tunnelmapalasta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset