Toni Stenström Rajat ylittäviä ajatuksia

Seikkailua villissä lännessä

  • Nevadan ja Arizonan raja
    Nevadan ja Arizonan raja
  • Hoover Dam
    Hoover Dam
  • Colorado-joki
    Colorado-joki
  • Red Rock Canyon
    Red Rock Canyon
  • Las Vegas
    Las Vegas
  • Las Vegas
    Las Vegas
  • Kuolemanlaaksoa etelästä
    Kuolemanlaaksoa etelästä
  • Badwater, Kuolemanlaakso
    Badwater, Kuolemanlaakso
  • Hylätty kasino keskellä autiomaata
    Hylätty kasino keskellä autiomaata
  • Extraterrestrial Highway
    Extraterrestrial Highway
  • Little Ale'Inn
    Little Ale'Inn
  • Little Ale'Inn
    Little Ale'Inn
  • Tien alkupäätä
    Tien alkupäätä
  • Aurinko laskee Area 51:n taakse
    Aurinko laskee Area 51:n taakse
  • Williamsin pikkukaupunki valtatie 66 varrella
    Williamsin pikkukaupunki valtatie 66 varrella
  • Jenkkipropagandaa Williamsissa
    Jenkkipropagandaa Williamsissa
  • Grand Canyon
    Grand Canyon
  • Grand Canyon
    Grand Canyon
  • Grand Canyonin itäreuna
    Grand Canyonin itäreuna
  • Colorado-joen ylittävä siltä Navajo-intiaanien reservaatissa
    Colorado-joen ylittävä siltä Navajo-intiaanien reservaatissa
  • Colorado-joki
    Colorado-joki
  • Maisema lähellä Utahin rajaa
    Maisema lähellä Utahin rajaa

Amerikan-kiertueemme jatkui San Diegosta Las Vegasiin, johon ajoimme jonkin aikaa historiallista valtatie 66:ta pitkin. Los Angelesista Las Vegasiin kulkeva valtatie 15 on yksi Yhdysvaltain vaarallisimmista, koska se kulkee suurten vuorten ja aavikoiden läpi ja sitä käyttävät autoilijat harvemmin välittävät nopeusrajoituksista tai liikennesäännöistä. Tien toinen kaista olikin matkapäivänämme tukossa liikenneonnettomuuden vuoksi ja Nevadan polttava helle tuntui auton sisällä täydestä ilmastoinnista huolimatta.

Vietimme Las Vegasissa kolme yötä, mutta päätimme tutustua kasinoiden ja yökerhojen sijasta kaupunkia ympäröivään luontoon. Ensimmäinen päivämme alkoi retkellä valtavalle Hoover Damille, joka patoaa Colorado-jokea Nevadan ja Arizonan rajalla. 1930-luvulla rakennettu pato on tunnettu useista elokuvista ja se tuottaa yhä sähköä aina Kaliforniaan asti. Lämpötila padolla ja Las Vegasissa nousi päivällä jopa +47 asteeseen ja jouduimme näin ollen kantamaan mukanamme litroittain vettä – välillä pelkkä parin minuutin kävelykin sai sydämen hakkaamaan tuhatta ja sataa. Automme oli myös lähellä ylikuumentua, mutta pieni Nissan Versamme ei antanut periksi edes kovalle helteelle.

Hoover Damin jälkeen vierailimme Las Vegasin länsipuolella sijaitsevalla punaisella kanjonilla, jonka läheltä löytyi muutama villin lännen aavekaupunki. Tien varrella kulki helteestä huolimatta paljon paikallisia pyöräilijöitä, joista muuan nainen jäi vieläpä juttelemaan kanssamme. Nevadan ihmiset ovat tottuneet kuumuuteen hämmästyttävän hyvin, sillä oma kestävyytemme oli koetuksella heti autosta poistuttaessa. Uni maittoikin hyvin illalla, vaikka lämpötila Las Vegasissa oli pimeälläkin peräti +30 astetta.

Seuraavana päivänä päätimme tosin uhmata kohtaloamme vielä toistamiseen ja suuntasimme Kalifornian ja Nevadan rajalla sijaitsevaan Kuolemanlaaksoon. Lämpötila merenpinnan alapuolella sijaitsevassa laaksossa nousi vierailumme aikana yli +50 asteeseen ja pieni kävely aavikolla sai näkömme jo sumenemaan. Vierailimme myös lähialueella sijaitsevassa aavekaupungissa ja etsimme avaruusolentoja Nevadan itäpuolella sijaitsevalta Extraterrestrial Highwaylta, joka kulkee mystisen Area 51:n vierellä. Löysimme lopulta pienen Rachelin kylän keskeltä Little Ale’Inn-nimisen saluunan, jota lentävät lautaset ja avaruusolennot ympäröivät, ja aistimme saluunan asiakaskunnan haiskahtavan eräältä kasvilta, jonka vaikutuksessa monet varmasti näkevät helteisellä säällä erilaisia kummallisia näkyjä.

Las Vegasin kaupunki ei valitettavasti vastannut odotuksiamme, koska sen suuren keskuskadun ympäriltä ei löytynyt käytännössä muuta kuin epämääräistä lähiötä ja moottoriteitä. Aivan keskuskadun nurkilta alkoivat myös perinteiset kodittomien ja pummien alueet ja kaduilla liikkuminen oli näin ollen varsin riskialtista ilman omaa autoa tai taksia. Suuret kasinot ja kauppakeskukset olivat tosin mieletön näky ja ne takaavat mainion suojan kaupungin anteeksiantamattomalta helteeltä. Kasinot tarjoavat vierailleen myös ilmaisia alkoholijuomia, jotta turistit tuhlaisivat rahansa uhkapeleihin pienen rohkaisun jälkeen.

Kuolettavien helteiden, ufojahdin ja huikeiden villin lännen maisemien jälkeen suuntasimme Arizonan osavaltioon, jossa jatkoimme matkaa vielä jonkin aikaa valtatie 66:ta pitkin. Ihastuimme matkan aikana pieneen Williamsiin kylään, jonka kadut olivat yhä täynnä 1900-luvun alun vanhoja rakennuksia ja lierihattuisia cowboyta. Tapasimme myös paikallisessa kahvilassa ruotsalaistaustaisen amerikkalaismiehen, joka ihaili tietysti pohjoismaista metallimusiikkia. Yön vietimme kylän lähellä sijaitsevassa Grand Canyonin kansallispuistossa, jossa ihailimme kanjonin uskomattomia maisemia, öistä Linnunrataa ja paikallista teatterinäytöstä, jossa kuulimme jonkin verran Hopi-intiaanien kieltä. Matkamme jatkui tämän jälkeen kohti Navajo-intiaanien reservaattia ja Utahin osavaltiota, jossa luonto alkoi muuttua vähitellen vehreämmäksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Sitä kuumuutta tuli kokeiltua, käveltiin tyttären kanssa Vegasissa hotellilta lyhyt matka postikonttoriin eikä sen jälkeen enää käyty päiväkävelyllä. Hoover pato oli toinen pätsi, portaita alas suoraan hornan kattilaan. Siinä se päivittäinen ulkoilu olikin.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Jäikös junaoptio käyttämättä, kun pääsisi Williamsista Grand Canyonille?
https://www.thetrain.com/

Vegasissa ei paljon tullut mieleen liikuskella päivisin ulkona, kun auringonlaskunkin jälkeen homma oli kuin uunissa kävelyä (niin ikään kolme yötä tuli kaupungissa vietettyä).

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pahus, Grand Canyon jäi näkemättä ja sinne olisi päässyt messuilta yksityiskoneella. Asiakas kun halusi Hoover padolle ja sinnehän menin vaikka EVVK. Näki sillä bussimatkalla kuitenkin lähiöitä, joissa hotellien jne. työntekijät asuivat sekä bussikuskin osoittelemia kuuluisuuksien taloja, eikä muuten unohtanut kertoa kuinka rikas kukin oli. Ja turistikohteena vanhan saluunan, jonka sen opas kertoi olevan hyvin, hyvin vanhan, peräti 1800-luvulta.

Ja oli siellä keskustan ulkopuolella jotain muutakin, meksikolainen ravintola, jossa oli erinomaista ruokaa.

Taksillahan siellä ajeltiin ja taksikuskit tuntuivat tietävän maailman menosta enemmän kuin kaiketi jenkit keskimäärin, olivat varsin puheliaita.

- Kalevi, voititko vai hävisitkö?

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Löydettiin yhdeltä kasinolta baaritiski, jossa juoma kuin juoma maksoi taalan ja sinne jämähdettiin...

Terv. KK

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #5

LOL, tekstiä en muista, mutta siellä oli postikortteja, joissa rahansa pelannut käveli nyytti kepissä olkapäällä risaisissa vaatteissa kotiin pitkin autiomaata.

Pelasin viimeisenä iltana pokerikoneilla, mutta mikä laulaen tuli se viheltäen meni, ja jäin omilleni. Joku voitti sillä viikolla millin verran taaloja, ja ne millin voittaneet kuulemani mukaan kutsutaan kerran vuodessa sinne pelaamaan.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #6

Siinä baaritiskin lähettyvillä joku myös voitti jonkinlaisen summan yksikätisestä rosvosta - taisi ikään kuin hälytysajoneuvon valot alkaa vilkkua ja jotain ääntäkin se vempain päästeli. Ideana ilmeisesti oli rohkaista muitakin pelaamaan, kun kerran voittojakin tulee.

Terv. KK

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #7

No sen minäkin kuulin että ääntä tulee, valot vilkkuu ja rahaa tulee tuutin täydeltä. Tuskin kuitenkaan koko summan verran, eiköhän sen saanut vaihtokassalta.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Hiukkasen itään päin Coloradossa ja osittain Uudessa Meksikossa voi nauttia villin lännen maisemista autenttisesti höyryjunan kyydissä - näihin ihastuakseen ei tarvitse olla täysi "höyrypää".
https://www.facebook.com/RailfanDepot/videos/53757...
http://www.durangotrain.com/
http://www.explore-old-west-colorado.com/
https://www.youtube.com/watch?v=gS8UoqCf488
http://cumbrestoltec.com/
http://haciendavargas.com/experience-authentic-old...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Kalevi kultaseni, varttia vaille höyrypää? :)

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #12

Vissiin kyllä täysi...

Terv. KK

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Maailman tilaston virallisesti korkein lämpötila on mitattu Death Valleyssa vuonna 1913 56,7 astetta varjossa.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos upeista kuvista ja matkakertomuksesta!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Onhan se ollut osa aivan mahtavaa matkaa, tämäkin:

..öistä Linnunrataa ja paikallista teatterinäytöstä, jossa kuulimme jonkin verran Hopi-intiaanien kieltä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos, että pääsimme matkalle ja jatkoa seuraa. Grand Canyon jäi mieleeni yliopiston opettajani professori Veikko Sorsan maalauksesta 1970-luvulta. Oli ollut paikalla ja tieteilijän taiteellinen puoli näyttäytyi aina välillä, sielläkin sai innoituksen. Kotonanikin joitakin hänen töitään.

Käyttäjän pekuchka kuva
Pekka Karttunen

YLE-Areenassa tuli juuri kaksiosainen dokumentti Grand Canyoniin liittyen, loistava, kannattaa katsoa. Näkee kuinka suuri sekin on kaikkiaan.
Nimi: Operaatio Grand Canyon

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset