Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kulttuurishokkeja Puolassa

  • Varsovan vanhaakaupunkia
    Varsovan vanhaakaupunkia
  • Varsovan vanhaakaupunkia
    Varsovan vanhaakaupunkia
  • Varsovan vanhaakaupunkia
    Varsovan vanhaakaupunkia
  • Katutaidetta Varsovan lähiössä
    Katutaidetta Varsovan lähiössä
  • Suomen suurlähetystö Varsovassa
    Suomen suurlähetystö Varsovassa
  • Varsovan "Batman-talo" eli kulttuuripalatsi
    Varsovan "Batman-talo" eli kulttuuripalatsi

Ehdin vierailla Puolassa jo seitsemän kertaa ennen muuttopäätöstäni Gdanskiin, enkä näin ollen kuvitellut kohtaavani maassa kovinkaan suurta kulttuurishokkia. Venäjällä ja Valko-Venäjällä vietettyjen vaihto-opintojen jälkeen oletin puolalaisten muistuttavan jossain määrin itäisiä naapurikansojaan ja kuvittelin puolan kielen oppimisen tapahtuvan melko nopeasti venäjän kielen pohjalta. Ensimmäiset kaksi viikkoa Puolassa ovat tosin osoittaneet monet ennakko-oletukseni vääriksi, ja käsitykseni puolalaisesta yhteiskunnasta ovat muuttuneet osin parempaan ja osin huonompaan suuntaan. Yhtäkään tylsää päivää en ole kuitenkaan vielä nähnyt.

Ulkomaisten turistien määrä Puolassa on ensinnäkin valtaisa ja Gdanskissa työskentelee jo satoja ulkomaisia työntekijöitä etenkin it-alan parissa. Puolalaiset eivät näin ollen ole lähtökohtaisesti kovin kiinnostuneita ulkomaalaisista tai heidän oleskelustaan Puolassa, ja olen saanut kuulla paikallisilta jo tiedusteluja siitä, olenko minäkin saapunut maahan vain halvan viinan ja paikallisten naisten perässä. Siinä missä tutustuminen paikallisten kanssa sujui Venäjällä ja Valko-Venäjällä ikään kuin automaattisesti, on Puolassa täytynyt todella etsiä vapaa-ajan tuttavuuksia ja juttuseuraa työpaikan ulkopuolelta. Onneksi tutustuin kotikulmillani sentään joukkoon Puolaan muuttaneita ukrainalaisia, jotka kutsuivat minut heti seuraansa illalliselle.

Puolalaisten englannin kielen taito on myös usein todella heikko ja monesti opasteet ja tekstit ovat kaduilla esillä vain puolaksi. Venäjän kielen pohjalta teksteistä saa kieltämättä selvää melko nopeasti, mutta puolalaiset puhuvat kieltään hyvin nopeasti ja jostain syystä vielä nopeammin aina kun pyydän heitä toistamaan jotain puolaksi (proszę powtórzyć). Sain esimerkiksi puolalaisen apteekkarin huutamaan minulle jo naama punaisena jotain ostamieni flunssalääkkeiden käyttörajoituksista, kun pyysin häntä toistamaan montako kertaa päivässä yhden tabletin saa nauttia (ile razy w dzień?). Puolalaiset näyttävät myös pelästyvän tai provosoituvan aina niissä tilanteissa, kun pyydän heitä vaihtamaan kieltä englantiin – lähijunassa matkarahaa pyydellyt opiskelijatyttö esimerkiksi käänsi välittömästi selkänsä, kun pyysin häntä kääntämään tarvitun rahamäärän englanniksi. Olisin kyllä tukenut mieluusti opiskelijaa hädässä.

Toisaalta käytännön asiat sujuvat Puolassa todella tehokkaasti ja maasta puuttuvat kokonaan Valko-Venäjältä ja Venäjältä tutut byrokratiat, huijaukset ja esimerkiksi kassajonojen ohittelukilpailut. Korttimaksut toimivat yleensä pienimmissäkin kaupoissa, taksien hinnat menevät mittarin mukaan ja lähijunat voi tarkistaa kätevästi älypuhelimella. Suomalaisnäkökulmasta Puola onkin tavallisen työelämän kannalta varsin leppoisa asuinpaikka ja maan alhainen hintataso mahdollistaa esimerkiksi ulkona syömisen useammankin kerran päivässä. Oikeastaan ainoa tähänastisesti merkittävä onnettomuus tapahtui kämppäkaverieni lukittua minut aamulla asuntoomme, sillä puolalaiset lukot tulee pyöräyttää avaimella kiinni vain kerran – jos avainta kääntää kaksi kertaa ympäri, ei ovea saa enää sisäpuolelta auki ollenkaan.

Varsovassa vietetyn viikonlopun aikana sain myös kuulla puolalaisten opiskelijoiden ja kaupungissa viisi vuotta asuneen ukrainalaispariskunnan näkemyksiä maan viimeaikaisesta kehityksestä. Jossain määrin nihkeys ulkomaalaisia kohtaan näyttäisi liittyvän yleisempään ulkomaalaisvastaisuuden kasvuun, jota etenkin Puolan hallitseva Laki ja oikeus-puolue on viime vuosina tehokkaasti pönkittänyt. Mediassa kuulee varsin usein esimerkiksi väitteitä siitä, miten puolalaisten työt viedään itäeurooppalaisten siirtolaisten toimesta ja paikalliset naiset ja yritykset taas katoavat länsimaalaisten miesten mukana. Puolan kieltä taas tulisi puhua ilman minkäänlaista vierasta aksenttia ja Puolan tulisi lähteä Unkarin mukana ulos EU:sta.

Onneksi Puolakin sisältää tosin monenlaista eri kulkijaa ja suinkaan kaikkien puolalaisten asenne ulkomaalaisiin ei ole vihamielinen. Ilmapiiri Varsovassa vaikutti luonnollisista syistä myös huomattavasti rennommalta ja eurooppalaisemmalta kuin tämänhetkisessä lähiössäni Gdanskissa. Viimeisimmän muttei vähäisimmän kulttuurishokkini koinkin palatessani iltamyöhällä Gdanskin bussiasemalta kotiin, sillä tapasin pimeällä takapihallani pari hyvinkin tummaa ja kookasta kulkijaa. Kyse ei ollut tällä kertaa ihmisistä, joita tuli kotimatkalla vastaan vain yksi vahvassa humalassa heiluva kappale, vaan viereisestä metsästä saapuneista villisioista. Nekin olivat onneksi leppoisalla tuulella, ja sain palata kotiin taas yhtenä kappaleena.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sanoit, että puolalaiset puhuvat huonsti englantia, mutta ainakin kansainvälisessä kaupassa 80-luvulla Puola oli ainoa itäblokin maa, jossa neuvottelut käytiin englanniksi. Muissa itäblokin maissa (Neuvostoliittoa lukuunottamatta) ne käytiin aina saksaksi.

70-luvulla muuan venäjänkielen taitoinen suomalainen perhetuttavamme kertoi, että vieraillessaan Varsovassa hän oli saanut nyrkin silmäänsä, kun oli kadulla kysynyt joltain vastaantulijalta venäjäksi jotain suuntaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset