*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Baltiansaksalaisten jalanjäljillä

  • Cēsiksen eli Võnnun katedraali
    Cēsiksen eli Võnnun katedraali
  • Baltiansaksalaisten rakentama linna Wendenissä.
    Baltiansaksalaisten rakentama linna Wendenissä.
  • Baltezersin juna-asema
    Baltezersin juna-asema
  • Saapuminen Liepājaan
    Saapuminen Liepājaan
  • Latvian pelottavat hait
    Latvian pelottavat hait
  • Latvialainen kantele taidenäyttelyssä
    Latvialainen kantele taidenäyttelyssä
  • Liepājan yötä
    Liepājan yötä
  • Liepājan katukuvaa
    Liepājan katukuvaa
  • Vanhimpia katuja
    Vanhimpia katuja
  • Pyhän Kolminaisuuden kirkko, jossa jääkärimuseo suomalaisille
    Pyhän Kolminaisuuden kirkko, jossa jääkärimuseo suomalaisille
  • Kyläjuhlat
    Kyläjuhlat
  • Telttoja ja vanhaa telakkaa
    Telttoja ja vanhaa telakkaa
  • Tie saksalaiselle hautausmaalle
    Tie saksalaiselle hautausmaalle
  • Vanha saksalainen hauta
    Vanha saksalainen hauta
  • Karostan hautausmaata
    Karostan hautausmaata
  • Pietari Suuren silta
    Pietari Suuren silta
  • Tuhoutuneita merilinnoituksia
    Tuhoutuneita merilinnoituksia
  • Karostan neuvostomaisemaa
    Karostan neuvostomaisemaa
  • Lampi Karostan metsissä
    Lampi Karostan metsissä
  • Liepājan järveä
    Liepājan järveä
  • Liepājan järveä
    Liepājan järveä

Pääsin taas seikkailemaan tyttöystäväni kanssa Baltiaan, palattuani Suomeen vain muutamaa viikkoa aiemmin Iraniin, Ukrainaan ja Ruotsiin kohdistuneilta tutkimusmatkoiltani. Uusi kesätyöni suomalaisten viinaturistien ja virolaisten raksamiesten lähtöselvittäjänä on samalla taannut paitsi läpileikkauksen yhteiskuntamme eri kerrostumiin, myös kertauksen etenkin viron ja latvian alkeiskielioppiin. Muutaman viikon kokemuksen perusteella Tallinna näyttäisi vetävän puoleensa varsin monenkirjavaa sakkia Suomen eri periferioista, samalla kun sen kautta kulkee Suomeen ihmisiä yllättävänkin eksoottisista maista.

Päätimme suunnata tällä kertaa Itä-Latvian sijasta maan läntisimpään ja kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin eli Liepājaan, jossa ehdin vierailla jo vuoden 2016 alkupuolella. Alkuperäinen suunnitelmani oli matkustaa taas Helsingin Länsisataman ja Tallinnan bussijaamin kautta Riikaan, mutta kummallisten rajamuodollisuuksien vuoksi bussini ehti lähteä Tallinnasta jo ennen satamasta poispääsyäni. Viime aikoina Viro on kiristänyt rajavalvontaansa huomattavasti ja useita passitta tai henkilökortitta matkustavia suomalaisia on jopa käännytetty satamasta takaisin, ja tämä on tullut valitettavan tutuksi myös työelämässä.

Onnekseni Tallinnan-lautalleni oli tosin päätynyt kaksi vanhaa matkakaveriani, joiden määränpäänä oli myös etelä. Bussin sijasta pääsinkin loppupäiväksi Tarttoa kohti etenevän maasturin etupenkille, ja löysin itseni muutaman tunnin kuluttua keskeltä kaupungin yöelämää. Tyttöystäväni oli asian suhteen onneksi ymmärtäväinen, ja sain seuraavana päivänä Puolaa kohti eteneviltä tutuiltani kyydin Riian lähellä sijaitsevaan Baltezersin eli Valkeajärven pikkukaupunkiin. Pääsinpä katsomaan Tarton lisäksi ensi kertaa Viron ja Latvian jaettua rajakaupunkia Valgaa, johon suuri osa suomalaisesta viinaturismista on siirtynyt edullisemman hintatason vuoksi. Entinen raja-asema toimii nykyään valtavana alkomarkettina, johon saapuu bussilasteittain suomalaisia joka viikko.

Pysähdyimme kaverieni kanssa myös Cēsiksen eli Võnnun keskiaikaisessa pikkukaupungissa, jonka historiaan ovat vaikuttaneet vuoroin liiviläiset, saksalaiset, venäläiset, latvialaiset ja virolaiset. Tie Riikaan kulkee kyseisellä alueella niin sanotun Liivinmaan Sveitsin kansallispuistoalueen läpi, jota kesän ensimmäisten helteet koettelivat matkamme aikana. Baltezersissä tapasin vihdoin tyttöystäväni, ja matkamme jatkui kahdestaan ensin kaupungin syrjäiseltä juna-asemalta Riikaan ja sieltä bussilla Liepājaan.

 

Liepāja eli Libau on vanha baltiansaksalaisten ja juutalaisten rakennuttama merenrantakaupunki, jonka katukuva koostuu Hangosta tutuista pitsihuviloista, hiekkarannoista ja 1900-luvun alun jugendarkkitehtuurista. Merkittävä osa kaupungin teistä on säilynyt yhä 1900-luvun alun asussaan mukulakiviteineen ja korkeine kivikirkkoineen, samalla kun kaupungin pohjoispuolelle on rakennettu neuvostoajalle tyypillisiä elementtikerrostaloja. Kaupungista pohjoiseen sijaitsee myös Karostan sotilaskaupunginosa, joka oli neuvostoaikana täysin suljettu kaupunki ja jonka vanhimmat rakennukset ovat peräisin Pietari Suuren ajoilta.

Ajoitimme vierailumme paikallisen kyläjuhlan eli Līvas ciema svētkin aikaan. Kaupungin kadut olivat täynnä musiikkia ja kansantansseja, vanhat museot olivat auki yömyöhään ja latvialaista olutta ja kansallisruokaa oli tarjolla teltoista ympäri kaupunkia. Viroon verrattuna Latvian hintataso on pysynyt hyvin edullisena ja useimmiten täyttävän lounaan ja oluen sai kaupungin ravintoloista alle 10 euron hintaan. Kaupungin upeille hiekkarannoille oli myös avattu ravintoloita ja mahtavat helteet takasivat mahdollisuuden kastautumiseen Itämeren aalloissa.

Historian ystävinä käytimme myös pari päivää kaupungin reuna-alueiden valokuvaamiseen ja vierailimme Libaun hylätyllä saksalaisella hautausmaalla. Valitettavan huonoon kuntoon päässeeltä hautausmaalta löytyy useita hautakiviä 1800-luvun alkupuolelta ja monin paikoin saksankielisiä tekstejä on yhä erotettavissa niiden reunoilta. Löysimme myös Karostan hautausmaalta ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneille saksalaisille pystytetyn muistomerkin ja tätä seuranneessa Latvian sisällissodassa menehtyneille latvialaissotureille rakennetun uuden hautausmaan. Valitettavan suuri osa kaupungin historiasta tuhoutui toisen maailmansodan ja Neuvostoliiton myllerryksissä, mutta nyky-Latviassa perinteitä on alettu taas kunnioittaa paremmin.

Vierailin myös toistamiseen Liepājan keskustan Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, josta pieni suomalainen jääkärimuseo löytyy. Tietooni kantautui myös, että suomalaisjääkärit majoittuivat osassa Karostan nykyäänkin säilyneitä kasarmeja, mutta tältä osin perimätieto on varsin rajallista. Itse kirkkokin on valitettavan huonossa hapessa ja se on useamman vuoden ajan kerännyt yksityisiä varoja rakennuksensa säilyttämiseen, sillä Latvian valtiontalous romahti vuoden 2008 kriisissä lähes täydellisesti, johtaen etenkin Liepājassa valtavaan väestökatoon. Ongelmana ovat myös hylätyt kartanot ja arvorakennukset, joiden omistajia ei ole tavoitettu sitten 1990-luvun alun – heitä ei välttämättä ole olemassakaan, sillä kiinteistöjä omistivat etupäässä katukuvasta kadonneet baltiansaksalaiset ja juutalaiset.

Viiden päivän mittaisen ranta- ja kulttuuriloman jälkeen suuntasin jälleen takaisin kohti Suomea, mutta pysähdyin matkalla Riiassa, jossa ohjelmassa oli taas illanvietto kalevalaishenkisessä Ala Pagrabs-ravintolassa. Latvian kansalliseepos Lācplēsis saattaa hyvinkin päätyä lukulistalleni ennen seuraavaa matkaani, sillä viimeaikaisten reissujeni innoittamina Jaakko Hämeen-Anttilan suomentama Iranin historia ja Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen Silminnäkijät – Taistelu Ukrainasta ovat pian luetut. Varasin tällä kertaa bussin ja Tallinnan-lautan väliselle siirtymälle myös useamman tunnin väliajan, jottei menomatkan yllätys toteutuisi jälleen. Seuraavana päivänä löysinkin itseni taas töistä, ja pääsin heti palvelemaan venäjän-, viron- ja latviankielisiä asiakkaita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tunnetko Tallinnasta Nigulisten kirkon, joka on tärkeässä osassa Heikki Aittokosken kirjassa Kuolemantanssi? Kirkossa on nimenomaan saksalaisen taidemaalarin ilmeisen hienosti säilynyt teos, jolta Aittokoski lainasi kirjalleen otsikon.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Tämä ei ole tiedossani, mutta kirjan esittelytilaisuudessa on tullut käytyä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Riiga on mielenkiintoinen kaupunki. Laajemmin Latviassa en ole vieraillut, mutta yksi ystävä siellä on. Jotenkin koin, että kesällä varsinkin tunnelma kaduilla on jotenkin etelä-eurooppalainen. Muistan miten siellä alkoi vaurastuminen, mutta sitä romahdusta en ole nähnyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Viroon verrattuna Latvian hintataso on pysynyt hyvin edullisena ja useimmiten täyttävän lounaan ja oluen sai kaupungin ravintoloista alle 10 euron hintaan"

Eihän tuo "hyvin edulliselta" kuulosta (ellei sitten se "alle" tarkoita huomattavasti alle).

Suomessakin on työpaikkojen lähistöllä sijaitsevissa lounasravintoloissa lounashinnat usein seitsemän euron pintaan ja kotikaljan voi ottaa samaan hintaan.

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Helsingissä oluesta saa maksaa jo 7-9 euroa jos haluaa muuta kuin normikeskikaljaa, monesti enemmänkin. Latviasta kalleimmat erikoisoluet irtosivat 3,5e hintaan. Työpaikkojen ohessa kieltämättä välillä ok-hintaisia paikkoja, mutta vähänkään parempaan ravintolaan Helsingin keskustassa saa kyllä iskeä melkoisen summan pelkästä ruoasta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset