*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Azerbaidžanista etelään

  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään
  • Azerbaidžanista etelään

Azerbaidžanilaiset ovat yksi Iranin suurimmista väestöryhmistä. Heitä asuu Iranille kuuluvassa Etelä-Azerbaidžanissa oikeastaan enemmän kun Azerbaidžanin tasavallassa, joka on myös pinta-alaltaan etelänaapuriaan pienempi. Moni on myös historian saatossa kyseenalaistanut azerbaidžanilaisten olemuksen itsenäisenä kansakuntana ja pitänyt heitä siialaisuuden omaksuneina turkkilaisina, eikä kielitieteen näkökulmasta heidän kielensä Iranissa olekaan varsinaisesti muuta kuin persialaisia vaikutteita omaksunut osa turkin itämurteita.

Saavuimme Etelä-Azerbaidžanin pääkaupunkiin Tabriziin varhain aamulla, nukuttuamme ensin yön persialaisin matoin koristellussa yöbussissa, jonka valmistusmaaksi oli merkattu kylmän sodan ajan Länsi-Saksa. Huhtikuinen Tabriz oli lämpötiloiltaan huomattavasti viilempi kuin Kaspianmeren rannikkokaupungit, sillä se sijaitsee vuoristossa lähellä Armenian rajaa. Majoittajaksemme oli lupautunut 35-vuotias pankkivirkailija, joka nautti kuulemma matkailun sijaan ulkomaisten turistien majoittamisesta kotonaan.

Tapasimme Tabrizin keskustassa sijaitsevassa asunnossa heti kaksi muuta reppureissajaa ja kuulimme myös hollantilaisen pariskunnan saapuvan saman katon alle illemmalla. Ensimmäisiksi Iranissa tapaamiksemme ulkomaalaisiksi osoittautuivat kaksi tsekkiläistä Lähi-idän tutkimuksen opiskelijaa, jotka olivat liftausmatkalla Etelä-Iranista Itä-Turkkiin. Omien sanojensa mukaan heistä oli tosin tullut kuluneiden viikkojen aikana taas tsekkoslovakialaisia, sillä länsieurooppalaiseen tapaan harvempi iranilainenkaan on juuri kiinnostunut entisten sosialistimaiden nykytilasta. Päätimmekin osoittaa lukeneisuutemme kysymällä heiltä ensi alkuun mielipiteitä siitä, pitäisikö Breslaun kuulua yhä tsekkiläisten hallintaan, saaden vastauksena varsin hämmentyneitä katseita.

Mukavien teehetkien jälkeen aloitimme päivämme matkaamalla Tabrizin basaariin, jonka lähellä sijaitsee vanhaan kylpylään perustettu iranilaista perinneruokaa tarjoava ravintola. Aiemmista kaupungeista poiketen ravintolaan sisältyi myös kahvihuone eli kahvehane, josta sain päivään piristystä turkkilaisen kahvin voimin. Turkkilaisuus näkyi vastaavasti siinä, että Tabrizin kaduilta sai usein baklavaa, turkish delightia ja Istanbulista tuttua Iskender-kebabia. Tapaamamme ihmiset myös korostivat aina olevansa turkkilaisia ja puhuvansa turkkia, toisin kuin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton maiden azerbaidžanilaiset, jotka pitävät itseään yleensä omana erillisenä kansanaan.

Tabriz on nimetty Iranin viralliseksi turistipääkaupungiksi vuodelle 2018, mutta ryhmäämme kohdistui kaupungin kaduilla useita kummallisia katseita, eivätkä paikalliset olleet selvästi tottuneet vielä ulkomaisiin turisteihin. Iranin sisäisen turismin kannalta on myös mielenkiintoista, ettei Tabrizin kaduilta löytynyt yhtäkään turkinkielistä tekstiä, ja azeriväestöön on kohdennettu valtion toimesta monenlaisia assimiloimistoiminpiteitä. Poikkeavan näköiset moskeijat ja armenialaiset kirkot toivat tosin kaupungin kaduille näkyvämpää eksotiikkaa, ja pääsimme jopa opastetulle vierailulle yhteen kaupungin hienoimmista moskeijoista. Armenialaiseen kirkkoon emme jostain syystä päässeet, vaikka todistelimme kristittyä taustaamme varsin pitkään.

Kansainvälisessä porukassa vietetyn illallisen ja basaarikierroksen jälkeen suuntasimme taas seuraavana päivänä uuteen kaupunkiin, mutta tällä kertaa jatkoimme matkaa Iranin sisäisellä Mahan Airin lennolla. Kohteeksemme valikoitui Keski-Iranissa sijaitseva Esfahanin kaupunki, joka on Iranin oikea turistipääkaupunki. Esfahanin katukuva olikin Tabrizista poiketen hyvin värikäs, sillä paikalliset nuoret pukeutuivat teheranilaiseen tapaan värikkäisiin kauluspaitoihin ja mekkoihin, eivätkä naiset peitelleet juuri hiuksiaan huntupakosta huolimatta. Kaupungin kaduilla kohosi myös toinen toistaan hienompia persialaisia moskeijoita ja niitä ihailevia turistiryhmiä etupäässä Ranskasta ja Saksasta.

Esfahan oli kokonaisuutena ehkä matkamme lumoavin kaupunki ja se muistutti myös rakenteeltaan tyypillistä eurooppalaista kaupunkia valtavine keskusaukioineen, ostoskatuineen ja toisistaan erottuvine kaupunginosineen. Kahvin ystävänä omaksi lempialueekseni valikoitui luonnollisesti Jolfan armenialaiskaupunginosa, josta kaupungin parhaat kahvilat löytyvät. Teheranissa alkanut parrankasvatukseni saavutti samalla myös tason, jona ulkomaalaisuuteni ei enää tullut kovin näkyvästi esiin, ja aloimme pohtia välillä sitä, olisiko esihistoriallinen kotimaani jossain Kaukasian alueella. Löysinkin illan tullen kaupungin keskusaukiolta paikallisen bileporukan, jonka seuraan pääsin heikosta farsin taidostani huolimatta polttelemaan vesipiippua.

Matkamme lähestyi Esfahanissa loppuaan, mutta edessämme oli vielä yksi kaupunki ennen paluuta Teheraniin. Jo viikon jatkunut matkaaminen kaupungista toiseen alkoi vähitellen rasittaa kolmen hengen ryhmäämme myös fyysisesti, mutta päätimme jatkaa matkaa suomalais-iranilaisen sisun voimin. Vietimmepä myös ensimmäisen yön poissa toistemme näköpiiristä, sillä Iranissa miehet ja naiset pääsevät yhteiseen hotellihuoneeseen vain vihkitohdistusta vastaan. Jokaisen sängyn viereen oli myös sijoitettu varmuuden vuoksi rukousmatto ja Koraani, eli jokin korkeampi voima oli selvästi mukana matkassamme.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hieno matkakirjoitus.

Breslau-kommentti meni kyllä täysin ohi. Viittaatko böömeihin vai miten kyseinen puolalainen (tai näkökulmasta riippuen saksalainen) kaupunki liittyy tsekkeihin?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Kaupunki on siis ollut aikoinaan böömien hallussa ja olen kuullut monen puolalaisen puhuvan asiasta, mutta olisin voinut kieltämättä käyttää nimitystä Vratislav asioiden selkeyttämiseksi.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Olin kerran puhelussa jossa turkkilainen ja azeri tutustuivat emsi kertaa ja puhuivat muitta mutkitta iloisesti keskenään omilla äidinkielillään. Siitäkö samalla linjalla ollut armenialainen pilasi päivänsä.

Hannu Rautomäki

Lähimain aiheesta.
Vuosikymmeniä sitten varusmiespalveluksessa oli samassa komppaniassa helsinkiläisen eliittisuvun vesa. Ihan mukava heppu. Sukujuuret Azerbaidžanista.
Esi-isä oli palvellut tsaarin armeijassa Suomessa vaaditut vuosikymmenet, ja jäänyt tänne.

Iltahartauksen edellä vääpeli karjaisi kuin leijona; "PAKANAT SIIVOUSKOMEROON!"
Niin tämä täysin suomalaistunut muslimi marssi pimeään siivouskomeroon siksi aikaa, kun me valaistuneet kristityt saimme kuulla pyhää sanaa tämän yleensä törkyturpaisen vääpelin lukemana.
Onneksi ajat ovat armeijassakin muuttuneet.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset