*

Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Slaavilaista juhlaa ja melankoliaa

Kuten tunnettua, Venäjä meni ja nappasi jääkiekon maailmanmestaruuden itselleen jälleen kerran. Täällä Venäjällä meno kiihtyi ottelun jälkeen hulvattomaksi ja en ole kenties koskaan seurannut ottelua niin jännittyneenä kuin osana yksinäistä suomalaisporukkaa aggressiivisten venäläisten täyttämässä ravintolassa – kyseiset lätkäfanit kun eivät tienneet suomalaisopiskelijoidemme ymmärtävän aivan hyvin myös heidän omaa kieltään.

 

Suomen ensimmäista maalia seurannut hurraamisemme sai alkuun ensin vain vaivautuneen hiljaisuuden, mutta baarin ulkopuolella käväisseet miehet päätyivät venäläisiä kirosanoja hyödyntäen mainostamaan muille asiakkaille kovaan ääneen sitä, mitä porukkaa heidän viereiseen pöytäänsä on baarissa päätynyt. Tätä seurasi kahden loppuerän jatkuva Ro-ssi-ja-huuto ja muun muuassa venäläisten keskinäistä kommentointia siitä, miten Suomelle näytetään ”kuten -39”. Tosin vessajonossa tapaamani paikallismies nolostui hiukan kysyttyään venäjäntaidostamme, todetessani kaikkien ymmärtävän heidän kieltänsä sujuvasti – mikä johti lopulta pieneen pahoitteluun, kädenpuristukseen ja muutamaan yhteiskuvaan ottelun päätyttyä. Lopputuloksena päädyimme itsekin ottamaan Venäjä-maalaukset poskiimme ja lähtemään seuraamaan koko kaupungin täyttänyttä juhlintaa, jossa Ladat ja katumaasturit valloittivat Tverin keskuskadun jatkuvine huutoineen ja lauluineen. Suomea kutsuttiin Venäjän unelmavastustajaksi jääkiekossa.

 

Voitto jääkiekossa oli varmasti mukava itsetunnon kohotus maan asukkaille, sillä muutoin tilanne Venäjällä vaikuttaa synkeältä. Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita kyselemään esimerkiksi mielipiteitämme Ukrainasta, mutta mahdollisuuksia lyhyeenkään keskusteluun ei käytännössä ole, sillä kuulemme lähes välittömästi saarnan siitä miten ”bandiitit ja fasistit” ovat maan hallinnossa tai kysymys on Venäjän ja Ukrainan ystävyyden takaamisesta. Maailmantilanne tuntuu välittyvän useimmille ihmisille hyvin mustavalkoisena, ikään kuin ”muu maailma vs. Venäjä”-tilanteena. Tähän eivät tosin länsimaalaisten buuaukset Euroviisuissa ja Sochin olympialaisten internet-memet varmastikaan vaikuttaneet ehkäisevästi. Itse olen todennut pitkälti Ukrainan tilanteen olevan asia joka minulle itselleni tai yleisesti Suomelle ei kuulu, mutta esittänyt esimerkiksi ajatuksen siitä, että Suomen mallin mukainen valtiollinen kaksikielisyys voisi ehkä Ukrainan kohdalla olla järkevä ratkaisu kansallisuuskiistoissa. Myöskään kaikki venäläiset eivät politiikasta ole kiinnostuneita, ja olemme onneksi tavanneet monia hyvin ystävällisesti ja innokkaasti meihin suhtautuvia ihmisiä.

 

Omalla kohdallani matkani alun pirteä mieliala on horjunut myös lievästi paikallisten asumistapojen puolesta, sillä opiskelija-asuntolaa vaivaa jatkuva sekoilu veden kanssa (suihkusta tulee joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä) ja torakoiden täyttämän yhteiskeittiön hellat eivät käytännössä lämpene edes tunnin odotuksen jälkeen (näin ollen olen keittänyt pelmeenini suoraan teenkeittimen sisällä). Erityisen mukava herätys oli myös kahden venäläisen remonttimiehen yhtäkkinen ilmaantuminen asuntooni ”maalaamaan putkia”. Käytännössä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy – ja tämä ajattelutapa on toisaalta se, joka Venäjällä auttaa selviytymään. Paikalliset eivät suomalaisella tavalla stressaa aina seuraavasta päivästä ja tulevaisuudesta, vaan tyytyvät siihen, mitä löytyy. Itsekin olen katupölystä ja lievästä flunssasta johtuvasta tukkoisuudesta löytänyt sen hyvän puolen, ettei hajuaistini toimi nyt paikoittain ollenkaan – näin ollen vältyn automaattisesti matalaoktaanisen bensiinin ja vesijohtoveden leväiseltä hajulta! Ymmärrän myös varmasti Suomeen palatessani maamme hyvät puolet paremmin, ja en olisi armeijasta päästessäni uskonut löytäväni jostain vielä haastavamman asuinympäristön! Nyt olen myös ehtinyt saada jo paikallisia kavereita ja oppinut paljon Venäjän historiasta ja kulttuurista.

 

Lopuksi klassisempaa musiikkia tveriläiseltä artisilta, Mihail Krugilta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vielä 30-vuotta sitten tekstisi olisi tuomittu "neuvostovastaiseksi valehteluksi".

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Pyrkimykseni on analysoida kaikkea nimenomaan sen perusteella mitä näen ja koen, tietysti muilla täällä matkanneilla voi olla hieman eri kokemuksia. 30 vuoden takaa tarvittaisiin ehkä tiettyä YYA-henkeä nykyilmapiirin tilalle :)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toinen todellisuus, jota ei ymmärrä ennen kuin kokee.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Sotshin olympialaiset päättyivät 23.2., ja jokseenkin heti sen jälkeen alkoi Krimillä tapahtua. Nyt on eletty kolme kuukautta lisää, ja kansainvälinen tilanne on silkkaa kriisiä. Näin nopeasti oli lietsottavissa epäluulo, viha ja raivo, ja delegoitavissa se tavallisten kansalaisten tasolle ja keskuuteen eri maissa - varsinkin Venäjällä ja Ukrainassa. Eikö tällainen touhu ole jokseenkin vastuutonta? Haloo, poliitikot!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minusta täällä tilanteeseen on suhtauduttu varsin maltillisesti, vaikka media toki on yrittänyt omalla uutisoinnillaan kärjistääkin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hesarin Olli Kivinen kirjoitti tänään, että Putinin Krim-operaatio olisi romuttamassa peräti koko maailmanjärjestyksen, joka on ollut voimassa toisesta maailmansodasta lähtien.

Unohtiko Kivinen, että esimerkiksi 1990-luvulla valtiolliset rajat Euroopassa ovat menneet monelta osin uusiksi, eivätkä todellakaan joka kerta rauhanomaisesti? Krimin "isäntäalue" vaihtui Hrushtshevin aikaan 1950-luvulla, jolloin niemimaa siirettiin Ukrainan neuvostotasavallan rajojen sisään. Tälle tempulle Putin väittää nyt tehneensä korjausliikkeen. Arveluttavaa totta kai, mutta ei ennusta yhtään mitään vaikkapa Suomen ja Venäjän suhteen tulevaisuudesta.

Käyttäjän ReinoToivanen kuva
Reino Toivanen

Hyvä ja realistisen tuntuinen blogi.

Itse olen käynyt siellä pari kertaa (Venäjällä) ja on hieman vaikea ymmärtää sitä ajattelu- ja työkulttuuria.

Vielä vaikeampaa, kun ei ymmärrä kieltä kuin muutamia sanoja.

Jaakko Häkkinen

Sivuraide:
"...Suomen mallin mukainen valtiollinen kaksikielisyys voisi ehkä Ukrainan kohdalla olla järkevä ratkaisu kansallisuuskiistoissa."

Venäjänkielisiä on peräti 17 %, joten tuo olisi perustellumpi kuin Suomessa. Valtiollinen kaksikielisyys voisi käytännössä toteutua esim. selvästi kaksikielisten alueiden viranomaispalveluiden kaksikielisyysvaatimuksena (kuten meillä kielilaissa). Pakkokieliä siitä ei kuitenkaan tarvitsisi seurata, niin kuin meillä on vielä hetken.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset