Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Arjen seikkailuja Gdanskissa

  • Restauroitu huvila Jaskowa Dolinassa.
    Restauroitu huvila Jaskowa Dolinassa.
  • Wrzeszczin sivukatuja
    Wrzeszczin sivukatuja
  • Gdanskin Politechnika.
    Gdanskin Politechnika.
  • Wrzeszczin sivukatuja
    Wrzeszczin sivukatuja
  • Vanhan saksalaishautausmaan jälkiä
    Vanhan saksalaishautausmaan jälkiä
  • Huviloita Jaskowa Dolinassa
    Huviloita Jaskowa Dolinassa
  • Vanha polku metsäpuistoon
    Vanha polku metsäpuistoon
  • Gutenbergin patsas metsän siimeksessä
    Gutenbergin patsas metsän siimeksessä
  • Tammikuun karua maisemaa
    Tammikuun karua maisemaa
  • Puolan ja Danzigin vapaakaupungin vanha raja Sopotissa.
    Puolan ja Danzigin vapaakaupungin vanha raja Sopotissa.

Gdanskin esikaupunkialueilla on säilynyt hämmästyttävän paljon vanhaa arkkitehtuuria, vaikka kaupungin keskusta tuhoutui toisen maailmansodan aikana kokonaan. Kolmoiskaupungin halkaisevalta Aleja Grunwaldzkalta ei tarvitse poiketa kauas Wrzeszczin tai Strzyżan sivukaduille löytääkseen vanhoja huvilakeskittymiä, jotka voisivat olla suoraan kuin Helsingin Eirasta. Lähiöitä koristavat myös suuret katoliset kirkot, jotka vetävät yllättävän paljon nuortakin väkeä puoleensa aina iltaisin ja sunnuntaisin. Oma asuntoni sijaitsee Wrzeszczin ja Jaśkowa Dolinan metsäpuiston laidalla, eli suomalaiselle tärkeä luontokin on aina lähellä.

Puolassa on ollut todella kunnioitettavia jälleenrakennushankkeita maan vanhoissa kaupunkikeskustoissa, joista ainoastaan Krakova säilyi sodan tuhoista melko koskemattomana. Varsovan vanhakaupunki rakennettiin kommunismin kaatumisen jälkeen kokonaan uudelleen, Gdanskin lähellä sijaitsevan Elblągin keskusta on vähitellen palautumassa alkuperäiseen asuunsa ja suuriakin kaupunkeja kuten Wrocław on restauroitu näyttävästi. Puolalaisissa kaupungeissa kävellessä voikin aistia jotain vanhan Euroopan henkeä, joka on valitettavan monista maista kadonnut joko arkkitehtuurista piittaamattomuuden tai suoranaisen Turun taudin seurauksena. Miltä Helsinkikin voisi näyttää, jos sen keskusta olisi jätetty modernisoimatta 60-70-lukujen taitteessa?

Vanhan Euroopan henki on aistittavissa myös siinä, miten paljon puolalaiset arvostavat omia perinteitään ja historiaansa. Koska omiin suosikkipuheenaiheisiini kuuluvat esimerkiksi historia, matkailu ja kielet, olen löytänyt jo varsin lukenutta juttuseuraa puolalaisten kollegoideni ja paikallisten opiskelijoiden joukosta. Muistan myös hyvin yhä kolmannen vierailuni Puolaan vuonna 2014, sillä ylittäessäni rajan Ukrainasta Przemysłiin sain rajavartijoilta kehuja Simo Häyhästä ja Tali-Ihantalan taisteluista. Mannerheim on myös tuotu jo useamman kerran esiin tutustuessani paikallisiin, jotka eivät mielellään peittele mielipiteitään etenkään länsi- ja itänaapureistaan.

Toisaalta ulkonäköni ja aksenttini ovat johtaneet jo aiemminkin mainittuihin kummallisuuksiin puolalaisten kanssa kommunikoidessa, sillä paikalliset eivät ilmeisesti tunnista minua aina suomalaiseksi. Puolalaisen tuttuni mukaan aksenttini kuulostaa ”itäiseltä” ja tummemmat kasvonpiirteeni yhdistetään myös mielellään muihin kansoihin kuin pohjoismaalaisiin. Päädyinkin näin ollen vaihtamaan viikoksi kieleni englantiin ja havaitsin reaktioiden muuttuvan yllättävän nopeasti – minua ei kai pidetä kaupan kassoilla enää idästä saapuneena maahanmuuttajana vaan eksyneenä turistina. Helpoin tapa aloittaa keskustelu on kai kysyä aina puolaksi, puhuuko vastapuoli englantia: ”Czy Pan/Pani mówi po angielsku?”.

En jaksanut kolmannen viikonloppuni päätteeksi lähteä kovinkaan kauas kotoani, vaan kävin taas tutustumassa puolalaisiin ja paikallisiin ekspaatteihin parissa tutuksi tulleessa kuppilassa Gdanskissa ja Sopotissa. Sunnuntain pyhitin tosin yksinomaan itselleni, vaeltelemalla viereisessä Jaśkowa Dolinan puistossa sekä Sopotin ja Gdynian rajamailla. Löysin esimerkiksi toista maailmansotaa edeltäneen rajajoen, jossa silloisen Puolan toisen tasavallan ja Danzigin vapaakaupungin raja kulki. Päätin myös kokeilla puolalaisista ruoista nyt Żurek-makkarakeittoa ja ”placek po cygańsku”-nimistä perunapihviä, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”mustalaiskakkua”.

Työnikin alkavat vähitellen sujua ilman suurempia haasteita ja kulttuurishokkini on alkanut lievittyä vähitellen. Ensi viikonloppuna koittaakin taas aika matkustaa Gdanskin ulkopuolelle, kohteenani eräs keskiaikainen kaupunki, jossa en ole tähänastisilla reissuillani vielä vieraillut. Kuulemani mukaan kaupunki sisältää kaikkea sitä hyvää, mitä olen jo Gdanskista löytänyt, mutta se tunnetaan Puolassa myös ”piparkakkujen pääkaupunkina”. Arkkitehtuuriltaan kaupungin pitäisi olla myös preussilaisempi ja goottilaisempi, sillä sen lähialueella kulki aikoinaan Preussin ja Kongressi-Puolan raja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

" --- ulkonäköni ja aksenttini ovat johtaneet jo aiemminkin mainittuihin kummallisuuksiin --- aksenttini kuulostaa ”itäiseltä” ja tummemmat kasvonpiirteeni yhdistetään myös mielellään muihin kansoihin kuin pohjoismaalaisiin."

- Tulkitsen tuon lokeroinnin vanhanaikaiseksi, ja mieleni tekisi kuvailla moista ennakkoluuloisuutta r:llä alkavaksi ismiksi. Joudun tietysti puremaan huultani, etten vastaavasti sortuisi niputtamaan kaikkia puolalaisia ahdaskatseisiksi.

PS. Miksi saksalainen metallimies ja keksijä Johann Gutenberg on saanut patsaan juuri noille kulmille?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Sain aiemmasta kirjoituksestani jo palautetta tähän liittyen, ja todettakoon nyt toistamiseen, ettei agendani ole myöskään leimata kaikkia puolalaisia ennakkoluuloista. Mutta vastaavaa kommenttia on tullut jo niin paljon viime aikoina, etten voi oikein olla asiasta kirjoittamatta.

Gdansk oli tosiaan aikoinaan saksankielinen kaupunki (tosin Saksasta erillinen Danzigin vapaakaupunki) ja sen takia saksalaista historiaa löytyy yhä monista paikoista, vaikka hautausmaita on valitettavasti tuhottu, kuten yhdestä kuvasta näkyy. Tuossa Gutenbergin patsaassa tosin huomioni kiinnittyi siihen, että sen alusta näyttää varsin modernilta, eli ilmeisesti se on jälkikäteen palautettu paikalleen.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Taitaa saksan kieli paikallisena elää enää vain vanhoissa postimerkeissä?
https://www.german-reich.de/Briefmarken-Deutsches-...
https://fi.pinterest.com/clivedoyle/stamps-danzig/...

Vaikka jämptejä saksalaisia olivatkin, yksi klassisista postimerkkien virhekaiverruksista on Danzigista.
https://lh4.googleusercontent.com/-LO7VKvpmrZk/Tmm...
https://fi.pinterest.com/pin/305189312228355318/

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Pitää paikkansa, tosin monissa rakennuksissa ja esim. kaivonkansissa näkyy yhä "Danzig" ja kukaan ei myöskään piilottele entisaikojen historiaa :)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Käyhän sitten myös Bydgoszczissa. Minä olin siellä työkeikalla 1995 kaikkiaan reilun kuukauden verran ja viehätyin kyllä kaupungista.

Ensimmäiseltä keikalta palatessani sain myös erittäin hyvää palvelua joka vaiheessa.
Jouduin lähtemään vielä lauantai-aamuna tehtaalle selvittämään ongelmaa, joten paluulento kotiin Varsovasta lauantain aikana oli mahdottomuus.
Sain silloiseen tilanteeseen nähden erittäin hyvän taksin tehtaalle saatuani homman taas puikkoihin. Kuski vaan ei ikävä kyllä osannut kuin puolaa.
Pyysin matkatoimistoon ja sain selitetyksi, että hän jäisi odottamaan minua. Matkatoimistovirkailija sai järjestetyksi lennot Gdanskista Hampurin kautta Helsinkiin ja pyysin häntä sitten tulemaan mukaan neuvottelemaan taksikuskin kanssa, josko hän ajaisi minut Gdanskin lentoasemalle. Se oli ainoa mahdollisuus.
Tyttö neuvotteli. Kuskilla olisi kyllä työvuoro ollut juuri lopussa mutta suostui kuitenkin. Joten hotellille.
Hotellin tyttö kysyi sitten olenko neuvotellut hinnan Gdanskiin. En ollut, joten pyydettiin mies taas neuvotteluun. 2,2 miljoonaa. Sanoin tytölle, että lupaan 2,5, jos ehditään lennolle.
Mies ajoi erinomaisesti. Yhdessä paikassa vastaantulija vilkutti valoja, joten sen kaupungin läpi ajettiin sitten rauhallista tahtia. Tutkahan siellä oli.
Lentokentälle saavuimme hyvissä ajoin. Kiittelin miestä. Hän taputti autoaan, Audia, ja totesi 'Turbo diesel'.
Passintarkastuksen jonossa virallisen näköinen mies tuli kyselemään minulta, onko minulla puolan rahaa mukanani. Vastasin totuuden mukaisesti, että joku 5-6 miljoonaa. 'Etkö tiedä, että Puolan valuuttaa ei saa viedä maasta?' - ??? (mitähän nyt on tulossa) - 'Muista sitten ensi kerralla.'
No, ne rahat menivät Hampurin lennolla Chopin vodkapullooon.
Ehdin vielä lauantai-illaksi kotiin.

Seuraavalla kerralla kävin viemässä matkatoimiston neidille ison kukkapuskan...