Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Kevään koittoa Puolassa

  • Piotrkowska-kadun alkupää Łódżissa
    Piotrkowska-kadun alkupää Łódżissa
  • Piotrkowska-katua
    Piotrkowska-katua
  • Piotrkowska-katua
    Piotrkowska-katua
  • Kunnostettu julkisivu
    Kunnostettu julkisivu
  • Lisää Piotrkowskaa
    Lisää Piotrkowskaa
  • Tehdashalleihin avattu kauppakeskus
    Tehdashalleihin avattu kauppakeskus
  • Tehdashalleihin avattu kauppakeskus
    Tehdashalleihin avattu kauppakeskus
  • Tyypillinen takapiha Łódżissa
    Tyypillinen takapiha Łódżissa
  • Katukuvaa pääkadun ulkopuolella
    Katukuvaa pääkadun ulkopuolella
  • Kristillikatu
    Kristillikatu
  • Sosialismin ajan jäätelökauppa, yhä toiminnassa
    Sosialismin ajan jäätelökauppa, yhä toiminnassa

Kevät Puolassa on lähtenyt vihdoin käyntiin ja työharjoitteluni Gdańskissa on saavuttanut puolivälinsä. Vieraita Suomesta on saapunut luokseni jo lähes viikoittain ja vieläpä lukuisista eri yliopistoista ja tiedekunnista. On ollut kauppatieteilijää, historioitsijaa, valtiotieteilijää ja kielitieteilijää, ja ehdinpä itsekin vierailemaan tšekkiläisen maantieteilijän vieraana Łódżissa maaliskuun ainoana vapaana viikonloppunani. Tyttöystävänikin löysi vihdoin tiensä Puolaan, yllättyäkseen myös aurinkoisesta säästä, halvoista hinnoista ja upeasta arkkitehtuurista.

Oma elämäni on myös ollut melko poikkitieteellistä, sillä vapaa-aikani on kulunut etupäässä puolan kielen, puolalaisten elokuvien ja varsinaisten yliopisto- ja liiketalousopintojeni parissa. Puolan historian eri käänteet ovat tulleet tutuiksi Wojciech Smarzowskin elokuvista Róża (2011) ja Wołyn (2016), Andrzej Wajdan elokuvasta Katyń (2007) ja Władysław Pasikowskin suurta huomiota herättäneestä elokuvasta Pokłosie (2012). Jos kaikki menee suunnitelmieni mukaisesti, olen kesän päätteeksi suorittanut kaikki pakolliset opintoni loppuun ja puhun puolaa jo melko sujuvalla tasolla. Tämä ei toki tarkoita sitä, että keskittyisin jatkossa ainoastaan töihin ja tv:n katseluun – olen saanut 8-tuntisten työpäivieni jälkeen paljonkin asioita aikaa juuri sillä, etten tuhlaa iltojani tosi-tv-ohjelmien, Salkkareiden ja pikakelattujen uutisten tuijottamiseen. Matkailu on myös halpaa ja helppoa itäisessä Keski-Euroopassa, jos lähden joskus vaikka vakituisiin töihin alueelle.

Puolan ilmapiiri jaksaa tosin yllättää minut yhä uudelleen ja uudelleen, enkä edelleenkään tiedä, mitä maan nykytilasta oikein ajattelisin. Tylyn asiakaspalvelun ja ihmisten yleisen negatiivisuuden olen jo hyväksynyt osaksi arkielämääni, mutten voi silti olla ihmettelemättä, millä innolla maassa tuhotaan nyt suhteita oikeastaan jokaiseen eri ilmansuuntaan. Hallituksen maaliskuisiin saavutuksiin kuuluvat mm. Israelin suututtanut holokaustilaki, jolla väittämät puolalaisten osallisuudesta holokaustiin on kriminalisoitu kolmen vuoden vankeustuomion uhalla, tätä seurannut antisemitistinen kampanja lehdistössä, aborttilainsäädännön kiristäminen ja kauppojen sunnuntaiaukiolojen uskontoperusteinen rajoittaminen. Samaan aikaan paikalliset vaativat rajoja kiinni, yrityksiä kansallistettaviksi, lisää tukirahaa EU:lta ja Puolaa puolalaisille. Puolan itänaapureita taas vihataan historiallisista syistä.

Puolan historiallinen ongelma on vuosisatojen ajan ollut liittolaisten puute, mikä on johtanut Puolan jakoihin erityisesti 1700-luvun lopulla ja syyskuussa 1939. Näin ollen puolalaisten luulisi olevan tyytyväisiä aikakauteen, jona maa on vihdoin sekä EU:n että Naton jäsen, yksi Euroopan kasvavimmista talouksista ja turvallisimmista maista. Pelkkä rajanylitys Venäjälle tai Ukrainaan nimittäin osoittaa sokeimmallekin matkaajalle sen, miten paljon Puola on länsi-integraatiostaan hyötynyt – ja miksi sama ilmansuunta yhä kiinnostaa erityisesti nuorta polvea Minskissä, Kiovassa ja Tbilisissä. Toisaalta yritysten ja työpaikkojen siirtyminen Kroatiaan tai Bulgariaan ei minua välttämättä sään puolesta haittaisi, ja puolalaiset ilmeisesti haluavat tyhjiä kauppahyllyjä ja moskovalaista komentoa takaisin. Viimeistään vuoden 2019 vaalit sen kai osoittavat.

Puola toki jakautuu taloudellisesti ja poliittisesti niin sanottuun Puola A:han ja Puola B:hen. Erikoisella tavalla rajalinja kulkee juuri siinä, missä Venäjän alainen Kongressi-Puola kohtasi aikoinaan Preussin ja Itävalta-Unkarin. Tämä tuli erityisen selväksi matkallani nykyisessä Keski-Puolassa sijaitsevaan Łódżin kaupunkiin, joka on suuresta koostaan huolimatta yksi Puolan köyhimpiä ja kuihtuvimpia kaupunkeja. Varsovan, Wrocławin, Krakovan ja Gdańskin restauroiduista ja turistien täyttämistä kaduista poiketen Łódż muistutti pikemminkin Venäjältä ja Ukrainasta tuttuja teollisuuskaupunkeja, joiden katukuvaa koristavat hylätyt 1800-luvun varastohallit ja rapistuvat sosialismin ajan kerrostalot. 1990-luvun jälkeen kaupunki on menettänyt väestöstään yli 200 tuhatta ihmistä ja kaupungin ennustetaan tyhjenevän tulevaisuudessa entisestään.

Łódżissakin oli tosin havaittavissa sekä henkistä että fyysistä eurooppalaistumista. Yli neljän kilometrin mittainen Piotrkowska-kävelykatu on kunnostettu upeine neoklassisine julkisivuineen, kaupungin halvat hinnat vetävät puoleensa opiskelijoita ja vanhoja tehdashalleja on muutettu kauppakeskuksiksi ja ravintoloiksi. Tulevaisuudessa vastaavat Puola B:n kaupungit, kuten idässä sijaitseva Lublin, voisivatkin vaurastua juuri turismiin ja koulutukseen investoimalla. On suuri menetys, jos EU:hun liittyneen Itä-Euroopan maat tuhlaavat potentiaalinsa korvaamalla terveen patriotisminsa ja markkinataloutensa protektionismilla ja uskonto- ja kansallisuuspohjaisella räyhäämisellä.

Tavoitteeni onkin tehdä huhtikuun aikana taas pari irtiottoa Puolasta, sillä Wizzair tarjoaa halpalentoja Turun lisäksi myös muihin pohjoismaisiin kohteisiin Gdańskista. Parhaimmillaan Puolasta voi lentää jopa Israeliin asti vain 50 eurolla ja myös Norwegian ja Ryanair ovat parantaneet hintakilpailua entisestään. Työelämän rajoitteena on toki se, ettei matkailua voi enää harjoittaa paljoa pidennettyjen viikonloppujen ulkopuolella, ja myös lentoyhtiöt ovat tästä hyvin tietoisia hintakalentereissaan. Puolalaiseen hintatasoon tottuneelle tuntuu myös käsittämättömältä, miten länsimaisissa kahviloissa saa maksaa välillä jo peräti kolme euroa pelkästä suodatinkahvista tai teestä. Täytänkin todennäköisesti reppuni puolalaisilla herkuilla ja säilykkeillä ennen tulevaa matkaani Atlantin rannikoille, ja saan taas kerrata slaavilaisten kielten ohella paria tuntemaani skandinaavikieltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Aloitus: "Puolan ilmapiiri jaksaa tosin yllättää minut yhä uudelleen ja uudelleen, enkä edelleenkään tiedä, mitä maan nykytilasta oikein ajattelisin. Tylyn asiakaspalvelun ja ihmisten yleisen negatiivisuuden olen jo hyväksynyt osaksi arkielämääni, mutten voi silti olla ihmettelemättä, millä innolla maassa tuhotaan nyt suhteita oikeastaan jokaiseen eri ilmansuuntaan. Hallituksen maaliskuisiin saavutuksiin kuuluvat mm. Israelin suututtanut holokaustilaki, jolla väittämät puolalaisten osallisuudesta holokaustiin on kriminalisoitu kolmen vuoden vankeustuomion uhalla, tätä seurannut antisemitistinen kampanja lehdistössä, aborttilainsäädännön kiristäminen ja kauppojen sunnuntaiaukiolojen uskontoperusteinen rajoittaminen. Samaan aikaan paikalliset vaativat rajoja kiinni, yrityksiä kansallistettaviksi, lisää tukirahaa EU:lta ja Puolaa puolalaisille. Puolan itänaapureita taas vihataan historiallisista syistä."

Kiinnostava ja ytimekäs tilannekatsaus! Suhteet visegrad-maihin ovat sentään hyvät, vai ovatko?

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249894-vise...

Käyttäjän ToniStenstrm kuva
Toni Stenström

Puolan paras liittolainen sekä nykyään että historiallisesti on kieltämättä Unkari. Tosin Unkarilla ja Slovakialla on yhä kärhämää slovakianunkarilaisten takia ja sen takia Visegrad-blokki ei ole aivan niin yhtenäinen kuin miltä se näyttää. Puolalaisten suhde Slovakiaan pitkälti neutraali, tosin joidenkin mielestä maa kuuluisi juuri historiallisista syistä Unkarille. Suhde Tsekkiin myös neutraali, eikä historiallisia ongelmia ole kovinkaan paljoa, jollei lasketa rajakonflikteja 1919 ja 1938.

Donald Trump sai myös sankarivastaanoton Varsovassa, mikä kertoo tietysti jostain :D

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kolme vuosikymmentä sitten Puolan herättämä mielikuva oli aivan toista. Johannes Paavali II:n tsemppaamana ja Lech Walesan johdolla maa teki irtiottoa itäblokista, ja koko sosialistinen leiri natisi jo.

Mutta se oli silloin se! Nyt tuntuu siltä ettei läntisyyskään kelpaa Varsovalle, mitä nyt tulobudjetin osalta tietysti.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kevään koittoa myös Romaniassa, jonne saavuin tänään iltapäivällä. Likaiset lumijäämät ja rapistuneet rakennukset ovat hyvin saman näköisiä kuin nuo liittämäsi kuvat.

Mutta kun muistelee Ceausescun ajan kurjuutta ja tarinoita siltä ajalta, niin ihmetellä täytyy kuinka toimivaksi länsimaaksi latinalaisella asiakaspalveluotteella ovat maansa saaneet muutettua. Rappeutuneet talot ovat enemmän kuin museomistoja kaiken keskellä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Maaliskuinen Romania" ei varsinaisesti kuulosta matkailulliselta unelmalta, mutta mutta... se on sekä eteläisempi että läntisempi maa kuin Suomi, ja läntisyyttä passaa mitata paitsi Nato-jäsenyydellä, myös keskimeridiaanilla. En ihmettelisi vaikka Bukarestin Mäkkärillä purilaisensa voisi maksaa euroilla.

https://www.skylinewebcams.com/en/webcam/romania/t...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olisi pitanyt yrittaa. Nostettuani paikallista valuuttaa ATM:sta joku oli heti sen jalkeen alkanut tehda Paypal ostoja kortillani. Huomasin aamulla verkkopankkiin kirjautuessani, etta viisi eri maksua oli mennyt yhteensa noin 300 euron arvosta vaikka en korttia ollut muutoin kayttanyt itse ollenkaan. Soitin Nordealle ja sanoivat vain, etta pitaa tehda reklamaatio, joka kasitellaan parin kuukauden aikana.

Tämän blogin suosituimmat