Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Puolan ja Saksan rajamaita

  • Puolan ja Saksan raja
    Puolan ja Saksan raja
  • Szczecinin (Stettin) keskustaa
    Szczecinin (Stettin) keskustaa
  • Keskuspuisto
    Keskuspuisto
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Uusi oopperatalo
    Uusi oopperatalo
  • Katukuvaa
    Katukuvaa
  • Kävelykatu
    Kävelykatu
  • Kävelykadun pääty
    Kävelykadun pääty
  • Pommerin ruhtinaiden linna
    Pommerin ruhtinaiden linna
  • Pariisilaisalue
    Pariisilaisalue
  • Panorama pohjoiseen
    Panorama pohjoiseen
  • Panorama etelään
    Panorama etelään
  • Pariisilaisaluetta
    Pariisilaisaluetta
  • Joenvartta
    Joenvartta
  • Uusi vanha kaupunki
    Uusi vanha kaupunki
  • Lautta Swina-joen yli
    Lautta Swina-joen yli
  • Lautta Swina-joen yli
    Lautta Swina-joen yli
  • Swinoujscien keskustaa
    Swinoujscien keskustaa
  • Rajatolpat
    Rajatolpat
  • Ahlbeckin keskustaa
    Ahlbeckin keskustaa
  • Ahlbeckin laituri
    Ahlbeckin laituri
  • Ahlbeckin laituri
    Ahlbeckin laituri
  • Ahlbeckin katukuvaa
    Ahlbeckin katukuvaa

Puolan rajat ovat vaihdelleet historian saatossa radikaalisti ja toisen maailmansodan jälkeen puolalaisia siirrettiin peräti 200 kilometriä länteen. Idässä raja vedettiin niin kutsutun Curzonin linjan mukaisesti Ukrainan ja Valko-Venäjän rajalla kulkevalle Bug-joelle, sillä sen itäpuolinen puolalaisasutus keskittyi lähinnä suurkaupunkeihin kuten Vilna, Grodno, Brest-Litovsk (Brześć nad Bugiem) ja Lviv (Lwów, Lemberg). Neuvostoliitto päätti tosin karkottaa valloittamiensa alueiden puolalaisväestön länteen ja uudelleen syntynyt Puola tarvitsi täten alueellista kompensaatiota Saksalta, jonka kanssa uusi raja vedettiin kauas Oder-Neisse-linjalle. Tämän seurauksena syntyivät Puolan nykyiset rajat, jotka vastaavat pitkälti alkuperäisen Mieszko I:n Puolan rajoja vuodelta 966.

Päätin suunnata Oderjoen länsipuolelle palattuani matkoiltani Venäjälle ja Suomeen. Aikani Gdanskissa on käymässä vähiin ja viimeiset viikonloppuni ovat jo täyttyneet ohjelmasta, eli kyseessä oli viimeinen mahdollisuuteni tutkia vielä yhtä Puolan nurkkausta ennen lopullista lähtöäni. Istahdin täten työviikon päätteeksi taas viiden tunnin junamatkalle, joka veisi minut Szczecinin kautta Świnoujścieen ja lopulta Saksan nykyiselle maaperälle Ahlbeckiin. Sain juuri matkaani ennen luetuksi Peter Johnssonin ja Yrjö Lautelan loistavan historia- ja matkaoppaan Puola – vanhaa ja uutta Eurooppaa (2004) ja otin matkalukemiseksi Michael Moranin matkakertomuksen A Country in the Moon – Travels in Search of the Heart of Poland (2008).

Szczecin, joka tunnetaan saksaksi ja ruotsiksi nimellä Stettin, oli toiseen maailmansotaan asti lähes täysin saksalainen kaupunki ja sen piti alkuperäisessä rajanvedossa jäädä osaksi Itä-Saksaa. Neuvostoliiton vaatimuksesta kaupunki tosin siirtyi Puolalle kesällä 1945, vaikka osa saksalaisväestöstä oli jo palannut kaupunkiin. Stettinistä syntyikin pian hyvin kummallinen puolalaiskaupunki, sillä se tuo ulkonäöllisesti mieleen Berliinin tai Pariisin ja sen asemakaava on hyvin poikkeuksellinen Puolan nykyisten kaupunkien joukossa. Szczecin on myös nykyään yksi Euroopan tiheimmin asutetuista kaupungeista ja sen alueelta on huomattavasti helpompi matkustaa Saksaan ja Länsi-Eurooppaan kuin muualle Puolaan.

Kuulin kaupungin lauantai-iltaisilla kaduilla lähinnä saksaa ja jonkin verran tanskaa ja ruotsia, sillä pohjoisempana sijaitseva Świnoujście eli Swinemünde on merkittävä rahti- ja matkustajasatama Keski-Eurooppaan. Jotkin kaupunginosat toivat hyvin vahvasti mieleen juuri Pariisin, Berliinin tai Wienin, mutta Kaliningradin tapaan kaupungin historiallista keskustaa ei valitettavasti ole enää juuri olemassa – upeiden esikaupunkialueiden jälkeen matkailijaa odottaakin valtava neuvostolähiö juuri siinä kohtaa, jossa kaupungin pitäisi muuttua urbaanimmaksi ja elävämmäksi. Oderjoen varteen 1990-luvulla rakennettu ”uusi vanha kaupunki” näyttää myös kummalliselta sosialismin ajan neuvostoblokkien keskellä, mutta puolalaiset ja saksalaiset näyttivät viihtyvän sen terasseilla paikallisten käsityöläisoluiden parissa.

Varasin tällä kertaa itselleni yösijaksi kokonaisen hotellihuoneen, sillä tekisin kaupungista vielä etätyöpäivän ennen paluutani Gdanskiin. Pääsin tällä tavalla eroon hostelleissa viihtyvistä äänekkäistä bileporukoista, mutta viereisessä huoneessa mölysikin sen sijaan saksalainen lapsiperhe, jonka kirkuminen alkoi muistuttaa jossain vaiheessa jo ilmahälytystä. Uni kuitenkin maittoi useamman tunnin kävelyn jälkeen ja sain suunnattua seuraavana aamuna kohti pohjoista. Hintaakaan huoneella ei ollut kuin parikymmentä euroa yöltä.

Juna Szczecinin ja Świnoujścien välillä kesti puolitoista tuntia ja paikallisen rautatieaseman vieressä sijaitsi ilmainen lauttaterminaali kaupungin läpi virtaavan Świna-joen toiselle puolelle. Joen ylitettyäni en enää nähnytkään juuri muita kuin Saksan kilpiin rekisteröityjä autoja, sillä kaupunki sijaitsee vain parin kilometrin päässä Saksan rajasta ja sunnuntaipäivä oli täyttänyt kaupungin kadut saksalaisista ostosturisteista. Oma määränpääni oli heistä poiketen ensimmäinen Saksan puolella sijaitseva kaupunki, eli sain kävellä lähes kilometrin mittaisen basaarin ohi melko rauhassa. Saksan rajapuomit tulivatkin vastaan noin 20 minuutin kävelyn jälkeen ja rajalla sijaitsi UBB:n hallinnoima lähijuna-asema kohti Stralsundia.

Saksan puolella sijaitseva Ahlbeck osoittautui jonkinlaiseksi Sopotin luksusversioksi, jossa jokaisella pihalla näytti kiiltävän upouusi Mercedeksen tai BMW:n maasturi. Talot olivat yhtäkkiä viimeisen päälle maalattuja ja remontoituja ja tunnelma oli jossain määrin Puolaa hillitympi ja organisoidumpi. Yksikään tapaamani paikallinen ei tosin puhunut englantia eikä mitään muutakaan osaamaani kieltä, eli ainoa vuorovaikutukseni paikallisten kanssa oli lopulta ”ein Bier und ein Kebab”. Näkyvän hintaeron takia suuntasin myös pian takaisin mukavuusalueelleni itään ja nopeutin prosessia liftaamalla ensimmäisen Puolan kilvissä lähestyneen auton kyytiin.

Ajomatka Ahlbeckista Świnoujścieen ei kestänyt kuin viisi minuuttia ja saksalaisturistien määrä näytti vain kasvaneen parin tunnin poissaoloni aikana. Kuljettajani osoittautui Świnoujściessa asuvaksi puolalaisnaiseksi, joka kävi aina Saksan puolella töissä ostovoimansa maksimoimiseksi. Pääsin hänen kyydissään lähelle lauttaterminaalia, josta pääsin taas takaisin manner-Puolan puolelle junaan ja Szczeciniin. Rajaseudulla olisi ollut kyllä enemmänkin tutkittavaa, kuten Peenemünden entinen V2-ohjustestaamo, mutta vastaava reissu pitäisi toteuttaa joskus omalla autolla ja suuremmalla budjetilla. Szczecinissä oli myös pari esikaupunkialuetta, jotka halusin tarkistaa vielä ennen pimeän tuloa.

Loppupeleissä Szczecin ja sen lähiympäristö vaikuttivat varsin onnistuneelta esimerkiltä rajaseudusta, sillä Saksan läheisyys vaikutti olevan alueelle eduksi etenkin turismin muodossa. Tilastojen mukaan puolalaisia käy myös valtavasti töissä Saksan puolella ja rahaa liikkuu täten molempiin suuntiin. Szczecin oli myös arkkitehtuuriltaan outo sekoitus 1800-luvun klassismia ja 1960-luvun neuvostolähiötä ja sen kaduilla kuuli lähes yhtä paljon saksaa kuin puolaa. Historiallisesti kaupungin identiteetti on toki hieman kyseenalainen, sillä alueen alkuperäinen slaaviasutus katosi jo 1400-luvulle saavuttaessa. Siinä missä Gdansk (Danzig) ja Wroclaw (Breslau) ovat aina sijainneet Puolan ja Saksan historiallisilla rajamailla, on Szczecin hieman Viipurin kaltainen alkuperäisväestöstään riisuttu kummajainen. Tulevaisuudessa kaupunki saattaa toki muuttua, jos vanhan kaupungin jälleenrakennus jatkuu.

Szczecinin-matkani jäljiltä olen käynyt nyt Puolan jokaisessa historiallisessa maakunnassa ja ylittänyt rajan Puolan jokaiseen naapurimaahan. Olen aiemmilla matkoillani tutustunut myös Puolan entisiin itäisiin maakuntiin ja saanut nyt myös pro gradu-tutkielmani valmiiksi Ukrainasta. Monta etappia on siis saavutettu, mutta vähitellen matkani on pakko jatkua taas kohti uusia määränpäitä. Jatkuvassa reppureissailussa on onneksi se hyvä puoli harrastuksena, että paikat eivät maailmasta koskaan lopu kesken. Joihinkin voi myös palata vuosien jälkeen ja löytää jotain uutta ja yllättävää. Ehkä viimeiset viikkoni Gdanskissa tuovatkin vielä eteeni jotain odottamatonta, ja paluuni Suomeen tulee olemaan joka tapauksessa vain väliaikainen - viiden kuukauden työnteon jälkeen olen suunnitellut viideksi viikoksi jotain aivan muuta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)