Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Paluu Volgan alkulähteille

  • Lihoslavlin paikallislehti
    Lihoslavlin paikallislehti
  • Majapaikka Moskovassa
    Majapaikka Moskovassa
  • Moscow City
    Moscow City
  • Näkymä 89. kerroksesta
    Näkymä 89. kerroksesta
  • Näkymä 89. kerroksesta
    Näkymä 89. kerroksesta
  • Mökki-ilta
    Mökki-ilta
  • Valentin Serovin museo
    Valentin Serovin museo
  • Toržok
    Toržok
  • Toržok
    Toržok
  • Toržok
    Toržok
  • Toržok
    Toržok
  • Toržok
    Toržok
  • Toržok
    Toržok
  • Mednojen hautausmaa
    Mednojen hautausmaa
  • Katynin uhreja
    Katynin uhreja
  • Paikallisluontoa
    Paikallisluontoa
  • Runonlaulajan patsas Lihoslavlissa
    Runonlaulajan patsas Lihoslavlissa
  • Lihoslavlin keskus
    Lihoslavlin keskus
  • Hyttystie
    Hyttystie

Neljän vuoden tauon jälkeen päätin palata taas Volgan alkulähteille Tveriin. Venäjän isännöimistä jalkapallon mm-kisoista johtuen kaikki Helsingistä Moskovaan suuntaavat junat ja bussit olivat tällä kertaa täynnä, eli sain aloittaa reissuni taas yhdestä Tennispalatsin taakse parkkeeratusta pietarilaisbussista. Edullinen yöjuna Pietarista Moskovaan järjestyi onneksi internetin välityksellä ja ehdin lopulta kaupunkiin lähes samalla hetkellä kun tyttöystäväni juna saapui perille Riiasta.

Ilmapiiri Moskovassa oli varsin poikkeuksellinen, sillä erityisesti latinoamerikkalaiset jalkapallofanit olivat täyttäneet kaupungin metron ja kadut juhlinnallaan. Muutama ruotsalainen, saksalainen ja islantilainen näytti myös uskaltautuneen paikalle ja virallinen fanialue oli avattu Varpusvuorille Moskovan yliopiston eteen. Vietimme itse viikon paikallismajoituksessa yhdessä kaupungin uusista lähes 50-kerroksisista tornitaloista, nauttien jalkapallohulinasta ja suurkaupungin sykkeestä, mutta suuntasimme tämän jälkeen rauhaisempiin oloihin Tverin alueella sijaitsevalle kesämökille. Moskovaa ei ole turhaan kutsuttu väkimääränsä ja arkkitehtuurinsa puolesta kiinalaiseksi kaupungiksi, mikä tarkoittaa 30 asteen helteissä melkoista henkilökohtaisen tilan puutetta.

Tver ei ollut muuttunut neljässä vuodessa juuri mihinkään, mutta kaupungista pääsee nyt Moskovaan vain puolitoista tuntia kestävällä Lastotška-pikajunalla. Tverin kävelykadulle oli tosin auennut paljon uusia kahviloita ja ravintoloita ja kaupungin katuja oli jossain määrin remontoitu. Paikallisia suomalaisia ja yliopiston henkilökuntaa tervehdittyämme päätimme tosin jättää itse kaupungin taaksemme ja tutustua Tverin alueen muuhun kulttuuritarjontaan, sillä tyttöystäväni sukulaiset järjestivät meille mökkimajoituksen ja autokuljetuksen toivomiimme kohteisiin.

Seuraavalla viikolla vierailimmekin Tverin pohjoispuolella sijaitsevassa Toržokissa, Katynin murhista tunnetussa Mednojessa, tverinkarjalaisten pääkaupunkina tunnetussa Lihoslavlissa ja taitelija Valentin Serovin kotimuseossa. Toržok oli hylättyine kirkkoineen, luostareineen ja 1800-luvun kivitaloineen mielenkiintoinen jäänne menneistä vuosista, jolloin tavara liikkui Tvertsan ja Volgan jokireittejä pitkin Pietarista Moskovaan. Aiemmin varsin rikas kauppakaupunki onnistui välttymään sodan tuhoilta ja sen kaduilla voi tuntea palaavansa ajassa noin kaksisataa vuotta taaksepäin – autokanta ja nykyiset paikalliset taas toivat mieleen legendat 1990-luvun villeistä vuosista Venäjällä.

Mednojessa päädyimme sattumalta Puolan valtion ylläpitämälle sotilashautausmaalle, jolle yli 6000 teloitettua puolalaisupseeria haudattiin vuoden 1940 keväällä. Venäjä tunnusti murhat ja hautapaikan vasta Neuvostoliiton romahtaessa, sillä Katynista poiketen alue säilyi paikallishuhuista huolimatta salassa. Valitettavasti Stalinin rikoksista puhuminen on tosin useille venäläisille yhä sokea piste, mitä ei Katynin teloitusten kohdalla lievitä yhtään paikallisten avoin viha puolalaisia ja baltteja kohtaan. Ilmeisesti teloitukset toteutettiin vieläpä pikavauhtia, sillä tuhoamislistalle piti päätyä myös Suomen upseeristo ja älymystö.

Lihoslavlissa pääsimme tosin veikeämpiin tunnelmiin tavattuamme kaupungin keskustassa heti karjalan kieltä puhuvan eläkeläismiehen. Hän vei meidät heti neuvostoaikaiseen kahvilaan, jossa oli tarjolla Petroskoista tuttua perunatäytteistä karjalanpiirakkaa ja karjalankielistä asiakaspalvelua. Kielen paikallinen variantti on tosin melko etäinen suomen kielestä ja täten ymmärsin paikallisten puheesta vain noin puolet. Lihoslavlin läheltä kuulemma löytyy vielä myös yksi kylä, jossa paikalliset eivät käytä venäjää ollenkaan arkikielenään – muutkin karjalaiset ovat kuulemma alkaneet elvyttää kieltään ja välittää sitä jälkipolvilleen. Entiseksi miliisiksi osoittautunut eläkeläismies esitteli meille innoissaan myös paikalliset tehtaat, joissa tuotettiin marmeladia, katupylväitä ja perunaa, ja jätti yhteystietonsakin tulevia vierailuita varten.

Ennen lähtöämme mökkikylän ohjelmaan sisältyi myös saunomista 140 asteen löylyissä ja venäläistä vieraanvaraisuutta sen eri muodoissa. Jossain määrin paikallisten kasvava politisoituminen aiheutti tosin kylmiä väreitä taas itselleni, sillä televisio ja radio suoltavat taas entistä aggressiivisempaa sota- ja vihapropagandaa esimerkiksi siitä, miten Venäjää piiritetään ja paikallisten on valmistauduttava tulevaan suursotaan. Jotkut ihmiset osaavat toki ajatella omilla aivoillaankin tai jättää ainakin kyseiset teemat pois ruokapöytäkeskusteluista,  mutta paluujunamme Moskovasta Riikaan sattui sekin olemaan täynnä vihaisia eläkeläisnaisia, jotka julistivat Venäjän suuruutta vielä neljältä aamuyöstä.

Pelottavin asia Venäjällä onkin erästä suomalaistoimittajaa lainatakseni se muutos, mikä ihmisten pään sisällä tällä hetkellä tapahtuu. Propagandalla ja jalkapallokisojen hehkuttamiselta paikallisilta vietiin nyt huomio pois kaavaillusta eläkeuudistuksesta, joka tekee Venäjän nykyisen eliniänodotteen puitteissa eläköitymisen monille lähes mahdottomaksi tulevaisuudessa. Trumpin ja Putinin tapaaminen Helsingissä osuu taas sopivasti yhteen jalkapallokisojen loppumisen kanssa, mikä tarjoaa sekin mahdollisuuden huomion keskittämiseen muualle. Oma huomioni siirtyy tosin heinäkuun ajaksi eteläisemmille rintamille, sillä Itä-Euroopasta löytyy vielä kaksi maata, joihin en ole ehtinyt syventymään vielä matkailun muodossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiitoksia mielenkiintoisesta kuvailusta jälleen!

Kiinnitin tekstissä huomiota siihen, että näppituntumasi mukaan tverinkarjalaisuus olisi jopa jonkinlaisessa nosteessa sen sijaan, että se hiipuisi pois. Tietysti sellainen on aika kosmeettista, kun ajattelee miten pienet rippeet tuosta vielä joitakin vuosikymmeniä sitten satojen tuhansien ihmisten populaatiosta oikeasti on jäljellä.

Luuletko, että tuo käsinkosketeltava sotapropaganda, josta kerroit, on pelkästään sisäpoliittisista syistä Putinin pönkittämiseksi ylläpidettyä suoltamista vai onko silla oikeasti tarkoitus pedata suunniteltua aggressiota?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Kyllähän paikallisten mieltä on korruptoitu ainakin sille tasolle, että avoimesti toivovat EU:n ja Naton romahtamista ja kaaosta Eurooppaan. Baltian maille mielellään kostettaisiin myös "karkaaminen" Venäjältä.

Tosin koska Putinin tytär asuu EU:n alueella siinä missä monen muunkin Venäjän eliitin jälkeläinen, en itse mihinkään ydinsotaan usko. Pikemminkin Venäjä toivoo länsimaiden sössivän asiat omatoimisesti, vaikkakin osin Venäjän propagandan tukemana.

Lisäksi noihin uutisiin uskova voi kuvitella asuvansa Venäjällä maailman parhaassa maassa, samalla kun kaikkialla ympäröi väitetty kaaos. Tämä taas tukee suoraan Putinin vallan jatkumista ja yleistä pysähtyneisyyden aikaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielikuvien ylläpitämisen täytyy kuitenkin olla nykyään paljon vaikeampaa kuin neuvostoaikana, jolloin ei pystytty matkustamaan eikä ollut nettiä, ulkomaalaisia sanomalehtiä, kansainvälisiä puheluita j.n.e. Myös vastapropagandan täytyy nykyään olla paljon laajempaa, koska neuvostoaikana ei saanut omistaa edes kirjoituskonetta ilman lupamenettelyn läpäisemistä.

Ainoastaan eestiläisillä oli Suomen TV:n kautta suora kosketus länteen, mutta vieraillessani Tallinnassa 70-luvulla en tavannut ketään, joka olisi oikeasti koskaan käynyt ulkomailla. He elivät Suomen radion ja TV:n kautta virtuaalitodellisuudessa. Paikallisia kanavia ei kukaan seurannut lainkaan.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihmisten populaatiot, kuten muutkin populaatiot, ajan myötä kasvaa ja taas pienenee. Ihmisellä on kysymys siitä, miten onnistuu kosintapuuhat. Muissa populaatioissa vaikutusta on mm. elinolosuhteilla, kuten ravintotilanteella. Nykyään ihmislaji on pystynyt voittamaan useilla alueilla vaaran populaation pienenemisestä nälänhädän vuoksi, mutta mm. naisten työssäkäynnillä on vaikutuksensa eri alueilla eri ihmisryhmien ja kansojen kokoon. Suomessa liioitellaan yhden ihmisen, Vladimir Putinin vaikutusta eri asioihin Venäjällä. Siellä on yli kaksisataa miljoona ihmistä, jotka varmasti onnellisuudessaan eivät paljon jää kilpailussa suomalaisten jälkeen.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Pikku esimerkki probagandasta Neuvostoliitossa. Muistanette sukellusvene Kurskin tapauksen.
Tänne Suomeen vielä Neuvostoliiton "elinajan" lopulla avioitunut yliopisto-opettajaksi ja auktorisoiduksi tulkiksi silloin jo opiskellut nainen, hyvä tuttavamme, kuultuaan tuon sukellusveneen uppoamisesta kertoi aivan tosissaan ja kiihkoissaan kuulleensa Moskovan radiosta, että englantilainen sukellusvene oli sen tarkoituksella upottanut. Älykkääseen ihmiseen tuo uutinen upposi niin tietolähdettään arvioimatta, että Venäjän myönnettyäkään uutisen vääräksi hän pysyi uskossaan, lännen syy joka tapauksessa. Venäjän tiedotusvälineet eivät erehdy, jostakin suurpoliittisesta on perimmältään kysymys.
Ehkä Jeltsinin aikana propagandasta vapaampana jaksona ehti syntyä itsenäisemmin ajatteleva sukupolvi mutta ohut se on. Neuvostoaikaiseen sokeaan uskollisuuteen maataan kohtaan ihmisiä jälleen kasvatettanee lapsuudesta alkaen.
Yksittäistapaus? Ei suinkaan, tuttavapiiriin kuuluu moniakin venäläisiä samantapaisin piirtein, joskaan ei aivan näin räikeitä tapauksia ole muita ilmennyt.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jonkin verran venäläisiä tuttavia minulla on, sekä Suomessa, hyvinkin hyviä kavereita; ei täällä puhuta avauksessa mainittuja asioita, toinen tuttavapiirini (venäläisiä) on Eestissä.
Siellä sitten tämä balttien ja Balttian venäläisten raja on jyrkempi mutta mielenkiintoista esim Eestin venäläisten tuttavieni kesken, he ovat yksimielisiä, ei heillä ole haluja Venäjälle.
Siis tämä propaganda uppoaa parhaiten venäläisiin, jotka asuvat venäjällä. Sinänsä mielenkiintoista.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

"Seuraavalla viikolla vierailimmekin Tverin pohjoispuolella sijaitsevassa Toržokissa, Katynin murhista tunnetussa Mednojessa.."

Katynin murhat tapahtuivat länsi-Venäjällä lähellä Smolenskia. Etenkin puolalaisten hyvin tuntema paikka, jossa olen käynyt.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katynin_joukkomurha

Kaksiko Katynin murhapaikkaa?

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Samaan aikaan joo tapahtuivat, mutta Mednoje paljastui vasta kauan myöhemmin.

Risto Koivula

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katynin_joukkomurha

" Joukkohaudat kaivettiin Katynin kylän metsään. Metsä on yksi kolmesta paikasta, missä puolalaisuhrit ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä. Uhrien määräksi arvioidaan 21 857[2]; arvio perustuu Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin Puolan presidentti Lech Wałęsalle 1990-luvun alussa luovuttamiin asiakirjoihin. "

Tää on aivan täyttä puutaheinää: Gobbels väitti löytäneensä Katynista 4400 ruumista, joista osa puolalaisia upseereja. Näistä 1400 on sellaisiksi identifioitu ja heistä on kaikista myös nimilaatta. Putinkin on käynyt siellä.

Jeltsin luovuttaman "asiakirjan", luonteesta ei ole mitään varmaa tietoa:

http://ristokoivula1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1769...

http://katyn.ru/index.php?go=Pages&in=view&id=42

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Koivulan Ristolle lähes pakollista lukemista (ja huomio: venäläiset lähteet)

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasil...

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Liitedokumenttisi ovat vuodelta 1965, jolloin totuudenmukaisesta avoimmuudesta Neuvostoliitossa ei ollut tietoakaan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset